Suzi Quatro - eräs kaikkien aikojen keskeisimmistä naisrockin edustajista

Kolmas kesäkuuta 1950 syntynyt Susan Kay Quatrocchio, eli Suzi Quatro on yhdysvaltalainen solisti, basisti, biisintekijä ja näyttelijä. 1970-luvun aikana hän julkaisi sekä Euroopassa että Australiassa menestystä saavuttaneiden singlejen sarjan. Kyseisistä singleistä listaykkösiksi useissa maissa kohosivat vuosina 1973 ja 1974 ilmestyneet Can the Can ja Devil Gate Drive.

Suzi Quatron nimeä kantava esikoisalbumi ilmestyi lokakuussa 1973. Kyseisestä pitkäsoitosta muodostui menestyksekäs sekä kaupallisesti että kriitikoiden taholta. Australiassa Suzin debyyttipitkäsoitto oli parhaimmillaan toisena, Saksassa neljäntenä, Alankomaissa viidentenä ja Britanniassa sijalla 32.

Kaiken kaikkiaan Suzi Quatron diskografia koostuu 18 studioalbumista, kymmenestä kokoelmasta ja kahdesta livelevystä. Suzin suurimpiin singlehitteihin lukeutuvat lisäksi 48 Crash, Daytona Demon, The Wild One sekä Your Mama Won't Like Me.

Esitettyään basisti Leather Tuscaderoa suositussa TV-sarjassa Happy Days Suzi levytti Smokie-yhtyeen Chris Normanin kanssa dueton Stumblin' In. Hänen singleistään ainoana mainittu kappale kohosi Billboardilla top teniin ja tarkemmin sanottuna neljänneksi.

Maailmanlaajuisesti Suzi Quatron levyjä on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta. Niistä tuorein on vuonna 2023 ilmestynyt ja KT Tunstallin kanssa levytetyistä duetoista koostuva albumi Face to Face. Suzi on jatkanut keikkailuaan aivan viime aikoihin saakka, ja hän on ollut aktiivinen myös radio-ohjelmien juontajana.

Detroitissa, Michiganissa syntyneen ja varttuneen Quatron varhainen yhtye, garagerockia edustanut The Pleasure Seekers nauhoitti kolme singleä. Niistä julkaistiin kaksi, eli Never Thought You'd Leave Me / What a Way to Die vuonna 1966 ja Light of Love / Good Kind of Hurt kahta vuotta myöhemmin. Singleistä viimeksi mainitun julkaisijana oli Mercury Records.

Mainitussa yhtyeessä Suzi käytti taiteilijanimeä Suzi Soul ja hänen siskonsa Patti Quatro nimeä Patti Pleasure. Myöhemmin The Pleasure Seekersin kokoonpanoon liittyi vielä kolmas Quatron siskoista, eli Arlene. Loppuvuodesta 1969 yhtyeen nimeksi vaihtui Cradle. Tuossa vaiheessa Arlene oli jättänyt yhtyeen ja sen kokoonpanon oli täydentänyt vielä yksi Quatron sisaruksista, eli Nancy. Suzi muutti Britanniaan vuonna 1971.

Levytuottaja Mickie Most oli perustanut oman levy-yhtiönsä Rak Recordsin. Hänen veljensä Michael toimi Cradlen managerina ja kehotti Mickiä tsekkaamaan yhtyeen keikan. Cradlen jäsenistä Mickie oli vakuuttunut ainoastaan Suzista hänen basistin, solistin ja esiintyjän taitojensa ansiosta. Quatro kehitti taitojaan vuoden ajan. Hänen ensimmäinen singlensä, vuonna 1972 ilmestynyt Rolling Stone menestyi ainoastaan Portugalissa. Mainitun singlen levytykseen ottivat lisäksi osaa esimerkiksi Peter Frampton ja Alan White.

Mostin kehotuksesta Suzi teki koe-esiintymisen tulevalle säestysyhtyeelleen. Lisäksi Most esitteli Suzin biisintekijä- ja tuottajakaksikolle Nicky Chinn ja Mike Chapman, jotka tulivat työstämään Suzin hardrockhenkiselle imagolle sopivaa kappalemateriaalia. Vuonna 1972 Suzi ja Thin Lizzy lämppäsivät brittikiertueella ollutta Sladea. Toukokuussa 1973 ilmestynyt Quatron toinen single Can the Can nousi listakärkeen eri puolilla Eurooppaa ja lisäksi Australiassa. Can the Cania seurasivat singlet 48 Crash, Daytona Demon ja Devil Gate Drive, joista kaksi ensiksi mainittua ilmestyivät vielä vuoden 1973 aikana ja viimeinen seuraavana vuonna. Mainitut singlet saavuttivat kaikki kultalevyn.

Yhdysvalloissa, missä Suzi oli konsertoinut Alice Cooperin lämmittelijänä, hänen suosionsa oli vähäisempää. Suzin tuon aikaisessa taustayhtyeessä soittivat kosketinsoittaja Alastair McKenzie, vuoteen 1982 saakka mukana ollut rumpali Dave Neal sekä kitaristi Len Tuckey viimeksi mainitun veljen Billin toimiessa kiertuemanagerina.

Vuosi edeltäjänsä jälkeen, eli lokakuussa 1974 ilmestynyt Suzin kakkosalbumi Quatro nousi Australiassa listakärkeen. Sen singleformaatissa ilmestyneistä kappaleista Devil Gate Drive oli ykkösenä sekä Australiassa että Britanniassa; viimeksi mainitussa helmikuussa 1974. Quatro-albumin muista singlebiiseistä Too Big saavutti Britanniassa sijan 14. kesäkuussa 1974 ja The Wild One oli parhaimmillaan seitsemäntenä samaisen vuoden marraskuussa.

Maaliskuussa 1975 ilmestyneen Quatron kolmannen albumin, hienoisesti funkrockvaikutteisen pitkäsoiton Your Mamma Won't Like Me singleformaatissa ilmestynyt nimikappale oli Britanniassa vielä kohtuullinen menestys, joka saavutti sijan 31. Sitä seuranneet singlet I Bit Off More Than I Could Chew ja I May Be Too Young eivät laadukkuudestaan huolimatta nousseet 50 suosituimman joukkoon; ensiksi mainittu oli Britanniassa sentään sijalla 54.

Your Mamma Won't Like Me -pitkäsoitto saavutti Australiassa sijan 11., oli Uudessa Seelannissa parhaimmillaan sijalla 16. ja Norjassa sijalla 21. Kyseessä oli Suzin viimeinen albumi, jolla Alistair Mackenzie vaikutti kosketinsoittajana; tuosta eteenpäin Mike Deacon otti hänen paikkansa.

Vuonna 2012 7T's Records julkaisi Britanniassa digitaalisesti remasteroidut uusintapainokset kaikista Suzin siihenastisista studioalbumeista. Your Mamma Won't Like Men uusintapainokselle sisältyy perusalbumin lisäksi bonuskappaleita. Your Mamma Won’t Like Men jälkeen Suzi teki ensimmäisen kiertueensa Britanniassa. Yhdeksästä konsertista koostuneella RAK Rocks Britain - kiertueella Suzi oli pääesiintyjänä ja muina yhtyeinä mukana olivat Arrows sekä Cozy Powell’s Hammer.

Vuonna 1976 ilmestyi Quatron neljäs pitkäsoitto Aggro-Phobia, jolta seuraavana vuonna singleformaatissa ilmestynyt ja Chinnin sekä Chapmanin käsialaa ollut kappale Tear Me Apart nousi brittilistalla top 30:een. Vuonna 1978 ilmestyneestä ja kevyempää soundia edustaneesta singlestä If You Can't Give Me Love muodostui niin ikään brittihitti ja myöhemmin samaisena vuonna julkaistu Chris Normanin kanssa levytetty duetto Stumblin' In nousi Yhdysvalloissa jopa neljänneksi. Edellä mainituista kappaleista molemmat ovat mukana Quatron vuonna 1978 ilmestyneellä albumilla If You Knew Suzi.

Vuotta myöhemmin ilmestynyt pitkäsoitto Suzi ... and Other Four Letter Words sisälsi brittilistalle nousseet singlemenestykset She's in Love with You, joka saavutti yhdennentoista sijan, sijalle 34. yltäneen Mama's Boyn ja sijan 56. tavoittaneen erinomaisen rockkappaleen I've Never Been in Love. Vuonna 1980 Suzi solmi uuden levytyssopimuksensa Chapmanin Dreamland Recordsin kanssa.

