Vanha Koulu – iloa ja intoa musiikin tekemistä kohtaan
14.06.2010
Vanhan Koulun kolmikko Mika (kitara, laulu), Henri (basso, laulu) ja Kimmo (rummut) ovat kaikki syntyneet 70-luvulla, mutta tunteneet toisensa hieman vähemmän aikaa. Kolmikon lyhythiuksisin jäsen Kimmo on tuntenut Mikan muutamia vuosia ja tutustui Henriin Vanhan Koulun ensimmäisissä sessioissa. Henri ja Mika taas ovat tutustuneet 80-luvun alussa skeittauksen kautta. Ehkä juuri kaksikon rullalautailutausta on vaikuttanut siihen, että ensimmäisen demon yhdessä ja erikseen sävelletyt biisit kumartavat myös kepeästi punkin puoleen.
Yhtyeen taannoin ilmestynyt Viimeiset sanat -demo on siitä merkillinen, että sen hieman haparoivan ja paikoin jopa sotkuisen kuoren alta löytyy useampi huolella rakennettu popkappale – siksi huolella, että oli tarpeen selvittää minkälainen kolmikko kappaleiden taakse kätkeytyy.
Vanha Koulu, kertoisitteko itsestänne?
Mika: Oon -70-luvulla syntynyt musiikin ystävä. Kitara on ollut vuosikausia, mutta koskaan en ole opetellut sitä oikeasti soittamaan. Suurempi innostus musiikkiin tuli 90-luvun alussa rulla- ja lumilautaleffojen kautta, eli sitä 90-luvun skatepunkkia on tullut kuunneltua melko paljon. Siitä musiikkimaku on sitten laajentunut pikku hiljaa monenlaisiin suuntiin. Pysyen kuitenkin ns. länsimaisen musiikin puolella ja siinäkin aikalailla populaarimusassa. Suurin kiinnostus on omien biisien tekemisessä, covereitakin on hauska soittaa, mutta niiden opetteluun ei viitsisi kovin paljon aikaa käyttää.
Kimmo: Pitkätukkien kanssa samalta vuosikymmeneltä ollaan peräisin. Kotoisin Torniosta ja musiikin suhteen melkein kaikkiruokainen. Ihan juniorina rokki oli parasta, 90-luvulla konemusiiki vei mennessän ja nyt ollaan palattu viime vuosien saatossa takaisin "oikeilla soittimilla" soitetun musiikin pariin.
Henri: Olen ihan tavallinen hippi.
Miksi perustitte Vanhan Koulun?
Kimmo: Perustaminen on aika vahva ilmaus... hommaa aloiteltiin jamittelun kautta ja sitten ajauduttiin jossakin vaiheessa Mikan ja Henrin tekemien biisien korvatessa coverit tilaan nimeltään Vanha Koulu.
Mika: Omia biisejä oli tehtävä ja tämä porukka oli niille oikea väylä.
Onko teillä aiempaa soittokokemusta?
Mika: Henkan kanssa soiteltiin lukioikäisinä yhdessä vähän aikaa, mutta se jäi sille tasolle, että ei juuri alkuintroja pitemmälle biiseissä päästy. Tuon jälkeen soittelu jäikin moneksi vuodeksi, kunnes taas työpaikan porukan kanssa into heräsi ja ruvettiin omia biisejä tekemään. Kimmon kanssa on taas tuon työporukan jälkeisen bändin jälkeen soiteltu erinäisissä jamisessioissa ja sieltä sitten pikkuhiljaa Vanhan Koulun pariin.
Kimmo: Joskus kauan kauan sitten tuli soitettua koskettimia bändissä ja kun sen bändin lyhyt taival loppui niin soittaminen jäi melko pitkäksi aikaa kokonaan. Muutamia vuosia sitten unelma rumpujen soittamisesta sai tuulta alleen, kun ostettiin silloisen työkaverin kanssa setti puoliksi. Nyt on sitten yritetty oppia eri kokoonpainoissa ja eri tavoin soittamaan.
Henri: Lukioaikojen soitanto on minulle ainoa kokemus yhteissoitannosta. Kotona on kitara ja nyt bassokin, mutta aika harvoin tulee soitettua.
Demolla on sekä Mikan yksin että Henrin kanssa tekemiä kappaleita. Minkälainen työnjako teillä on kappaleiden kirjoittamisen suhteen?
Henri: Me tehdään molemmat osioita ja sitten istutaan yhdessä alas niillä lesottamaan ja keksimään jatkoja palasille. Kappaleet hiotaan sitten yhdessä treenikämpillä.
Mika: Kotona sängynlaidalla tulee rämpyteltyä kitaraa ja hyräiltyä melodioita muistiin kännykkään. Niitä sitten esittelen Henkalle ja Henkka ehdottaa lisäosia.
Materiaalissanne ja esitystavassa kuuluu yhtymäkohtia esim. varhaiseen Karkkiautomaattiin. Minkälaisia yhtyeitä/artisteja pidätte esikuvinanne?
Mika: Kyllä Kaksi-nolla oli 90-luvun lopulla yks paljon kotona soineita levyjä, mutta en tiedä suoranaisista musiikillisista esikuvista. Paljon on tullut kuunneltua esim. YUP:ta, Misfitsiä, Ramonesia, Social Distortionia, NOFX:ia yms. Aika paljon punkkia siis. En kuitenkaan itse osaa sanoa miten ja mitkä noista kuuluu omissa biiseissä. Kotimaisista voisi vielä mainita ainakin Leevi and the Leavingsin.
Kimmo: Laidasta laitaan eri tyyppistä tavaraa on tullut kuunneltua niin perinteisen rockmusiikin saralta kuin konemusiikin puoleltakin. Mikan jo mainitsemien lisäksi Queens Of The Stone Age, Foo Fighters, Smashing Pumpkins, The Prodigy, Stone Temple Pilots, SOAD, Muse jne. pyörii usein levylautasella. Aika lailla paljon ja erityyppistä musiikkia tulee kuunneltua. Ainoa musiikin laji jota ei kykene sietämään on kotimainen iskelmä...
Henri: Yesiä ja Moody Bluesia. Yhtyeitä jotka laulavat kauniisti.
Osa teidän viehättävyydestänne perustuu naiiviin ja vähän kömpelöön esitystapaan. Onko tämä tietoista vai johtuuko se esimerkiksi teidän taidoista tai sellaisten puutteista?
Mika: Omat taitoni, tai niiden puutteet paremminkin, tiedostan kyllä. Ei ole tullut koskaan ns. treenattua kitaran soittoa, lisäksi aiemmissa bändeissä on ollut aina kaksi kitaraa ja minä olen hoitanut mahdollisimman vähän soittoa ja yrittänyt enempi keskittyä laulamaan. Nyt pitää sitten pyrkiä täyttämään yksin kitaristin tonttia. Itse ehkä näkisin tuon naiviiuden osittain myös ilona ja intona musiikkia ja sen tekemistä kohtaan. Että sinällään naiivius on kyllä tavoiteltuakin. Kyllä niitä uusia biisejä tietyllä lapsellisella innolla aina lähestytään. Varmasti osittain kömpelyyttä tulee siitä, että kun kaikki äänitykset ja miksaukset hoidettiin itse, ja siinä tietotaito on varmaan vielä vähäisempää kuin soittamisessa. Tämä oli eka "oikea" sessio mitä äänittelin ja miksailin.
Kimmo: Varmasti tässä on osiensa summa kyseessä eli taidot + haettu tyyli = lopputulos. Taidot tai niiden puute antaa varmasti mausteensa soppaan. Vaan kyllä tuo esitystapa on sellainen mitä demolle on haettu. Kysymyksen asettelusta näkee, että olemme onnistuneet.
Henri: Kömpelyys on hellyttävää, ja tykkään virheistä itsekin. Mutta uskon että kun taidot paranevat, groovekin paranee ja lauluissa osutaan varmemmin nuottiin, silloin pinnan alla oleva musiikki ja kappaleet tulevat vielä paremmin esiin. Mitään virtuooseja meistä ei voi tulla, se on jo selvää.
Jos osa viehätyksestänne perustuu tietynlaiseen "osaamattomuuteen", eikö ole pelkona että jotain katoaa, kun kehitytte laulajina ja soittajina?
Mika: En usko. Ei tässä kyllä virtuoosiksi kerkeä ja jaksa kehittää itseään soittimen hallinnan suhteen. Eiköhän me saada niin hyviä biisejä tehtyä jatkossakin, että kiinnostavuus säilyy!
Kimmo: Vanha Koulu tuskin isommin kehittyy... lahoaa vain paikoilleen ja ränsistyy. Tyyli tehdä asioita on löydetty ja aika pitkälti samalla linjalla pysytään myös jatkossa.
Henri: Jotain katoaa mutta jotain uutta tulee tilalle. Mitä se on, ei voi tietää. Riskit on riskejä ja piskit piskejä. Jos me onnistutaan niin kaikki menee parempaan suuntaan.
Millainen on Vanhan Koulun tulevaisuus?
Kimmo: Lisää uutta materiaalia, keikalle ja bassariin uusi kalvo.
Mika: Siinäpä se aika pitkälti olikin. Neljä uutta biisiä alkaa hahmottua, loppukesästä uuden demon äänityksiin ja tosiaan miksipä ei sinne keikallekin...
Teksti: Jani Ekblom
kuvat: Vanha Koulu
