Judas Avenger – vaikeuksien kautta torjuntavoittoon
15.12.2017
Raskasta ja modernia, mutta samalla myös melodista metallia soittavan Judas Avengerin alkuhistoria juontaa kahteen coverbändiin. Manowarin biisejä soittanut Dark Avenger ja Judas Priestin kipaleita vetänyt Judas Rising yhdistyivät, ja uuden bändin nimeksi valikoitui luonnollisesti Judas Avenger. Desibeli.net haastatteli yhtyeen nokkamiestä ja vokalistia, Pekka Montinia, joka on samalla ryhmän ainoa alkuperäisjäsen.
Aloitetaanko noista kokoonpanomuutoksista, eli mitä tapahtui ja miksi olet se ainoa alkuperäisjäsen?
- Eka kokoonpano kirjaimellisesti hajosi yksilöiden henkilökohtaisiin ongelmiin. Alkuvuodesta 2017 puhdistin pöydän, tein suunnitelmat valmiiksi ja laitoin koko ryhmän vaihtoon. Tämä vuosi onkin ollut tasapainoisin ja tervein vuosi koko yhtyeen lyhyen historian aikana mutta henkilökohtaisesti olen saanut maksaa siitä suuren hinnan. Nyt asiat ovat kuitenkin olleet jo hyvin pidemmän tovin ja tasapainoinen ryhmä on ollut kasassa tämän vuoden ajan.
Asiat ovat tosiaan kulkeneet tuoreisiin suuntiin, ja uudella JA-kiekollanne ilmaisukielenäkin toimii nyt myös suomi, aiemmin käytetyn englannin lisäksi. Miksi näin, ja enteileekö tämä täydellistä siirtymistä suomenkielisen ilmaisun pariin?
- Haluan laulaa tulevaisuudessa myös suomenkielellä, mutta uskon että englanti tulee olemaan ainakin vielä hetken aikaa se pääkieli millä lauletaan. Suomeksi laulettuna saa tietyt asiat paremmin kuitenkin ilmaistua kuin englannin kielellä ja sen kautta voi myös laajentaa omaa kuulijakuntaa.
Uusi kiekko on melko vihaisen ja ärhäkän tuntuinen paketti rujompaa metallia. Kuinka vihainen yhtye siis olette asteikolla 95-100?
- Tällä uudella levyllä yhtye oli todella vihainen. Minä halusin kostaa ja purkaa patoutumia musiikin muodossa ja samaa kaiketi tahtoi kitaristimmekin. Halusimme tehdä aidosti vihaisen levyn joka taatusti ahdistaa kokonaiskuuntelussa kuuntelijaa. Emme halunneet miellyttää ketään vaan pahan olon purku ja puhdas "haistakaa kaikki v**tu!"-asenne meni tämän levyn kohdalla etusijalla. Jätimme levylle jopa virheitä vain siksi että se voisi lisätä kuuntelukokemuksessa ahdistuksen tunnetta. Annan numeron 99 koska yksi piste täytyy antaa sympatiasyistä myös hyvän olon tunteelle.
Kiekon voima on ollut kuuleman mukaan joillekin ihmiselle jo liikaa, kun taas toisille primitiivisiä rajoja kolisteleva aggressiivisuus on se kovin juttu. Kappaleiden lyriikat ovat myös melko tummia ja negatiivisiksikin luokiteltavia. Näihin Montin kertoo, ei niin yllättäen, purkaneensa em. kokoonpano-ongelmien tuomia paineita, mutta on aiheita muualtakin saatu.
- Suomenkielisten kappaleiden kohdalla halusin nostaa esille Suomen nykypolitiikan. Lyriikoissa osansa saavat oikeastaan ihan kaikki ja tunnelma on näissä kappaleissa hyvinkin "orwellimainen".
Tuon orwellmaisuuden voin kyllä allekirjoittaa täysin. Bändin soundi on siirtynyt samalla alku-uran power metalin parista lähemmäs metallin äärilaitaa. Syitä pohdittaessa Montin arvelee kiekon olleen eräänlainen terapialevy uudelle jäsenistölle, mutta toteaa samaan hengenvetoon myös, että liike on jatkuvaa ja seuraavilla kiekoilla on luvassa taas jotain uutta ja erilaista.
- En jaksaisi tehdä joka vuosi näin ahdistavaa levyä, koska se on ainakin laulajalle niin raskas prosessi, että en usko sen pitkäaikaiseen hedelmällisyyteen. Viha on hyvin kuluttava olotila, ja onhan elämässä toki muutakin olotilaa kuin ahdistusta. Tämä tulee myös ihmisen suusta, joka on suurimman osan ajastaan enemmän tai vähemmän ahdistunut.
Entä miltä tulevaisuus näyttää? Alkuvuodesta niputitte sinkut ja nyt on uusi kiekko pihalla, joten onko uutta julkaisua luvassa?
- Vuoden 2018 aloitamme julkaisemalla pari coverbiisiä ja sitten painumme keikoille. Vuonna 2017 tämä bändi ei keikkaillut ollenkaan, koska koko vuosi meni uuden ryhmän kasaamisessa sekä uuden levyn tekemisissä. Odotamme tulevia keikkoja innolla.
Keikkoja kannattaakin käydä katsomassa, sillä luvassa on niin uutta kuin vanhempaakin materiaalia, ja Montinin mukaan Judas Avenger vuosimallia 2018 tulee olemaan niin livenä kuin levyllä aiempaa yhtenäisempi ja monipuolisempi.
Kun yhtyeen nimi on sellainen kuin se on, niin pakkohan on kysyä nämä pari kysymystä, samalla pahoitellen. Eli: kuka tai mikä on Juudas, ja kuka tai mikä on se kostaja? Vai onko nimi vain hyvältä kuulostava otsikko?
- Halusin antaa bändille mahdollisimman typerän nimen. Opin tämän kikan viihdemuusikon ajoiltani koska tutkimukset todistavat, että vain tyhmien bändien nimet jäävät ihmisten mieleen. Nimi on typerä, iskevä sekä lapsellinen ja siinä on viittauksia myös Judas Priestiin. Kun Rob Halford kuolee, jäljelle jää hieno Judas Priestin perintö ja bändi nimeltä Judas Avenger. Kyllähän siinä on hönöä mindfuckia kerrakseen.
Jos Judas Avenger olisi kuka tahansa henkilö historian sivuilta, hän olisi...
- Christopher Lee
Loistava vastaus! Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi mainitsematta niin nyt olisi sen aika
- Uskokaa ihmiset tekemisiinne ja älkääkä antako koskaan periksi.
- Bändien ja muusikoiden tulisi tukea enemmän toisiaan Suomessa ja oma-aloitteellisuutta saisi ilmetä kentällä myös enemmän. Passiivisuus tai valittaminen ei vie koskaan ketään minnekään. Nähdään keikoilla, pidetään hauskaa ja yhdistytään!
Haastattelu: Mika Roth, logo: Simo Heikkinen kuva: Anu Bring