Samaisena vuonna ilmestynyt albumi Rock Hard ja sen singleformaatissa ilmestynyt nimikappale saavuttivat molemmat platinaa Australiassa. Rock Hard -biisi oli lisäksi mukana kulttielokuvassa Time Square ja sen soundtrackalbumilla. Radio kieltäytyi soittamasta Rock Hardilta poimittua toista singlekappaletta Lipstick, sillä sen todettiin muistuttavan turhan voimakkaasti Van Morrisonin varhaisen yhtyeen Themin hittiä Gloria.

Vuonna 1980 Suzilta julkaistiin Greatest Hits -kokoelma, joka saavutti brittien albumilistalla neljännen sijan. Kyseessä on Suzin paras listasijoitus Britanniassa pitkäsoittojen osalta. Chapmanin Dreamland Recordsin lopetettua toimintansa vuonna 1981 Suzi oli ilman levy-yhtiötä. Loppuvuodesta 1982 ilmestynyt single Heart of Stone oli Suzin viimeinen brittihitti muutamaan vuoteen. Seuraavana vuonna ilmestynyt single Main Attraction ei noussut listoille, mutta saavutti radiosoittoa. Näihin aikoihin Suzi nauhoitti albumin Unreleased Emotion, joka julkaistiin tosin vasta vuonna 1997.

Marraskuussa 1986 Suzi julkaisi The Troggsin solistin Reg Presleyn kanssa levyttämänsä coverin The Troggsin Wild Thingistä. Lisäksi Suzi oli mukana Ferry Aidin seuraavana vuonna Britanniassa listakärkeen kohonneella hyväntekeväisyyscoverilla The Beatlesin Let It Bestä. Se oli Suzin ensimmäinen listaykkössingle reiluun 26 vuoteen. 1990-luvun puolivälissä ilmestynyt albumi What Goes Around - Greatest & Latest koostui suurimmaksi osaksi vanhojen hittien uusioversioista. Mainitusta pitkäsoitosta muodostui menestys Tanskassa.

Vuonna 1999 Quatro julkaisi albumin Free the Butterfly. Vuonna 2006 ilmestyneellä pitkäsoitolla Back to the Drive Suzi teki onnistuneen paluun hardrockjuurilleen ja mainitusta albumista muodostui pitkästä aikaa lisäksi listamenestys. Elokuussa 2011 ilmestynyt Suzin 15. studioalbumi In the Spotlight on yhdistelmä Mike Chapmanin ja Suzin käsialaa olevia uusia kappaleita sekä coverbiisejä. Huhtkuussa 2013 Suzi esiintyi Yhdysvalloissa ensi kertaa yli 30 vuoteen. Kyseessä oli Detroit Music Awards, jossa Suzi lisäksi palkittiin elämäntyöstään.

Vuonna 2017 ilmestynyt Suzin albumi Quatro, Scott & Powell edustaa hänen yhteistyötään The Sweetin kitaristin Andy Scottin sekä Sladen rumpalin Don Powellin kanssa. Maaliskuun lopussa 2019 Steamhammerin julkaisemana ilmestynyt albumi No Control on Suzin ensimmäinen yhdessä Len Tuckeyn kanssa sävellettyjä biisejä sisältävä pitkäsoitto sitten vuonna 1982 ilmestyneen Main Attractionin. Hänen tuorein albuminsa on 27. maaliskuuta kuluvana vuonna ilmestynyt ja myönteisiä arvioita vastaanottanut Freedom. Mainitulle pitkäsoitolle sisältyy muun muassa Suzin Alice Cooperin kanssa nauhoittama cover detroitilaisen esipunkyhtyeen MC5:n esikoisalbumin Kick Out the Jams legendaarisesta nimikappaleesta.



Suzin tuotannosta etenkin kolme ensimmäistä albumia sekä reilut kolme vuosikymmentä tuoreempi Back to the Drive ovat olleet ahkeran kuuntelun kohteina. Vuoden 2015 Ilovaarirockissa tarjoutui tilaisuus tsekata Suzi varsin tiukalla ja kappalevalintojensa osalta klassikkotuotantoon painottuneella keikallaan.

Pertti Pulkkanen