Finn Andersson – elämänmakuisia lähiökuvailuita hivelevillä melodioilla

Finn Andersson on tuttu nimi suomalaisessa musiikkikentässä. Brittiläishenkisten bändiensä, vuosituhannen vaihteessa toimineen Tunaflakesin laulajana ja sittemmin Kevinin basistina soittamisen ohella mies on tunnustettu musiikkivideoiden tekijä. Nyt Finnalta julkaistaan ensimmäinen suomenkielinen sooloalbumi, joka sai Desibelin ottamaan yhteyttä herraan.

Ihan ensinnä voitaisiin käydä läpi pieni historiakierros. Tiivistätkö millaisia bändejä sinulle ovat olleet Tunaflakes ja Kevin? Ja mikä sai sinut lähtemään suomenkielisen kitarapopin pariin?

- Tunaflakes perustettiin kaveriporukan kesken joskus 1992 ja mulle se on toiminut jatkona aikaisemmille bändeille. Ja kun kaikki kavereiden bändit soitti silloin(kin) heviä, me haluttiin soittaa melodisempaa musaa ja ekoja treenibiisejä taisikin olla The La´s:in There She Goes. Tunarit muuttui uuden opiskelupaikkakunnan ja uuden kantabaarin (Yo-talo, Tampere) myötä entistä enemmän brittiläishenkisempään suuntaan. Osa soittajakavereistakin muutti Hämeenlinnasta bändin mukana Tampereelle – että kyllä siinä ihan vakavissaan oltiin. Yo-talolta löytyy myös yhteys huumoribändi Keviniin, jolta puuttui basisti. Ajattelin että eihän uuden soittimen hallitsemisessa mitään haittaakaan ole ja sillä tiellä ollaan yhä.

- Kevin toimi aluksi mulle hengähdystaukona omien projektien vetämisestä. Nykyisin siitä on kasvanut mulle itsestään selvä ja tärkeä yhtye, josta kannan omalta osaltani vastuuta. Tunarit jatkoi toimintaa vielä Helsinkiin muuton jälkeen ja itse asiassa teimme parhaat Tunaflakes-äänitteet lähes lopettamisen kynnyksellä (kyseiset kaksi biisiä odottaa ehkä vielä hetkeänsä). Merkittäväksi asian tekee nyt se että, samassa sessiossa nauhoitettiin myös yksi suomenkielinen kappale, jota tarjosin nykyiselle levy-yhtiöpomolleni 2001. Silloin sopimusta ei syntynyt(!).

Kuinka kauan tätä projektia on viritelty? Miten homma eteni?

- Lapsuudesta asti. Tein biisejä (suomeksi) jo ekassa bändissä, jossa olin rumpali. Luokan bändissä oli aluksi soittajien lisäksi 30 laulajaa (luokan kuoro), että kokoonpanoista on vaan pikkuhiljaa vähentynyt jäseniä ja nyt olen soolona.

- Kevinissä sain tarvittavan tauon, enkä säveltänyt yhtään kokonaista biisiä 2001-2006. Vasta Kevinin kakkosalbumia luodessamme alkoi sävelkynä taas savuta ja sinne tuli muutamia mun juttuja. Kyseisen levyn julkaisun jälkeen aloin kirjoittaa soololevyn matskuja, joita veivasimme kahdestaan Kevinin rumpalin Antti Alénin kanssa. Myöhemmin mukaan tuli Tunaflakesin kitaristi Sami Suominen jolloin juttu alkoi hahmottumaan.

Musiikillisesti ei ehkä olla niin kauhean kaukana noista muistakaan bändeistäsi. Kitaroinnissa on mukavan menevä ja sulava poljento, melodiat ovat toiveikkaita ja semmoinen pienesti kipakka voisi olla jonkinlainen tiivistys kaavasta. Millaisia asioita haluisit itse soittopuolelta nostaa esiin?

- Melodisuus on aina ollut mulle tärkeä juttu. Hivelevät ja kauniit melodiat ja sävelkulut on mun juttu. Sen takia varmaan tykkäsin aikanaan kovin paljon ”shoegazingista” kun siinä pääsi vellomaan tunteellisessa musassa. Toisaalta myös Beatlesin pop-biisit on purreet kautta linjan että ehkä oma musani on joku niiden yhdistelmä. Toisaalta oon diggaillut niin heviä, hip-hoppia, punkkia, chansonia, kuin klassistakin. Levyhän tehtiin kolmessa osassa, joista keskimmäinen sessio oli katastrofi, jonka jälkeen asioita piti ajatella uudestaan. Levyltä on ylijäämänä n. kaksikymmentä biisiä, joista varhaisimmat on hyvin erillaista kun nyt levylle päätyneet. Mutta uskon että bändi kehittyi levytysprosessin aikana valtavasti ja ilman hidasta (mutta varmaa) prosessia 2006-2009 levyä ei olisi edes syntynyt.

