The Kinks oli veljesten Ray ja Dave Davies Muswell Hillissä, Pohjois- Lontoossa vuonna 1963 perustama rockyhtye, joka on yleisesti tunnustettu erääksi sekä kaikkien aikojen keskeisimmistä britti, että yleisesti rockyhtyeistä. Daviesin veljesten lisäksi The Kinksin originaaliin lineupiin kuuluivat basisti Pete Quaife ja rumpali Mick Avory.
Uransa alkuvaiheessa vaikutteita sekä rhythm and bluesista että Merseybeatista hyödyntänyt The Kinks oli eräs niin kutsutun britti-invaasion merkittävimmistä edustajista Fab Fourin, Stonesien ja The Whon tavoin. Yhtyeen läpimurtohitti, Ray Daviesin käsialaa oleva ja vuonna 1964 ilmestynyt You Really Got Me, kohosi Britanniassa listakärkeen ja oli myös Billboardilla top tenissä. Myöhemmin yhtyeen musiikilliset inspiraation lähteet laajenivat sisältämään music hall -perinteen, folkin sekä countryn.
Toisin kuin myöhemmin, lokakuussa 1964 Pye Recordsin julkaisemana ilmestynyt The Kinksin esikoisalbumi sisältää Ray Daviesin käsialaa olevien kappaleiden lisäksi myös useampia lainakappaleita, joista tunnetuimpia ovat Chuck Berryn Too Much Monkey Business sekä Bo Diddleyn Cadillac. Yhdysvalloissa albumi ilmestyi samaisen vuoden marraskuussa Reprise Recordsin julkaisemana nimellä You Really Got Me ja kolmea kappaletta niukempana. The Kinksin esikoisalbumia on kuvattu varhaisena esimerkkinä niin kutsutusta proto-punkista. Brittilistalla The Kinksin debyytti oli parhaimmillaan kolmantena ja Billboardin listalla sijalla 29.
Yhtyeen kakkosalbumi Kinda Kinks ilmestyi Britanniassa jo maaliskuussa 1965 ja Yhdysvalloissa samaisen vuoden elokuussa. Brittipainoksella on mukana singleformaatissa Britanniassa listakärkeen kohonnut Tired of Waiting for You ja tunnettuna lainakappaleena Martha and the Vandellasin soulklassikko Dancing in the Street. Kinda Kinksistä Yhdysvalloissa julkaistulta painokselta puuttuu kolme biisiä, mutta niiden tilalla ovat singlekappaleet Set Me Free ja Everybody’s Gonna Be Happy.
The Kinksin kolmas albumi The Kink Controversy ilmestyi Britanniassa marraskuussa 1965 ja Yhdysvalloissa maaliskuun lopussa seuraavana vuonna. Kyseessä on The Kinksin diskografian ensimmäinen albumi, jonka Britannian ja Yhdysvaltain painokset ovat biisilistoiltaan identtiset. Albumille sisältyy muun muassa singlehitti Till the End of the Day, mainitun singlen melko tunnetuksi osoittautunut B-puoli Where Have All the Good Times Gone sekä Sleepy John Estesin käsialaa oleva cover Milk Cow Blues.
The Kinksin neljäs albumi Face to Face ilmestyi lokakuun lopussa 1966. Mainittu pitkäsoitto tuli merkitsemään muutosta sekä musiikilliselta tyyliltään että lyriikoiltaan. Beat-musiikin sijaan Ray Daviesin sävellyksissä alkoi olla kuultavissa elementtejä music hallista ja barokkipopista ja hänen lyriikkansa alkoivat sisältää kommentteja brittiläisestä kulttuurista, sosiaaliluokista ja myös musiikkiteollisuudesta. Face to Facella oli mukana singlehitti Sunny Afternoon, ja pitkäsoitto saavutti brittilistalla parhaimmillaan sijan 12. Myöhemmin Face to Face on tunnustettu The Kinksin tuotannon varhaiseksi merkkipaaluksi ja albumi on päässyt esimerkiksi mukaan teokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die.
The Kinksin viides albumi Something Else by The Kinks ilmestyi syyskuun puolivälissä 1967. Mainitulla pitkäsoitolla Ray Davies jatkoi musiikillisesti music hallin ja barokkipopin parissa havainnoivien tekstien kera. Pitkäsoittoa oli edeltänyt sille niin ikään sisältyvä ja The Kinksin keskeisiin klassikkokappaleisiin lukeutuvaksi tunnustettu Waterloo Sunset. Something Else by the Kinksillä on niin ikään mukana Dave Daviesin soolosinglenä julkaistu Death of a Clown. Molemmat kappaleet saavuttivat brittilistalla kolmannen sijan.
