Iron Maiden (GBR)

Suomessa melkein vuosittain ravaavat brittiveteraanit eiv�t edelleenk��n j�t� kylm�ksi.

Stadionin t�ytt�neet, kuumissaan olevat hevifanit alkoivat elehti� j�nnittynein�, kun kauittimista kajahtii UFOn Doctor Doctor -biisi, joka t�ss� yhteydess� tarkoitti vain yht� asiaa: Iron Maidenin keikka olisi alkamassa. T�m�n aiemmilta visiiteilt� tutun biisin j�lkeen l�hti py�rim��n viimeisimm�lt� The Final Frontier -kiekolta Satellite 15� -intro. Sin�ns� luonnollinen ratkaisu kun The Final Frontier -kiertueella ollaan, mutta ensinn�kin intro on pitk�, vieden soittoaikaa, mik� harmittaa koska intro ei ole oikeastaan mist��n kotoisin ja sen tilalla olisi voitu ryk�ist� joku menev�mpi ralli. Teemalla siis mentiin ja kun puiseva intro oli saatu pois alta, levyn tavoin jatkettiin The Final Frontier -kappaleella ja varsinainen keikkaosuus l�hti k�yntiin.

Yleis� otti hyvin vastaan brittihevin veteraanit, joita ei tuntunut ik� painavan. Soundit olivat kohdillaan, kuten maailmanluokan yhtyeelt� odottaakin, mit� nyt voluumit olivat sen verran kaakossa, ett� ilman korvatulppia saapuneita k�vi s��liksi. ��nenvoimakkuutta tarvittiin, sill� stadion oli tupaten t�ynn� ja yleis�� riitti aivan per�lle asti. Keikan alkupuolella korostui, ett� Maiden todellakin on kiertueella uuden levyns� tiimoilta eik� l�mmittelem�ss� vanhoja klassikkoja. Nimikkobiisin lis�ksi keikan aikana kuultiin uudelta levylt� sinkkulohkaisu El Dorado, The Talisman, Coming Home ja When the Wild Wind Blows, jotka ovat levyn materiaalista vahvimmasta p��st�, mit� nyt keikan loppupuolella soitettu When the Wild Wind Blows on levyll� melko henget�n s�vellys. Liven� veisu kuitenkin p��see aivan uuteen nousuun, kiitos hyvin mukana olleen yleis�n.

B�ndin settilistalla oli muutenkin uudempaa materiaalia: Dance of Death, The Wicker Man ja Blood Brothers -biisit loivat keikan keskiosuuden. Klassikkoja viljeltiinkin harvassa, sill� alkupuolella The Final Frontierin biisien v�liss� soitettiin 2 Minutes to Midnight ja keskivaiheilla yleis�n her�tt�j� The Trooper, joka otettiin valtavalla huuto- ja k�simyrskyll� vastaan ja jonka aikana laulaja Bruce Dickinson heilutteli resuista Britannian lippua vanhaan englannin asetakkiin pukeutuneena. Tuttuun tapaan lavarakennelmat oli naamioitu levyn teeman mukaisiksi ja taustakankaita vaihdeltiin biisien mukaan.

B�ndi esiintyi itsevarmasti ja tutuntuntuisesti, vokalisti Dickinsonin, basisti Steve Harriksen ja kitaristi Janick Gersin hoidellessa pomppimisen ja juoksentelun. Kitaristit Adrian Smith ja aina hymyilev� Dave Murray keskittyiv�t ensisijaisesti soittoon, v�lill� rockahtavasti poseeraten ja elehtien. Rumpali Nicko McBrainia ei paljoa rumpusetin takaa n�kynyt. Bruce tuntui hieman vaisulta, vaikka kiittelikin hyv�� meininki� ja Suomessa vierailun hienoutta. Viime vuoden Sonispheren tapahtumia kerrattiin ja kumottiin huhut, joiden mukaan The Final Frontier -kiertue olisi b�ndin viimeinen.

Luonnollisesti Iron Maidenin legendaarinen maskotti Eddie teki pikavisiitin lavalla, ensin keikan loppuosan aloittaneen The Evil That Men Do -biisin aikana, ymp�riins� tepastellen ja kitaraa soittaen, sek� my�hemmin Iron Maiden -biisin aikana, jolloin valtava Eddien p�� nousi rumpujen takaa tuijottelemaan yleis��. Molemmat Eddiet olivat The Final Frontier -levyn kannesta tutun n�k�isi�. N�iden Maiden -klassikoiden v�liss� b�ndi esitti fanien iloksi Fear of the Darkin ja lopulta encoreksi The Number of the Beastin, Hallowed Be Thy Namen ja illan p��t�sbiisin Running Freen.

Vaisun oloisesta Brucesta huolimatta b�ndi veti vahvan ja tasapainoisen keikan. B�ndi ei vet�nyt varman p��lle, vaan uskalsi soittaa paljon tuoretta materiaalia. Maiden olisi voinut helposti ymp�t� settilista t�yteen vanhoja klassikoita ja soittaa uudelta vain nimikkobiisin ja El Doradon, mik� varmasti olisi ollut "tarpeeksi", mutta onneksi yhtye ei mennyt mist� aita on matalin. Tietenk��n ihan kaikkea ei voida j�tt�� soittamatta, sill� The Trooper, Iron Maiden, Hallowed Be Thy Name ja The Number of the Beast ovat ohittamattomia tapauksia Maidenin kataloogissa. Onneksi tuhanteen kertaan soitetut Can I Play With Madness ja Heaven Can Wait -rillumarallit j�tettiin pois. N�ist� kansanhuudattimista p��st��n yleis��n, joka oli aivan uskomaton. Jengi lauloi ja taputti t�ysill� mukana, eik� varmasti j�tt�nyt b�ndi� kylm�ksi. Kaikenkaikkiaan tasaisenvarma veto brittien heviveteraaneilta.

Tiina Salminen