Entäpä tarinat? Samae Koskinen siirtyi suomen kielen pariin väliaskelmalla, antaen debyyttinsä tekstivastuun kotimaisille lyyrikoille. Mies kommentoi että suomen kieleen siirtyminen oli oikeasti haastava kynnys hänelle. Oliko sinusta vaikeaa alkaa tehdä biisejä suomeksi? Millainen rooli Samaenkin kanssa tekstitys-yhteistyötä tehneellä Kauko Röyhkällä oli levylläsi?

- Kauko näytti esimerkkiä. Istutaan alas, soitin käteen, paperia ja kynä esille ja aletaan tekemään. Itse kuvittelin että prosessi olis jotenkin monimutkaisempi ja odottelin luovuuspuuskia - turhaan. Äidinkielellä on mielestäni haastavaa tehdä, koska vastaanottajat on lähtökohtaisesti samalla viivalla ja ne tunnistaa laiskuuden välittömästi. Ekat suomenkieliset biisit tosiaan tein jo 80-luvulla, ettei tämä oo eka kerta.

Millainen levy tämä sinun soolodebyyttisi on? Itse sanoisin että siinä on rutosti lähiöromantiikkaa, duurivoittoista pop-menevyyttä ja sellaista pienieleisen voimapopin hymyilevää sympaattisuutta.

- Sympaattisuus tulee varmaan osittain kotikutoisuudesta (jota ei kylläkään helpolla kuule miksausten jälkeen), eli treenikämpällä tehdystä äänityksistä ja sen synnyttämästä yhteishengestä. Lähiöstä voi kyllä muuttaa, mutta eihän se lähde pois itse tyypistä. Eli osa sanoituksista kumpuaa ihan vanhoilta kotikonnuilta – elämänmakuisena lähiökuvailuna. Ajatuksissa siintää elokuvankin aiheesta. Mutta siihen on vielä matkaa.

Täydellisestä pop-levystä olen aina haaveillut. Sellaisesta jossa ei ole yhtään toistaan huonompaa biisiä. Ja kai tämäkin debyytti on sellaisen yritys. Täydellinen levy vaatii tietenkin myös otollisen ajankohdan...

Bändistä löytyy Tuna-kitaristi Sami Suomisen ja Kevinin Antti Alénin (rummut) ja Jussi Ristikaarron (basso) ohella mm. Sister Flossa vaikuttanut Janne Lastumäki koskettimista. Miksi juuri näiden herrojen kanssa?

- Antti ja Sami olivat itsestään selviä valintoja kaverisuhteiden takia, (pätee myös kahteen seuraavaan) mutta Jussin kohdalla taitaa olla jonkinlainen vastavuoroisuus siitä että itse sain tarttua pyynnöstä basson-varteen Keviniin mennessäni – nyt Kevinin Jussi sai vuorostaan tehdä saman. Koskettimet tuli myöhemmin kuvaan kun aloin tajuta että bändistä puutuu jotain. Janneen olin tutustunut yhteisillä keikoilla ja mukava mies kun on niin oli ilo ja kunnia saada moinen kosketinvelho mukaan bändiin.

Millaisilla suunnitelmilla musiikkiasi lähdetään tuomaan kuulijoille? Millaisilla fiiliksillä yleisö poistuu Finn Anderssonin keikalta?

- Toivottavasti ensi kesän keikoilla yleisö huomaa ja kiinnostuu. Usko biiseihin kova ja ne toimi ainakin levyn akustisella julkkarikeikalla Stupido Shopissa (josta voi käydä katsomassa videon osoitteessa: www.myspace.com/finnanderssonmusiikki). Kakkosalbumin biisejä on jo tekeillä ja koska edellinen levytyskerta opetti niin paljon niin uskon että aina vaan kiinnostavampaan suuntaan ollaan menossa. Musavideo käsikirjoituksia on jo tukkukaupalla, mutta toteutus antaa toistaiseksi odottaa itseään. Aluksi luulin voivani antaa jonkun muun ohjaajan tehdä työ mun puolesta. Mutta nyt tuntuu että haluan tehdä mahdolliset videot itse.

Mitkä ovat Finn Anderssonin soolon perimmäiset teesit?

- Hyvät biisit, joihin itse uskoo. Eikä sooloilua, ilman hyvää ja yhteenhitsautunutta bändiä taustalla.

Haastattelu ja livekuva (Kevin): Ilkka Valpasvuo, kuvat: www.myspace.com/finnanderssonmusiikki