Zodiac Mindwarp and the Love Reaction: Tattooed Beat Messiah, 1988
17.11.2010
Vahvan tekijäkaksikon rakkauden salamasota.
Rock´n´rollin historia on täynnä vahvoja kaksikoita, jotka ovat luoneet joukon kuolemattomia kappaleita ja nostaneet siinä samalla bändinsä pysyvästi tähtiin. Yleensä nämä parivaljakot muodostuvat laulajasta ja kitaristista, kuten Steven Tyler & Joe Perry, Mick Jagger & Keith Richards, Ian Gillan & Richie Blackmore… listaa voi jatkaa loputtomiin.
80-luvun huuruisina vuosina vokalisti Zodiac Mindwarp ja kitaristi Cobalt Stargazer törmäsivät toisiinsa ja syntyi musiikillinen liitto, joka on kantanut näihin päiviin saakka. Mindwarp ja Stargazer huomasivat nopeasti olevansa samoilla aaltopituuksilla ja kaksikko löysi jossain 80-luvun puolivälin paikkeilla rumpupatteriston taakse Slam Thunderhide -nimisen hepun, jonka avustuksella julkaistiin pikkukiekko High Priest of Love. Ensimmäinen yritys ei kuitenkaan johtanut läpimurtoon, eikä bändi ollut vielä näissä kohdin omaksunut myöhempien aikojensa prätkäjätkä-imagoa.
Alkuvuodesta 1988 ryhmä valmistautui uuteen rynnäkköön. Basson varteen rekrytoitiin Trash D Garbage, joka korvasi The Cultin riveihin karanneen, ja samalla uuden taiteilijanimen omaksuneen Kid Chaosin. Viimeinen silaus kokoonpanoon oli kakkoskitaraan kiinnitetty Flash Bastard, jonka jälkeen bändi olikin valmis työstämään debyyttipitkäsoittonsa. Näissä kohdin satiinipaidat ja kummalliset hatut saivat myös (onneksi) väistyä, kun yhtye loi imagonsa uudestaan. Ei liene sattumaa, että aiemmassa elämässään graafisena suunnittelijana toiminut Zodiac Mindwarp osasi käyttää jo tässä vaiheessa musiikkivideoita, promokuvia sekä musiikkimediaa taiten hyödykseen.
Rakkauden salamasota sai näin käynnistyä, ja mustaan nahkaan, panosvöihin sekä pilottilaseihin sonnustautunut ryhmä valloitti kiekollaan, sekä siltä lohkotuilla sinkuilla, nopeasti Britannian listat. Räävittömät musiikkivideot tekivät puolestaan selvää koko Länsi-Euroopasta ja myös allekirjoittanut törmäsi ryhmään ensi kertaa pyhän television välityksellä. Ihastus oli välitön kun Zodiac kumppaneineen mm. räjäytti tyttökoulun rehtorin pään, ylistäen samalla likaisuuden pyhää (?) ja irstasta sanomaa. Bändi ei toden totta keksinyt ruutia uudestaan, mutta se osasi käyttää yksinkertaisen tarttuvia kitarariffejä ja iskevien kertosäkeiden voimaa. Rock ei ole monimutkainen asia, kysykää vaikka Lemmyltä ellette muuten usko.
Sittemmin Zodiac Mindwarp and the Love Reaction on usein leimattu silkaksi tuotteeksi, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka yhtyeen ympärillä pyöri melkoinen sirkus, olisi se ollut täysin hyödytöntä ilman kunnon kappaleita – ja niitä Tattooed Beat Messiah oli pullollaan. Kolmentoista varsinaisen biisin, sekä muutaman puhepätkän muodostama korkeaoktaaninen pläjäys hengästyttää yhä, eikä ajan hammas ole nakertanut rytkettä. Yhtyeen tyylissä yhdistyvät uniikilla tavalla Motörheadin voima, Princen kiimaisuus, Mötley Crüen kromin kiiltoinen L.A. hard rock, sekä Alice Cooperin seksikäs kauhuteatteri, jota kauhun kummisetä noina aikoina vielä levitti.
Albumilta löytyy monta kuolematonta toteamusta, mutta kaiken tarvittavan summannee parhaiten Primve Moverin väkevä julistus; ”Sex Führer baby I´m a love dictator / Blitzkrieg romance I´m a cool dominator”. Ykkösluokan vetäisyksi on laskettava myös Back Seat Education, jossa Zodiac toteaa olevansa mm. rakkauden kommando, sekä tietysti vanha kunnon Born To Be Wild, joka istuu bändin repertuaariin kuin – no, tiedätte kyllä mikä ja mihin. Jopa pahasti slovarilta tuoksuva Kid´s Stuff uppoaa, mistä kiitos kuuluu jälleen vähintäänkin puolittain uskomattomille lyriikoille.
Zodiac joukkoineen kiertää jälleen planeettaamme julistaen rakkauden oppeja uuden albuminsa tiimoilta, mutta debyyttinsä tasolle ryhmä ei ole enää yltänyt – ainakaan räävittömyyden mittapuulla tarkasteltuna. Alussa rock´n´roll edusti seksuaalisuutta, vapautta, voimaa ja kapinaa, mutta sittemmin markkinamiehet pliisuunnuttivat koko sanoman. Onneksi tasaisin väliajoin esiin nousee Zodiacin kaltaisia heppuja, jotka muistuttavat meitä siitä mistä tässä koko touhussa on oikein lopulta kyse: ”I got a mission / I got the keys to your ignition / I´m driving on Holy Gasoline”
Mika Roth
