Haastattelut

Positiivisesti protestoiden

23.05.2016



Tuoreen levyn kappaleissa on todella tarttuvia siivuja. Esimerkiksi Jumala on antanut meille polttomoottorin jäi päähän kertaiskusta ja alle kolmevuotias tyttäreni tykkää laulaa Piiperryslaulua. Et silti anna kovinkaan paljon siimaa sanoituksissa, joissa Jeesus innovoi ja sijoittaa, ja rakkauslaulussakin puhutaan lähinnä geenien veto- tai työntövoimasta. Miksi näin, eikö ns. helppojen radiohittien teko kiinnosta, vai saako hitin leivottua mistä tahansa tarinasta?

- No joo, vaikka positiivisia fiiliksiä oli hakusalla, mutta kyllä poplauluissa pitää olla tasoja. Aina ne tasot eivät miellytä kaupallisten radioiden musiikkipoliitiikkaa. Siellä kun musiikin pitäisi olla tapettia, joka ei häiritse makkarasiivujen valintaa marketissa.

- Yleisradiossa minun biisejä on kyllä soitettu, kaupallisissa radioissa ne pelkäävät, että minun biiseissäni saattaa olla pinnan alla tasoja, joita he eivät heti huomaa. Siinä he ovat oikeassa. Radioiden kannattaa vältellä minun biisejä, ne saattavat herättää ajatuksia ja ajatteleminen, se on vaarallista.

Aiheiden suuruutta pohtiessa allekirjoittanut heittää ilmaan, josko joskus voisi syntyä ihan oikea teemalevy. Ajatusta ei ainakaan suoralta kädeltä teilata, vaan moinen voisi olla hyvinkin mahdollista. Takalo on kirjoitellut kässäreitä jo lyhytelokuviin, joista osasta onkin syntynyt sitten biisi, joita löytyy esimerkiksi Vastarannan lauluja levyltä parikin.

- Esimerkiksi Miss Kollaja oli aluksi elokuvakäsikirjoitus. Saman albumin Jeesukseksi ristille -biisiä aloin kirjoittaa aluksi kuunnelmaksi. Useillakin biiseillä saattaa olla tosi laaja taustamateriaali, vaikka se ilmiasu on kolmen minuutin poplaulu.

- Kitaristi Jessellä on mielenkiintoisia instrumentaalisävellyksiä, suunnittelimme että sanoitan niihin Iso Vihan ajan tapahtumiin 300 vuoden taakse Haukiputaan merelle sijoittuvan tarinan, josta tehdään myös tanssiteos tai elokuva.

Jukka Takalo Maailma muuttuu alati ja kaikki on menossa jotenkin kohti pilvisempää suuntaan, ainakin omasta mielestäni. Voiko, ja pitääkö, musiikilla vielä muuttaa maailmaa?

- Lauluilla, sanomisella ja toimimisella, oli se ilmaisumuoto mikä tahansa, voi ainakin vaikuttaa sen maailman menon suuntaan. Jos kerran paikallisesti, miksei laajemminkin. Lauluntekijän tehtävä on tehdä kysymyksiä, aiheuttaa ajatuksia ja ajattelua.

- Ei minullakaan ole asioihin valmiita vastauksia, mutta lauluntekijänä sitä on jonkinsortin kanarialintu haistelemassa, milloin happi meinaa sukellusveneestä loppua. Sitten teen lauluja niistä asioista, mistä tuntuu että lauluja pitää tehdä, esitän kysymyksiä ja härnään ihmisiä ajattelemaan. Joku jossain voi sitten keksiä näillä innoituksilla jotain maailmanpelastamiseen ratkaisevasti auttavaa. Esimerkiksi aurinkoenergian tallennusmuodon tai biopolttoaineen valmistuksen suoraan yhteyttämällä.

Tuleva kevät ja kesä menevät nähtävästi jälleen keikkapaikkoja kiertäessä, mutta mitä yleisölle on luvassa? Koostuuko setti vain sähköisistä paloista, vai onko luvassa myös akustisia hetkiä?

- Jopa sähköisillä bändikeikoilla on akustisia hetkiä. Soolokeikoilla enemmän, tosin uuden levyn biisit tuntuvat toimivan tosi hyvin sähkökitaralla Billy Bragg -henkisesti räimien. Niinpä olen kaivanut jo Aknestik-aikoina hankitun baritonikitaran esiin ja meinaan soitella myös sitä akustisen kitaran ohella.

Bisiikatras tulee olemaan vain omista koottu, sillä palaute on ollut tuolla saralla suoraa.

- Soitin joskus jonkun oman suosikkibiisini coverversiona ja ihmiset ihmettelivät miksi minä sen soitin. Olin vissiin vetänyt ihan hyvin, mutta ilmeisesti ihmiset haluavat kuulla minun biisejä minun keikoilla. Vetelen sitten niitä.

Mikä on mielenkiintoisin muutos mikä on tapahtunut kotimaisessa musiikkikentässä sitten ensimmäisen soololevysi?

- Ainakin hiphopista on tullut valtavirtaa. Rokkibändi formaattina on käynyt entistä vanhanaikaisemmaksi. Musiikkia kuunnellaan striimeistä. Tosin minun urani pelastus oli Myspace, kun joskus vuonna 2006-2007 hokasin laittaa sinne demojani ja sain välitöntä palautetta kuulijoilta. Ei tarvinnut heti olla julkaisemassa uutta levyä ja biisit saivat kypsyä rauhassa.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika...

- Niin paljon sanomatta jää... Lapsena Jukka Kuoppamäki oli suosikkini, en pitänyt Irwinistä. Lastentarhassa todistin Jukka Kuoppamäen paremmuuden ns. v-koodilla Irwinistä tykänneelle Jormalle.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Kati Leinonen




Lukukertoja: 3650
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös