SQUAREtheSINIGANI kertoo sanatonta tarinaa
05.10.2011
Ambient-duo luottaa improvisaation, primitiivisen itseilmaisun ja C-kasetin voimaan.
Paavoharjun ja Islajan kaltaiset kokeellisen musiikin tekijät ovat jo kauan luoneet maamme rajojen ulkopuolella kuvaa toisenlaisesta Suomi-musiikista, kompressoidusta komppauksesta ja junttausmelankoliasta vapaasta ja pulppuilevalla tavalla mystisestä sellaisesta. Fonal Recordsin julkaisut nauttivat kontekstissaan laajaa kansainvälistä arvostusta, mutta myös ruohonjuuritasolla tapahtuu. Tapahtuminen toimiikin SQUAREtheSINIGANI-kaksikon tapauksessa sopivana aasinsiltana. Paitsi että yhtyeen kaikessa hiljaisuudessa julkaiseman esikoiskasetin otsikko sattuu olemaan Tapahtu, pitää se sisällään huomionarvoisen meditatiivista, raukeaa ja väljää tunnelmointia, joka kaikessa rikkaudessaan rakentuu vain Alisa Salosen laululle ja Vesa Vatasen kitaroinnille. Tapahtumallisuus, tunne siitä, ettei kasetin musiikkia voisi toista kertaa esittää tässä muodossa, nousee kuunnellessa vahvasti pintaan, eikä Desibeli.netin haastatteluun suostunut duo tyrmää näkemystä – päinvastoin.
Alkunsa SQUAREtheSINIGANI sai itselleen luonteenomaisen vaivattomasti opiskelutovereiden lyödessä päänsä yhteen. ”Useasti oli puhetta että jonkinlainen yhteinen projekti pitäisi toteuttaa. Mulla on paljon musaidiksiä, jotka pääasiassa ajanpuutteen vuoksi ei etene nauhuria pidemmälle, esimerkiksi jotain atonaalisia klasarikappaleita”, Vesa selvittää. Ensimmäisten SINIGANI-sessioiden aika koitti kun kitaristin toisen yhtyeen – Desibelissä useampaan otteeseen kehuja keränneen Mr. Peter Haydenin – projektin tiimoilta tarvittava laitteisto oli käyttövalmiudessa. ”Vesa ehdotti treenikselle menoa ja siellä minua odotti mikki. Lähdettiin kokeilemaan ja juttu alkoi luistaa”, muistelee Alisa.
Kokeileminen ja musiikillisessa hetkessä eläminen ovatkin SQUAREtheSINIGANI:n ilmaisun kovaa ydintä. Alisan ja Vesan yksimielisen näkemyksen mukaan heidän materiaalinsa on improvisoitua, hetkessä luotua. ”Käännetään aina uus sivu”, Vesa kiteyttää, mutta huomauttaa myös, että joitain lähtötunnelmia on tapana sopia: ”Tällaista kamaa soitan paljon, joten jotkut jutut ovat varmasti enemmän manerisoituneita kuin puhtaasti sattumanvaraisia”. Biisinteosta mies antaa hellyttävän helpolta kuulostavan kuvauksen: ”Ryhdyn soittamaan ja Alisa alkaa ulista. Jos mitään ei kuulu seuraavan 10 minuutin aikana, on kaksi vaihtoehtoa: joko olen täysin kujalla ja soitan paskaa tai menossa on hyvä juttu ja Alisa antaa sille tilaa tapahtua”.
Määrittelyutelun ”mitä helvettiä tämä oikein on?” yhteydessä SQUAREtheSINIGANI allekirjoittaa kattokäsitteeksi tarjotun ambientin, mutta ei tunnu olevan pahoillaan rajanvetämisen vaikeudesta. ”Minulle musiikkimme on tutkimusretki”, tarjoaa Alisa. ”Hyvinkin ambientia, vaikken ole mikään genreasiantuntija. Yrttimetsän tonttumusaa”, heittää Vesa muistuttaen kattavan vapauden ja itse kunkin sisimmän herättelemisen olevan hänen mielestään SINIGANI:ssa tärkeintä.
Tapahtu pitää sisällään 90 minuuttia instrumentaalimusiikkia, mutta sanattomuus ei Alisan mukaan tarkoita tarinallisuuden puutetta: ”On kiintoisaa kertoa tarinaa ilman sanoja. Se on jopa luontevampaa minulle. Sanoilla on niin suuri merkitys. Tulisi helposti turhaa höpinää”. Vesa liikkuu samoilla linjoilla: ”Vierastan sanoja musiikissa, sillä ne tulevat tielle viemään fokusta. Vaikutun musiikista primitiivisesti. Ilman sanoja rationaalisuus pysyy poissa ja on vain musan kieli.”
Uneliaisuudessaan ja dogmaattisen oloisessa laajakaarisuudessaan SQUAREtheSINIGANI soittaa monen korviin auttamattoman vaikeaa ja hahmotonta musiikkia. Vesa kuitenkin vakuuttelee, ettei kyse ole tarkoitushakuisesta hämäryydestä. ”Olen yksinkertaisesti tottunut tekemään musiikkia tuolla tyylillä. En tehdessä ajattele, että tästäpä saatte saatanan pitkäveteisen biisin. Luomisprosessissa puolen tunnin äänimatto syntyy yhdessä hujauksessa.” Kappaleiden tai albumien kestosta mies ei muutenkaan tunnu olevan huolissaan ja nimittää SINIGANI:a leikillisesti ”Sunn O))):ksi rakkaudella”. ”Onhan noita pitkäveteisempiäkin bändejä. Hauska kuitenkin nähdä tekeekö sitä tulevaisuudessa kolmen minuutin vai kolmen tunnin mittaisia biisejä”, Vesa pohtii.
Haastattelun lopuksi on velvollisuus puuttua formaatinvalintaan – julkaistiinhan Tapahtu iki-ihanalla C-kasetilla. ”Ensiksikin kasetille mahtuu enemmän. Toiseksi olemme kiinnostuneita nauhasta ja sen synnyttämästä soundista. Täytyy myöntää, että toivon C-kasetin palaavan”, Alisa spekuloi saaden tukea yhtyetoveriltaan: ”C-kasetti on sairaan hauska formaatti. Siihen piirtyy konkreettisena aika jonka käytät sen kuunteluun. Historia kerrostuu. Lisäksi kasetille todella mahtuu 90 minuuttia musiikkia. Tämä ratkaisi monta ongelmaa kun ei osattu haluttu karsia äänitettyä materiaalia”.
Teksti: Antti Hurskainen
Kuvat: SQUAREtheSINIGANI