Albumin avausraita David Watts on niin ikään melko tunnettu; se ilmestyi useissa maissa Autumn Almanac -singlen B-puolella ja päätyi The Jam -yhtyeen coverohjelmistoon. Vaikka Something Else by the Kinks myi niukasti, albumi on sittemmin saavuttanut kulttiklassikon statuksen. Kyseessä on viimeinen Shel Talmyn tuottama The Kinksin 1960-luvun albumeista.
The Kinksin ensimmäinen livelevy Live at Kelvin Hall ilmestyi yhtyeen kotimaassa Britanniassa tammikuussa 1968 ja Yhdysvalloissa jo edellisen vuoden elokuussa nimellä The Live Kinks. Kesäkuun lopussa 1968 The Kinks julkaisi upean ja brittilistalla kymmenennen sijan tavoittaneen singlen Days.
22. marraskuuta samaisena vuonna ilmestynyt The Kinks Are the Village Green Preservation Society on The Kinksin ensimmäinen konseptialbumi. Mainittu pitkäsoitto on sittemmin osoittautunut varsin arvostetuksi, vaikkei se saavuttanut ilmestymisaikanaan listasijoitusta Britanniassa eikä Yhdysvalloissa. Albumilta saamansa vaikutteet ovat tunnustaneet Blurin ja Oasiksen kaltaiset 1990-luvun brittipopin edustajat. Sittemmin The Kinks Are The Village Green Preservation Societystä on muodostunut The Kinksin suosituin albumi yhtyeen kotimaassa. Kultalevyn pitkäsoitto saavutti vuonna 2018.
Kymmenes lokakuuta 1969 ilmestynyt The Kinksin seitsemäs albumi Arthur (Or the Decline and Fall of the British Empire) oli yhtyeen ensimmäinen Pete Quaifen paikan ottaneelle basistille John Daltonille. Ray Davies kehitti konseptialbumin soundtrackiksi Granada Televisionissa esitettävälle näytelmälle ja keksi tarinan novellisti Julian Mitchellin kanssa. Televisio-ohjelma ei milloinkaan toteutunut.
Vaikkei myöskään Arthur ollut kaupallisesta aspektista tarkasteltuna suuri menestys, albumi on vastaanottanut myönteisiä arvioita etenkin Yhdysvalloissa. Arthurilta Britanniassa poimitut ensimmäiset singlet Drivin’ ja Shangri-La eivät saavuttaneet listasijoituksia, mutta Yhdysvalloissa ensimmäisenä singlenä julkaistu Victoria palautti The Kinksin Billboardin listalle kahden vuoden tauon jälkeen ja singlen paras sijoitus oli 62. Vaikka pitkäsoitto joutui Yhdysvalloissa tyytymään sijaan 105., oli myös mainittu sijoitus Billboardin listalla The Kinksin paras kolmeen vuoteen.
The Whon tavoin The Kinksille osoittautui vaikeaksi saavuttaa läpimurtoaan Yhdysvalloissa. 1970-luvun alkupuolelle ajoittuneiden hiljaisempien vuosien jälkeen The Kinksin suosio nousi jälleen mainitun vuosikymmenen loppuun mennessä. Esimerkiksi vuosina 1977 ja 1978 ilmestyneet albumit Sleepwalker ja Misfits edustivat jälleen melko laadukasta tasoa ja vuonna 1983 ilmestyneeltä The Kinksin albumilta State of Confusion poimittu single Come Dancing oli yhtyeen suurin hitti Yhdysvalloissa.
Kosketinsoittaja John Gosling oli täydentänyt The Kinksin lineupin vuonna 1970. Ennen Goslingin liittymistä yhtyeeseen lisäksi esimerkiksi jäsenyydestään varhaisessa The Jeff Beck Groupissa muistettu sessiomuusikko Nicky Hopkins oli ollut mukana useilla The Kinksin levytyksillä. Daltonin jätettyä yhtyeen vuonna 1976 hänen paikkansa otti Andy Pyle, jonka paikalle siirtyi kahta vuotta myöhemmin aikaisemmin yhtyeessä Argent soittanut Jim Rodford.
Gosling jätti The Kinksin vuoden 1978 aikana. Hänen paikkansa otti ensiksi yhtyeeseen The Pretty Things kuulunut Gordon Edwards ja pitempiaikaisemmin vuonna 1979 Ian Gibbons. Pitkään The Kinksin riveissä pysytellyt rumpali Ivory jätti yhtyeen vuonna 1984 ja hänen tilalleen tuli niin ikään Argentin jäsenistöön aikaisemmin kuulunut Bob Henrit. Viimeisen konserttinsa The Kinks soitti vuonna 1996 ja lopetti toimintansa seuraavana vuonna Daviesin veljesten välisten luovien erimielisyyksien vuoksi.
Billboardin listalla The Kinksin singleistä top teniin on kohonnut viisi. Viisi Kinksien albumeista on noussut Billboardin listalla top 40:ään. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa 17 The Kinksin singleä on noussut top 20:een ja viisi albumeista top teniin. Yhdysvalloissa neljä yhtyeen pitkäsoitoista on saavuttanut kultalevyn ja maailmanlaajuisesti The Kinksin albumeita on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta. The Kinks on vastaanottanut Ivor Novello -palkinnon merkittävästä palvelustaan brittiläiselle musiikille. Yhtyeen originaalikokoonpano pääsi vuonna 1990 Rock and Roll Hall of Fameen ja marraskuussa 2005 UK Music Hall of Fameen.
Erinomaisen kuvan The Kinksin varhaistuotannosta saa Pyen lokakuussa 1971 julkaisemasta ja 20 kappaleesta koostuvasta kokoelma-albumista Golden Hour of the Kinks. Sille sisältyvät kaikki yhtyeen varhaiset keskeiset singlemenestykset, joita You Really Got Men tavoin edustavat All Day and All of the Night, Tired of Waiting for You, Set Me Free, See My Friends ja Till the End of the Day.
Hieman tuoreempiin Ray Daviesin käsialaa oleviin mestariteoksiin lukeutuvat esimerkiksi Dedicated Follower of Fashion, Dead End Street, A Well Respected Man, Waterloo Sunset sekä Days. Omaa tuotantoa edustavien kappaleiden lisäksi Golden Hour of the Kinksille sisältyy näkemys The Kingsmenin levytyksenä suosituimmaksi muodostuneesta garagerock-klassikosta Louie Louie.
The Kinksin tuotannosta ovat levyttäneet covereitaan esimerkiksi Van Halen, The Jam ja The Pretenders. 90-luvun brittipopin edustajista Kinksin ovat nimenneet keskeiseksi vaikuttajayhtyeekseen sekä Oasis että Blur. Itse hankin The Kinksin tuotannosta ensiksi jo 80-luvun jälkipuoliskolla Greatest Hits -kasetin ja aivan seuraavan vuosikymmenen alussa tuplavinyylin The Ultimate Collection.
Sittemmin yhtyeen tuotannon edustus levyhyllyssäni on kasvanut merkittävästi, mutta suurimmiksi suosikeiksi albumikokonaisuuksien osalta ovat osoittautuneet 1960-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ilmestyneet Something Else, kenties kaikkein laadukkain albumikokonaisuus The Kinks Are The Village Green Preservation Society sekä Arthur (Or The Decline and Fall of British Empire).
The Kinks oli veljesten Ray ja Dave Davies Muswell Hillissä, Pohjois- Lontoossa vuonna 1963 perustama rockyhtye, joka on yleisesti tunnustettu erääksi sekä kaikkien aikojen keskeisimmistä britti, että yleisesti rockyhtyeistä. Daviesin veljesten lisäksi The Kinksin originaaliin lineupiin kuuluivat basisti Pete Quaife ja rumpali Mick Avory.
Billboardin listalla The Kinksin singleistä top teniin on kohonnut viisi. Viisi Kinksien albumeista on noussut Billboardin listalla top 40:ään. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa 17 The Kinksin singleä on noussut top 20:een ja viisi albumeista top teniin. Yhdysvalloissa neljä yhtyeen pitkäsoitoista on saavuttanut kultalevyn ja maailmanlaajuisesti The Kinksin albumeita on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta. The Kinks on vastaanottanut Ivor Novello -palkinnon merkittävästä palvelustaan brittiläiselle musiikille. Yhtyeen originaalikokoonpano pääsi vuonna 1990 Rock and Roll Hall of Fameen ja marraskuussa 2005 UK Music Hall of Fameen.
