Haastattelut

Matti ‚Äď sielun paloa ja paloja

03.09.2020



Sinkkuketjun uusin osa on Kuiskauksia hämärään, joka vaikuttaa henkilökohtaiselta surukappaleelta. Kertojan sydän kaipaa kovasti ja saa pohtimaan, voiko surusta koskaan toipua. Meistä jokainen on kokenut rakkaudessa kolhuja, mutta tämä haava vaikuttaa poikkeuksellisen syvältä.

- Mä oon jostain lukenut, että surusta ei voi toipua, että siihen voi pelkästään tottua. Kuiskauksia hämärään oli tosi pitkä kirjoitusprosessi, mä painin sen tekstin kanssa useamman kuukauden. Ehkä siks, että se on aiheena siinä määrin vaikea, että mun oli vaikea itsekään uskoa, että se juttu on totta. Sehän on laulu siitä, miten menneistä rakkauksista ei milloinkaan pääse oikeasti irti, vaan vielä vuosienkin jälkeen sitä löytää itsensä muistelemasta entistä parisuhdetta ja sitä toista ihmistä. Tää on henkilökohtainen laulu, eikä se varmaan auta kuin myöntää, että on se haavakin syvä. En mä varmastikaan muuten siitä edelleen lauluja kirjoittaisi.

Kappaleesi ovat olleet halki julkaisuhistoriasi erittäin henkilökohtaisia, tavallaan suorastaan ihon alle meneviä. Onko tämä tapasi toimia, eli luvassa ei ole fiktiivisiä dystopia-viritelmiä tai tarinoita historiallisista linnanneidoista?



- On. Mä uskon, että oikeat tunteet saa aikaan oikeita tunteita, ja kun mä kirjoitan lauluun itseeni, voi myös kuulijat löytää niistä itsensä. Yksityisestä tulee tavallaan yhteistä. Oon mä kirjoittanut myös puhtaan fiktiivisiä lauluja totta kai, mutta mun tapa valikoida soitettavaksi otettavat laulut perustuu siihen, että niiden pitää koskettaa mua itseäni, eikä ne fiktiiviset yleensä tee niin. Mä oon myös vähän sellainen, että en aina osaa ihan puhua vaikeista asioista, joten mä sit kirjoitan ne lauluiksi. Sillä tavalla ne on mulle jotenkin helpompi käsitellä.

Oman äänensä löytänyt artisti soitti aikoinaan vuosia raskaamman rockin yhtyeissä, mutta sooloura on sujunut folkahtavan popin parissa, jossa tokin on aina pientä rockin rosoakin mukana. Ensisijaisesti Matti pitää kuitenkin itseään lauluntekijänä, eikä minkään tietyn genren lipunkantajana.

- Mulle kaikessa musiikissa tärkeintä on aina se laulu itsessään, ja mä annan niille arvon ihan sellaisenaan. Kuluttajanakin mä kuuntelen musiikkia täysin tyylilajista riippumatta ainoastaan sillä perusteella, onko laulut hyviä.

Matti Matti jäi keikkatauolle jo viime syksynä, joten korona ei sotkenut aikatauluja sen kummemmin.

- T√§n vuoden oon keskittynyt singleputken √§√§nityksiin, albumin kirjoittamiseen ja suunnitteluun, sovittamiseen ja treenaamiseen. Kev√§√§st√§ eteenp√§in my√∂s singlejulkaisut on vienyt paljon aikaa. M√§ oon itsen√§inen artisti, mik√§ tarkoittaa sit√§, ett√§ hoidan my√∂s julkaisut ja promot ja kaiken niihin liittyv√§n itse ‚Äď vaikka tietysti apuk√§si√§ k√§ytt√§m√§ll√§. Siin√§ on paljon hommaa, niin paljon ett√§ sit√§ v√§lill√§ ihan miettii, ett√§ onko tosiaan niin, ett√§ artistin ty√∂ on enemm√§n toimistoty√∂t√§ kuin soittamista.

Jossain vaiheessa keikkaakin pääsee taas tekemään enemmän, joten mitä suunnitelmia tuolla saralla on?

- Mulla on tarkoitus vielä tää syksy keskittyä täysimääräisesti albumin tekemiseen ja aloittaa keikkailu aktiivisesti vasta alkuvuodesta 2021. Syksylle on buukattuna ainoastaan yksi keikka (3.11. Hesari 13, Helsinki) mutta nyt vähän kyllä pelottaa, että miten sen käy, kun koronan toinen aalto uhkaa.

Matti on aiemmin esiintynyt siten, että puolet on soitettu soolona ja toinen puoli bändin kanssa. Luultavimmin sama kaava jatkuu edelleen, kun keikkailu on taas ajankohtaista.

- Soolona pääsee yleensä jotenkin läheisempään ja keskittyneempään kontaktiin yleisön kanssa, mutta bändikeikoissa on sellaista rock-keikan tuntua, mitä yksinään ei voi mitenkään tavoittaa. Tulevilla keikoilla esitän varmastikin pääosin tulevan levyn biisejä.

Mitä seuraavaksi tapahtuu? Onko luvassa lisää sinkkuja, musavideoita, jotain spesiaalimpaa säätöä?

- Mulla on tulossa useampia singlejä vielä ennen levyä. Niistä kaikkiin tehdään myös musiikkivideot. Julkaisujen lisäksi mulla on kova odotus jo keikoille, niitä on tullut ikävä tässä vuoden mittaan.

Minkälainen mies Matti on nyt verrattuna siihen mieheen, joka aloitti musiikin soittamisen? Ja jos aikamatkustus olisi mahdollista, niin mitä sanoisit nuoremmalle itsellesi juuri nyt?



- Ehkä vähän yllättäen mulla on edelleen tallella se ihan sama palo, joka sai mut tarttumaan kitaraan joskus silloin 10-vuotiaana. Tarkoitan siis, että siitä ei oikeesti oo karissut piiruakaan pois. Jos mä jotain sille nuorelle pojalle kuitenkin sanoisin, niin ehkä sen, että ei välttämättä tarvitse pelata elämäänsä niin varman päälle tai välittää siitä, mitä olis järkevä tehdä. Että uskoisi itseensä vaan ja puskee eteenpäin sitä omaa intohimoonsa, se kyllä kantaa koko elämää eteenpäin.

Lopuksi on vielä sana vapaa, eli jäikö jotain käymättä läpi?

- Kiitos haastattelusta ja terveisiä kaikille Desibelin lukijoille!

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Antti Kemppainen




Lukukertoja: 575
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös