Julkaistu: 15.11.2018
Arvostelija: Mika Roth

Omakustanne
Joulu ikuinen on kiistatta mit� ristiriitaisin levy, kuten laulaja-lauluntekij� Markiisi Ahonen itsekin tiet��. Alkujaan miehen tarkoitus oli kuuleman mukaan luoda vain rauhallista ja l�mmint� musiikkia, joka saisi innoituksensa luonnon loputtomasta ihmeellisyydest�. Lopputulos on kuitenkin jotain huomattavasti synkemp��, jos se rauhallisuus ja meditatiivisuus nyt onnistuttiinkin saavuttamaan.
Avauksena kuultava T�m� rauha syntyi ensimm�isen� kahdeksan biisin nipusta, ja se tyhjent��kin jo pajatson laitoja my�ten synk�ll� folkillaan. ��ness� on maailmaan pettynyt mies, akustisen kitaran saadessa piirt�� suurimman osan v�hist� taustan viivoista. Toki miehen ja kitaran lis�ksi kuullaan muutakin, mutta kovin on soundi alakuloinen, surullinen, maahan ly�ty, kohtaloonsa tyytynyt ja kapea.
N�ill� korteilla menn��nkin sitten alusta loppuun saakka, eik� Joulu ikuinen ole mik��n helpoin kokonaisuus niell�. Linnunlaululla ryyditetty Vain hiljaisuus parantaa ei ole juuri sisaruksiaan iloisempi numero, mutta kappaleen kulussa on sent��n pient� viittausta Leonard Cohenin tekemisiin. Eih�n tuo Montrealin suuri runoilijakaan mik��n iloinen veikko ollut, mutta surussakin on tunnetusti s�vyj�. Noilla samoilla murskaavan kauneuden tiet�mill� liikkuu my�s Maa antaa, maa ottaa pois, jos nyt Nick Cave -pitoisuus onkin aiempaa korkeampi.
Joulu ikuinen on hartioita painava levy, mutta toisinaan Markiisin synkkyyteen taipuvainen folk voi olla jopa kuin terapiaa. Etenkin kun olemme matkalla kohti vuoden myydyint� juhlaa.




Kotimainen laulaja-lauluntekij� jonka soitossa rosoinen folk ja kaikuinen blues kohtaavat jossain mystisen l�nnen teill�. Y�aikaan tietysti.
Linkit:
soundcloud.com/markiisiahonen
facebook.com/markiisiahonen
instagram.com/markiisi.ahonen
(P�ivitetty 7.9.2026)