Spark – luonnostaan syntyviä rakkauslauluja
15.01.2014
Spark tekee lauluja rakkaudesta käyttäen apunaan soundipalettia, joka voisi olla peräisin vaihtoehtoiselta 80-luvulta. Jos isot, tarttuvat kertosäkeet ja rakkaus sattuvat olemaan lähellä sydäntäsi, etkä karsasta elektropoppia, on Spark luultavasti juuri sitä mitä kaipaat.
Julkaisit juuri viiden kappaleen mittaisen Head vs Heart EP:n. Miten kiteyttäisit Sparkin niille jotka eivät ole aiemmin kuulleet musiikkiasi?
- Olen Spark, 17-vuotias helsinkiläinen elektropop-artisti. Lyhyesti ja ytimekkäästi: tuotan kirjoittamistani rakkauslauluista 80-lukuvaikutteista elektropoppia, mutta ei se todellisuudessa ole aivan niin mustavalkoista. Anyhow, jos isot, tarttuvat kertosäkeet ja rakkaus sattuu olemaan lähellä sydäntä, käy toki kuuntelemassa ja muodostamassa oma mielipiteesi.
Teet yhteistyötä Iconcrashista parhaiten tunnetun Jaani Peuhun kanssa. Kuinka päädyit tähän poikkeukselliseen tilanteeseen, sillä hyvin harvoinhan ensimmäisiä julkaisujaan työstävät nuoret artistit saavat näin tunnettuja tukijoita.
- Löysin Iconcrashin Stockholm-biisin musavideon syyskuussa 2011, rakastuin biisiin ja huomasin, että yhtye on Korkeasaaressa keikalla parin päivän päästä. Keikka oli jo alkanut kun itse olin vasta Mustikkamaan parkkipaikalla, joten pistin tossua toisen eteen ja pingoin keikkapaikalle tuhatta ja sataa. Ehdin nähdä keikan loppumetrit ja keikan jälkeen marssin kiittämään yhtyettä keikasta ja olemassaolostaan. Jaanin kanssa juteltiin musasta, mainostin hänelle musaproggistani ja sovittiin, että jos tarviin vaikka miksausneuvoja, voin ottaa häneen yhteyttä.
- Myöhemmin samana syksynä painatin nauhoittamaani akustista kahden biisin singleä ja annoin Jaanille omansa Iconcrashin Nosturin-keikalla marraskuussa 2011. Seuraavana aamuna tuli Jaanilta viesti, että haluaisinko hänen opettavan mua tuottamaan musaa. Vastaukseni oli ehdoton kyllä, ja viimeisen parin vuoden aikana oon kehittynyt hurjasti musiikin eri saroilla.
EP:n viidestä biisistä vauhdikkain Incomplete on saanut jo radiosoittoa, mutta tekijä itse ei halua nostaa yhtä raitaa toisten edelle sillä jokainen niistä esittelee eri puolia Sparkin musiikista. Soundeissa heijastuva kasariuskin syntyi puolittain vahingossa, kun rakastaa 80-luvun isoja virveliniskuja niin minkäs sille voi.
Esityskieli on kaikilla raidoilla englanti, kielivalinta taisi olla alusta saakka selvä?
- Kyllä joo, mulla oli jo ihan alussa 7-8-vuotiaana suuri pyrkimys kirjoittaa tekstejä englanniksi. Aluksi sanoitukset eivät toki olleet järin laadukkaita, pikemminkin epäselviä, sillä koulussakaan ei ollut vielä alkanut kielen opetus. Hiljalleen siirryin Kiss-tyyppiseen ”baby, rock'n'roll” -tyyppiseen lyriikkaan, kunnes noin 15-vuotiaana aloin kirjoittaa hieman henkilökohtaisempia lauluja. Muun muassa tunteistani, joita en silloin ehkä uskaltanut ääneen ilmaista. En oo koskaan valinnut kirjoittavani rakkauslauluja, ne vaan tulee luonnostaan. Teen muutenkin sellaista musaa, millaista nyt vain sattuu soljumaan sydämestäni.
Uskon tuon suoraan sydämestä tulemisen, onhan päätöksenä soiva Unspoken jo niin eeppinen raita, että sen voisi melkein kuvitella kuulevansa Euroviisuissa. Mihin suuntaan Spark on suuntaamassa tulevaisuudessa? Onko tie kohti suuria balladeja vai vauhdikkaampia tanssilattiapaloja?
- Ei välttämättä Euroviisuihin kuitenkaan (naurua). Oon hyvin onnellinen ja etuoikeutettu, sillä tässä on jos jonkinnäköistä hienoa yhteistyökuviota suunnitteilla. Unelmani on menestyä musiikillani, ja sitä kohti kuljen joka hetki. Musiikillisesti tie on kohti niin suuria balladeja kuin vauhdikkaampia tanssilattiapalojakin. Itse asiassa tässä juuri työstän tuotantoni tanssittavimpaa palaa!
Ok, vastaus on siis sekä-että, eikä joko-tai. EP:n äänimaailma on luotu muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta sähköisesti, mutta mitään rajoja ilmaisulle ja äänimaailmalle ei ole kuuleman mukaan asetettu. Sama avoimuus koskee kaikkea Sparkiin liittyvää.
- Uskon että elämässä aikaisemmat kokemukset vaikuttavat kaikkeen tekemiseen, myös musiikkiin. Jos aloittaisin biisin tekemisen nyt, tulisi siitä kovin erilainen kuin jos olisin aloittanut biisin tekemisen toissa päivänä - tai ylihuomenna. Sparkin musa on siinä määrin ainutlaatuista (aivan kuten kaikkien muidenkin musa), että se olisi aivan erilaista ellen olisi elänyt juuri tällaista elämää kuin olen elänyt. Biisit ovat tähänastisen elämäni vaikuttamia, ja siitä syystä Sparkin biisejä. Tämän vuoksi koen, että voin tehdä Sparkina minkälaista musiikkia vain ja rajattomuus tuntuu hienolta.
Kappaleiden rytmimaailmat ovat vahvat ja jopa rauhallisimmilla raidoilla Spark tuikkii voimakkaasti. Syntyvätkö kappaleet rytmipuoli edellä, vai onko alussa kenties jokin melodia, lyriikanpätkä, riffi, ajatus tms.?
- Itseasiassa harvemmin rytmipuoli edellä. Biisini syntyvät usein oman elämäni innoittamina, joskus toki enempi väritettyinä. Mulla on puhelimessa kirjaimellisesti tuhansia muistioita, joissa on säkeitä tai jopa kokonaisia sanoituksia. Tykkään kirjoittaa ylös kaikenlaisia hienoja rivejä runoista tai leffoista, joiden pohjalta saatan aloittaa tekstin kirjoittamisen. Joskus taas syntyy melodia ensin, joskus esimerkiksi ajatus tietynlaisesta laulusta. Sanotaanpa vaikka, että haluaisin tehdä biisin, jossa basso pulputtaa läpi biisin. Sitten idea saattaa muhia kuukausitolkulla ennen kuin sopiva melodia tai muu astuu kehiin. Musanteossa ehkä parasta on se mystinen ajanjakso, kun biisi syntyy. Saatan muistaa mikä innoitti tekemään biisin, mutta en mitä tapahtui tekemisen aloittamisen ja lopettamisen välillä, ja se on minusta mielettömän kiehtovaa.
EP:n raitojen syntyhistoriat valottavat erinomaisesti Sparkin mainostamaa moninaisuutta. Incomplete sai kuuleman mukaan alkunsa kertosäkeen laulumelodiasta, kun taas Oh These Days lähti liikkeelle kertosäkeen rytmin päälle lauletusta melodiasta. Shadowsin varhaishistoria on hämärämpi, mutta Incompleten tapaan senkin sysäsi liikkeelle ihastuminen. Hold On käynnistyi hyräilyllä, joten sattuman osuus kaikessa on kieltämättä melkoinen.
- Levyn henkilökohtaisin biisi Unspoken syntyi ystäväni kanssa käydyn yöllisen keskustelun innoittamana. En muista mitä tarkalleen ottaen juttelimme, mutta keskustelun innoittamana kirjoitin biisin ensimmäisen säkeistön melodian ja sanat vielä samana yönä. Seuraavana päivänä biisi syntyi kuin itsestään, demotin sen ja jo demo kuulosti hyvin pitkälle siltä miltä biisi kuulostaa levylläkin. Biisin demoa laulaessa liikutuin itsekin, niin koskettavalta biisi tuntui.
Kiekon kappaleita nauhoitettiin alkuvuodesta 2012 asti. Vuoden 2012 syksystä aina vuoden 2013 loppukevääseen asti työskentely levyn kimpussa yltyi lopulta niin tiiviiksi, että tekijä ajoi itsensä lähes burnoutin partaalle hinkatessaan biisejä.
- On muistettava, että levyn tekeminen oli mulle monella musiikin osa-alueella oppimisprosessi. Tuottamisen saralla kaikista suurin, ja se vei aikaa. Veikkaisin, että lähemmäs 1500 tuntia on kokonaisuudessaan mennyt studiossa. Kuulostaapa hurjalta luvulta...
Työ on myös jatkunut myös sittemmin ja levyn valmistuttua on kuuleman mukaan syntynyt ”mielettömän hyviä uusia biisejä”. Pian on koittamassa jälleen uusi musiikin kirjoittamiselle pyhitetty kausi, joten jatkoa kiekolle on taatusti syntymässä.
Spark on aktivoitunut myös estradeilla ja olet käsittääkseni tehnyt keikkoja niin bändin kanssa kuin soolonakin. Miten nuo keikat eroavat toisistaan ja jatkatko kumpienkin tekemistä myös tulevaisuudessa?
- Soolokeikat ovat usein olleet pienimuotoisempia muutaman biisin esiintymisiä mies ja kitara -hengessä - parilla esiintymisistä on tosin ollut mukana myös livebändin kosketinsoittaja, ystäväni Severi. Yksi täyspitkä elektropop-keikka ollaan keretty soittaa tässä syksyllä, marraskuussa, ja se meni oikein mainiosti. Livebändin kanssa soittaessa kuulostaa Spark täyteläisemmältä ja enemmän siltä, miltä levyllä, mutta on soolokeikoissakin puolensa. Sanotaan, että hyvä biisi toimii myös pelkästään akkarisäestyksellä, ja soolokeikoilla se punnitaan. Molempien tekemistä jatkan tulevaisuudessa, seuraavan kerran soolokeikkaa olisi luvassa 30. tammikuuta 2014 Rautatientorin Jääpuistossa.
Näin haastattelu päättyy, mutta Sparkin tekemisiä voi seurata ja musiikkia kuunnella tutuista kanavista ja paikoista. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuukaan…
Promokuva: Kari Pyykönen, levyn kansi: Säde Rinne
Mika Roth
