Haastattelut

Miia Junes – varjoihin kätketyn valon jäljillä

24.02.2021



- Ihana kuulla, että biisit ovat päässeet ihon alle ja herättävät jotain! Itselleni teksti ja tulkinta ovat melkeinpä tärkeintä biisissä. Tulkinta menee monesti mieltymyksessäni puhtaan ja virheettömän laulun edelle. Arvostan inhimillisyyttä ja rehellisyyttä.

Kuinka uskallat pistää näin paljon vahvoja tuntoja biiseihin, etkö pelkää paljastavasi itsestäsi liikaa?

- Tekstit kumpuavat hyvin pitkälti omista kokemuksistani ja havainnoistani. Koen, että minulla täytyy olla jonkinlainen tarttumapinta tekstiin, ymmärrys siitä, mistä laulan, että pystyn tarinoihin uskomaan ja niitä uskottavasti kertomaan. Tarkat havainnot elämästä ja ihmissuhteista ovat usein myös niin universaaleja, että vaikka pohdinnat omasta päästäni kumpuavat, niistä varmasti samankaltaisessa tilanteessa olleet yhtymäkohtia löytävät.

Biisit eivät tietenkään ole mitään paljaita päiväkirjamerkintöjä, koska tarinoita muokataan, muunnetaan ja tarkastellaan eri tavoin, kuten tarinankerronnassa on aina tehty. Tärkeintä on kuitenkin löytää olennaisen ydin.

- Jos herkistyn itse biisiä tehdessä, tiedän, että siitä tulee hyvä. Jos teksti tai melodia koskettaa minua, suuremmalla todennäköisyydellä se koskettaa jotakuta toistakin.

Em. kappaleet kertovat surusta ja murheesta, asettuen pihamaan varjoisammalle puolelle. Tavallaan toisessa päässä spektriä sijaitsee sinkuksikin valittu Virta, joka kertoo puolestaan rakastumisen huumasta ja onnesta. Kappale rullaa vahvana ja voimakkaana folkpoprockin tietä luottaen voimaansa, kuten rakastumisesta kertovan kappaleen tietysti kuuluukin rullata. Toivo ja huumaantuminen vievät kertojaa, luvaten jonkin upean siintävän horisontissa. Oletko siis sittenkin pohjimmiltasi optimisti?

Miia Junes - (Naurua), loistava kysymys!

- Omat näkemykset maailmasta ovat värittyneet omien kokemusten kautta. Eron tai yksinäisyyden hetkellä tulee helposti tartuttua kitaraan, koska se on keino jäsennellä tunteita ja päästää niistä irti, ikään kuin terapoida itseään.

- Vaikka osa biiseistäni, kuten sanoit, asettuvat pihamaan varjoisammalle puolelle, koen, että niihin on kätkeytynyt kuitenkin valoa, monesta löytyy päätös varjosta pois astumiseen. Ja sitä kautta mollivoittoiset erotarinatkin voivat näyttäytyä lohduttavina, rohkaisevina ja hellästi eteenpäin työntävinä.

Tässä ollaan kiistatta suomalaisuuden yhden kiintopisteen äärellä. Olemme surussamme iloisia, ja jotenkin ilossamme toisinaan hieman surullisia. Junes kokee olevansa pääosin positiivinen ja nauravainen ihminen, joten kappaleita pyritään tekemään eri kulmista. Eli oliko vastaus optimisti, pessimisti, realisti…

- Ihmisenä sanoisin ailahtelevani iloisesti pessimistin, realistin ja optimistin välimaastossa riippuen mm. kokemuksista ja vireystasosta. Tuntuu, että adaptoidun herkästi ympärilläni oleviin tuntoihin, itku tarttuu yhtä herkästi kuin nauru, tai haukotus.

Virta-kappaleessa kuullaan jopa rouhea kitarasoolo, joka seisoo paikallaan, ja muutenkin bändisoitto on vahvaa. Pieni yllätys oli se, että bändin muodosti yksi mies: Matias Kiiveri, joka soittaa siis kaikkia soittimia. Eipä ihme, että rytmiryhmä tuntuu olevan sukua keskenään.

Jonain päivänä karanteenit loppuvat ja keikat taas käynnistyvät. Haastattelun aikaan Juneksella ei ole bändiä kasassa, joten hän on tarvittaessa esiintynyt soolona tai säestäjän kanssa. Yhtye tulee kuitenkin muodostumaan, joten kannattaa kysellä soittopestin perään, jos vaikka tähdet olisivat oikeissa asennoissa. Kysymys perinteisestä bändistä on kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä usein puhujista ei löydy samaa vertaa tekijöitä, minkä Junes on saanut huomata monesti menneisyydessä.

