Sysi & Savi – uudenlaista, rehellistä, viekasta rokkia
02.05.2016
Sysi & Savi julkaisi juuri Painajaisen käsikirjoittaja kiekon, joka rokkaa billysti ja kolisee hiukan metallisestikin. Kävi siis aiheelliseksi haastatella bändin moottoria, Teemu ”Temes” Tuomista asioiden tiimoilta.
Lähdetään liikkeelle pienellä historiankurssilla, eli mistä Sysi & Savi -orkesterissa on oikein kyse, kuinka se sai nykyisen muotonsa ja keitä siitä on kiittäminen?
- Nähtyäni ala-asteikäisenä Wayne's World -elokuvassa kohtauksen, jossa Wayne polvistuu valkoisen Stratocasterin edessä, oivalsin, että kitarassa voi olla supervoimia. Matka noista ajoista on ollut pitkä ja matkan alussa fanitin intohimoisesti mm. Timo Tolkkia, Nikki Sixxiä ja vaikutusvallaltaan lähtemättömimmin Brian Setzeriä.
Muutama vuosi sitten Teemu huomaisi olevansa bändittömässä tilanteessa ja ensi kertaa kitaran supervoimat olivat katkolla, mutta ratkaisu umpikujasta oli lopulta helppo.
- Tein muutaman uuden biisin, joiden annoin kummuta pelkästä alitajunnastani ja ilmoitin (kitaristi) Jaylonille, että ei hätää, kohta mennään taas. Jaylon on ollut käytännössä matkan alusta saakka mukana. Pyysimme Tuomasta läskibasson varteen ja lainasimme tuttua rumpalia demolle, joka tehtiin soittajahakua varten. Tuomas oli ilmoittanut jo ennen studioon menoa olevansa valmis jäämään mukaan ja keväällä 2014 (rumpali) Pete tuli koesoittoon ja teki meistä bändin.
Vuoden 2014 demolla olin kuulevinani vielä iskelmän palasia, mutta nyttemmin soundinne on terävöitynyt, rosoutunut ja rankistunut. Ainakin minun mielestäni siis. Miten itse näette soundinne kehittyneen ja oletteko siinä pisteessä nyt missä kuvittelittekin olevanne kun pari vuotta sitten julkaisitte em. demon?
- Ekan demon biisit olivat käännöksiä alunperin englanninkielisistä sanoituksista ja uskon suomenkielisten sanoitusten tuoneen sävellystyöhönkin luovaa hulluutta, mutta samalla myös johdonmukaisuutta. Pirullisestakin kantrista tulisi käännettynä aika helposti kesyä iskelmää. Eikö vain? Meidän kevyintä puolta ei ole vielä kuultu, toisaalta uskon raskaampienkin sointujen olevan vielä lyömättä. Meidänhän piti olla Virossa keikalla marraskuussa, mutta onneksi se peruuntui ja buukkasimmekin heti samalle päivälle studion.
Onneksi tosiaan noin, ja kiinnitin ilokseni huomiota siihen, että tällä kertaa laulu on paremmin pinnalla ja muutenkin soundit on ruuvattu juurikin kohdilleen. Heiluttiko studiossa ruoskaa nyt vahvempi tuottaja, vai oliko visio valmiista tuotoksesta päissänne jo studioon mennessä kristallinkirkkaana, jolloin muiden mielipiteitä ei kaivattu eikä huomioitu?
- Mietin muutamia vaihtoehtoja studiota pohtiessani, mutta East Sound Studios vaikutti heti mestalta, jonne Sysi & Savi on vietävä. Halusimme stydin soundin. Tiesimme Sammy Aaltosen aikaisempia tekemisiä ja Sammy todellakin ruuvasi ep:lle soundimaailman jollaista haimme. Muutama tuotannollinen vinkki napattiin lennosta mukaan ja mm. laulujen rytmiikkaan ja sanojen asetteluun Sammy heitti oivallisia kommentteja, jotka myös toteutettiin. Lähtökohtaisesti visio oli erittäin selkeä studioon astuttaessa.
Julkaistut biisit ovat tulleet yhdestä kynästä, mutta Sysi & Savi ei ole välttämättä yhden kynän bändi. Tällä hetkellä keikkasetissä on yksi Jaylonin riffeihin pohjautuva biisi ja jokaisella on lupa ottaa kauha käteen ja pyörittää soppaa. Mutta kuinka suuri arsenaali biisejä sitten löytyy? Kai niistä jo saisi kasaan albumin, jos toisenkin...
- Biisejä on treenattuna tosiaan liuta, joista saisi kasattua pitkäsoiton ja aloitettua toisenkin. Pyrin tekemään kuitenkin koko ajan parempia biisejä ja osa vanhoista biiseistä tulee luultavasti tippumaan pois tai niitä laitetaan ainakin uudestaan sovituskoppiin. Debyytti siintää kyllä horisontissa.
Biisien tekstit tuntuvat sijoittuvan sinne varjojen puolelle. On painajaisia, batmanpuistoa ja (Child’s Play -elokuvien) Chuckykin siellä seikkailee nähtävästi, kun häntä herätellään. Eli tarinoita rakkaudesta, aurinkoisista niityistä ja iloisista pupujusseista ei ole tulossa, vai kuinka?
- En aseta varsinaisesti rajoja sanoituksieni aiheille, mutta monesti ne kumpuavat omista tunteista ja näkemyksistä ympärilläni tapahtuvia asioita kohtaan. Lähipiirissä tai maailmalla. Painajaisen käsikirjoittajan biisit ovat puoliksi totta ja puoliksi fiktiota. Tekstini saattavat olla synkkiä, mutta itsesääliä kartan ja painajaiset otetaan vastaan rokaten. Ihminen on loputon inspiraation lähde. Hyvässä sekä pahassa.
Mistä Mielipaha oikein kertoo? Sehän tuntuu olevan aika kantaaottava teos.
- Teksti syntyi luettuani Ville Kivimäen teoksen Murtuneet mielet. Biisi ei ole missään nimessä neljän minuutin tiivistelmä tuosta kirjasta, vaan kirjan aiheuttamia ajatuksia ja tajunnanvirtaa. Meinasin tapani mukaan lähteä rönsyilemään ja pohtimaan ihmisen pahuutta yleisemmällä tasolla, mutta pysyin otteessa jotakuinkin. Tälläisten tekstien jälkeen Chuckyn herättely tuo hyvää vastapainoa todellisuudelle.
Olette tehneet myös näyttävän musavideon EP:n nimibiisistä. Minkälainen kokemus tuo oli?
- Kiitoksia. Päätimme tuottaa videon itse ja teimme sen yhteistyössä Loimaan teatterin ja Loivarin kanssa. Halusin videolle muutaman kauhukakaran ja Loimaan teatterilta innokkaita löytyi enemmänkin. Teatterin maskeeraajat tekivät hienoa työtä loihtiessaan lapsille hahmoja.
- Kyllä vain. Editoin tämän ensimmäisen musavideomme inkivääriteen voimalla villasukat jalassa. En tiedä näkyykö se toteutuksessa?
Ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä näy, ainakaan negatiivisena voimana siis. Mitäs seuraavaksi? Onko uusi EP jo kiikarissa, vai keskityttekö kenties johonkin isompaan tuotantoon? Nähdäänkö bändiä keikoilla ja jos niin mitä on luvassa?
- Ajatuksena olisi aloittaa ensi vuoden puolella debyytin äänitykset, mutta emme kiirehdi, sillä en ole vielä valmis laittamaan ulos levyä, joka ei lopulta saavutakaan ihmisten tietoisuutta. Puheet rokin kuolemasta eivät ole vakuuttaneet minua, saahan ainoastaan kitara minutkin polvilleni. Tästä syystä haemme vahvaa pohjaa keikoilla, joita buukkaamme juuri nyt syksylle. Bändihän kannattaa tulla katsastamaan keikalle ihan jo sen takia, että meidän rumpalin nimi on Pete Horny. Ja me tarjoamme uudenlaista, rehellistä, viekasta rokkia.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi sen aika.
- Vaikka emme laulaisi rakkaudesta, aurinkoisista niityistä ja iloisista pupujusseista, ei se tarkoita ettemmekö todella tavoittelisi niitä. Striimatkaa uusi EP Spotifysta tai ostakaa se fyysisenä Levykauppa Äxästä, seuratkaa meitä Facebookissa ja lähtekää keikoille. Rock 'n' roll.
Haastattelu: Mika Roth, livekuva: Sanni Niemelä, bändikuva: Heidi Lindström