- Lopulta kyllästyin odottamaan, että asiat etenevät “sitten kun minulla on bändi” tai “sitten kun saan levytyssopimuksen” tai “sitten kun voitan tv:n laulukilpailun”. 2020 otin vihdoin ohjat omiin käsiini ja lähestyin demojeni kanssa tuottajia, enkä voisi olla tyytyväisempi päätökseeni. Turhaan piilottelin biisejäni vihkojen välissä, sillä niiden työstäminen studiossa on ollut elämäni parhaimpia kokemuksia - minut valtasi välitön tunne siitä, että “tänne minä kuulun, tätä minun tulee tehdä!” Ja lopputulos on otettu vastaan paremmin kuin olisin voinut uneksia.

Entä kuinka paljon biisejä varastosta löytyy tällä hetkellä? Saako niistä jo keikkasetin kasaan vai pitääkö luottaa lainoihin?



- Olen tehnyt biisejä yläasteelta lähtien ja uusia työstän aktiivisesti, joten kyllä niistä setin aikaiseksi saa. Viime kesänä / syksynä, ennen uutta korona-aaltoa esiinnyin biiseineni NOCTE - Digital Art -festivaaleilla, Lauluntekijöiden klubilla, sekä Tenhossa.

EP:n yhdeksi kantavaksi teemaksi on nostettu vedet. Levyn nimihän on ulappa ja Jäätyvä järvi johtaa EP:n päätöksessä Ulapalle. Tämän lisäksi materiaalia on työstetty nimenomaan vetten äärellä. Oletko siis kotonasi veden elementin äärellä ja mitä nuo hyvinkin erilaiset ilmentymät sinulle merkitsevät?

- Vesi on toiminut itselleni rauhoittavana ja puhdistavana elementtinä ja sen äärellä oleminen on vaikuttanut EP:n biiseihin. Esimerkiksi, Ulapan olen kirjoittanut nimenomaan ulapalle tuijottaen.

- Veteen ja sen eri olomuotoihin liittyy myös paljon mielikuvia. Merivesi kannattelee, vedessä voi peseytyä, vesi juomana on elämän edellytys. Omat ajatukseni vedestä ovat pääosin positiivisia - vaikka “virran mukana kulkemisesta” usein negatiiviseen sävyyn puhutaan, ikään kuin luonnolliseen suuntaan meneminen blokkasi identiteetin ja kyvyn omiin mielipiteisiin, itselleni virta, ja sen mukaan heittäytyminen symboloivat liiasta kontrollista luopumista ja kannateltavaksi antautumista.

Mielenkiintoinen pointti. Virtaavat vedet ovat voimakkaita ja joidenkin mielestähän syvät vedet ovat pelottavia, seisovat vedet sairaita ja lämpimät vedet elämän edellytys…

- Myös vetten laajuus kiinnostaa. Olen reissannut Norjassa muutamia kertoja ja vuonojen äärellä koen oloni aina mykistyneeksi. Kun on niin jylhän ja suuren, luonnon teoksen edessä, minuus ja omat ongelmat asettuvat eri mittakaavaan. Sitä alkaa nähdä omaa napaansa pidemmälle: on tilaa, useita reittejä, mahdollisuuksia.

Miia Junes - On voimauttavaa kokea itsensä pieneksi ja mitättömäksi - voin päättää toteuttaa vaikka kaikki unelmani, ja se “epäonnistunko” matkalla, ei heilauta tätä maisemaa, eikä maailman järjestystä mihinkään. Jäätyvä / jäätynyt vesi on kuitenkin aavaa asteen mystisempi, sillä se piilottaa tai hautaa alleen jotain. Ehkä tunteen, mitä ei ole vielä valmis käsittelemään, tai tulevan tilanteen, jota ei ole vielä valmis kohtaamaan.

Seuraavaksi Junes on työstämässä uutta levyä, mutta mitään kiirettä tai aikatauluja ei ole asetettu. Soolo-striimikeikkakin tapahtuu, joten sen tiimoilta kannattaa seurata artistin some-kanavia.

Aikaa vievät myös opinnot Teatterikorkeakoulun äänisuunnittelun parissa. Opiskelu ja sen mukanaan tuomat asiat ovat jo vaikuttaneet biisien tekemiseen, kuten kaikki elämässä vaikuttaa kaikkeen.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Kiitos haastattelusta!

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Ossi Oikari




Lukukertoja: 1193
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös