Pienet

Sinkut - Toukokuu 2022

04.05.2022


Donna and The Dynamiters: My Lock, Your Key Donna and The Dynamiters: My Lock, Your Key
Stupido Records

Tymäkästi nimetty Donna and The Dynamiters on skan, rocksteadyn ja varhais-reggaen ilosanomaa tulittava tamperelaisyhtye. Historiasta löytyy jo pitkäsoitto, sekä nippu pienjulkaisuja, jotka saavat nyt auringonpaisteista jatkoa. Seitsenhenkisen orkesterin kokoonpano on osittain uudistunut, mutta ongelmia ei tunnu olevan, vaan biisi kulkee kuin raiteilla. Siis sellaisilla kaarevilla ja hilpeiden kumpujen yli kulkevilla raitsikanraiteilla, tiedättehän.

Tekstissä puhutaan lukosta ja siihen sopivasta avaimesta, vertauskuviahan nämä kuten varhaisaikojen lyriikoissa oli tapana. Kuulija sai, ja saa yhä, yhdistää pisteet itse ja katsoa, että minkälainen kuva siitä sitten syntyykään. Omiin jäseniini ska-beatin keinunta ja torvien hilpeä törähtely tuo lähinnä aurinkoista elinvoimaa, ison yhtyeen soittaessa tasapainoisesti. Viehättävä sovitus antaa sooloille riittävästi tilaa ilman, että kone hyytyy tyhjäkäynnille sekunniksikaan. Lopun väliosaa olisi voinut jopa laventaa, ettei kiire puskisi päälle.

Mika Roth


Dreamferno: Hagne Dreamferno: Hagne

Dreamferno on kuopiolainen melodista ja toisinaan sinfonistakin metallia soittava kokoonpano, joka avaa kaupallisten julkaisujensa sarjan melkoisella numerolla. Hagne on näet yli kuuden minuutin mittainen rauhallisemman metallin järkäle, joka suurista mitoistaan ja hetkittäisistä metallin räiskähdyksistään huolimatta on ensisijaisesti kaunis ja hiljainen kappale. Se on samalla kunnianosoitus pitkän taistelun jälkeen tuonpuoleiseen matkanneen läheisen muistolle.

Vokaaleissa kuullaan lähinnä melodista naislaulua, jonka Enni Rautiainen hoitaa tyylillä. Kitaran ja koskettimien äärellä urakoiva Samuli Rimmi osallistuu hetkittäin lauluun, jolloin pakettiin saadaan mukaan metallin rosoa. Vaikuttavin elementti on kuitenkin puolalaisen Krzysztof Dobosiewiczin orkestraatiot, mikä kohottaa biisin sinfonisen metallin mestaruussarjaan. Hagne on surumielisellä tavalla kaunis, mutta samaan aikaan se valaa uskoa huomiseen ja parempaan paikkaan, kohottaen tuntoja. Hieno kappale ei sorru edes tarpeettoman paksuihin orkestraatioihin, vaan osaa pitää itsensä ilahduttavan pienenä.

Mika Roth


Eki ja Ray: Valkoista kohinaa Eki ja Ray: Valkoista kohinaa
APEXsound

Lahtelainen rap-duo Eki ja Ray on pitänyt itsensä aktiivisena pandemia-ajan. Pari EP-levyä ja pino sinkkuja ovat samalla nostaneet kaksikon kurssia ja nousujohteisuus on huomattu useammassakin suunnassa. Tärpätti EP-trilogian viimeisen osuuden ensimmäinen sinkku osuu kohdilleen, ja tulevan EP:n myötä duo tähtää jo kesän esiintymislavoille.

Valkoista kohinaa -kappaleen voi nähdä vastareaktiona pirstaloituneelle maailmalle, jossa näennäinen valinnanvapaus on johtanut pakkovalitsemiseen. Kuinka erottua massasta, kun kaikesta on tehty osa massaa? Itse kappale on pidetty erittäin niukkana, eikä turhia krumelunkeja ja koristelistoja ole sijoiteltu tarpeettomiin paikkoihin. Näin huomio keskittyy sanoihin, joista iso osa lausutaan miltei hiljaisuuden rajalla. Moderni karuus livahtaa melkein brutaaliudeksi, vaikka soundit ovat kautta linjan kauniita. Jännittävät kontrastit ovatkin se tekijä, joka saa biisin kuulostamaan erilaiselle, oudollekin. Mutta outohan on hyvä.

Mika Roth


Elske & The Vagabonds: My Heart is Gone Elske & The Vagabonds: My Heart is Gone
Seaheartmusic

Elske & The Vagabonds on yhtye, joka ainakin tämän sinkun perusteella etsii Americanan menneiden vuosikymmenten akustisuudesta ja iättömyydestä heijastuspintoja nykyhetkeen. Bändiltä on ilmestymässä Travel Songs -niminen EP, joten tien päällä ollaan oletettavasti enemmänkin. Tällä erää tie on vienyt kertojan sellaiseen kohtaan, jossa kaksi henkilöä on päättänyt jatkaa kumpikin omille teilleen. Ja lopun myötä koittaa tietysti myös uusi alku.

Syd√§meen on osunut, mutta syvink√§√§n sielun haava ei voi surmata, ellei niin salli tapahtuvan. Kertojan sanat ja akustinen soitto yhdistyv√§t jotenkin toiveikkaasti ja voimaannuttavasti, vaikka viulun kauniisti kehyst√§m√§ melodia surumielisyytt√§ huokuukin. Kappaleen johtavat elementit ovat kuitenkin Elsken kaunis laulu√§√§ni ja l√§mpim√§sti soitetut akustiset kitarat, joiden nopealla askelluksella sinkun kolme minuuttia sujuvat nopeasti ‚Äď kenties tarpeettomankin sutjakkaasti. Olisin antanut kertos√§keen hienon hetken, viulun ja taustalaulujen kukkia rohkeamminkin, kun kerran isoista tunteista on kyse ja kaikki on pistetty tavallaan jo peliin.

Mika Roth


Hasty: Silmät auki Hasty: Silmät auki

Hasty on muutamista muistakin yhteyksistä tutun Jesse Gehlenin tuore sooloprojekti. Siinä missä Jesse Hasty & the Haywires esittää asiansa englanniksi, tutkii Hasty amerikkalaisen dream popin ja yön mystisiä saloja suomenkielisesti. Gehlen vastaa miltei kaikista kuultavista äänistä, mutta utuisen pehmoista synapoppia rikastetaan Miikka Paanasen liidikitaralla, josta lohkeaakin komean tunnelmallinen soolo.

Silmät auki -biisi uppoaa niin syvälle dream popin untuvapilviin, että edes projektin matala tekninen taso ei käänny tekijöitään vastaan. Kiippareiden humina ja rumpukoneen piinaavan diskanttinen pauke sopivat yhteen Jessen laulun kanssa, vaikka periaatteessa palaset hiukan eriparia ovatkin. Luultavimmin taika syntyy nähtäville jätetyistä saumoista, iskevän suorista lyriikoista, sekä tietysti em. kahvimainoskitarasta. Ensimmäinen sinkkukokeilu on pienistä puutteistaan huolimatta sitä luokkaa, että projektia kannattaa jatkaa.

Mika Roth


HUST: Banjo (Ei juma!) HUST: Banjo (Ei juma!)
Young Diamond

Olipa kerran Jankkari & Aug√ľst, mutta eip√§ ole en√§√§. Duo p√§√§tti unohtaa koronamurheet ja n√§in toivotamme tervetulleeksi HUST-yhtyeen, joka lupaa upottaa ABBA-ajan diskoon modernia tanssimusiikkia. Maailman murheet k√§√§nsiv√§t spektrin kirkkaammalle puolelle, ja n√§in esikoissinkku Banjo (Ei juma!) saa esitell√§ meille uudet tilat, tavat ja tasot.

Disko on kiistatta kiintopiste ja pyörän napa, jonka kautta kaikki kaartuu, rakentuu ja kertautuu. ABBAn jäämistö lienee lähinnä rakentamisen mahdollistanut pohjalevy, jonka päälle on ladottu mm. Daft Punkin vapaamielisyyttä, saksalaista eurodancea sekä kotoista härmädiskoa. Sekoitus saattaa vaikuttaa näin luettuna oudolta, ja outoa se on kiistatta myös kuunneltuna. Sähköruoska soi, desperado-viheltelyt vinkkaavat lehmipoikien läsnäolosta ja härski laukkakomppi tipauttaa katosta lukemattomia 70-luvun peilipalloja. Ei tätä hymyilemättä voi kuunnella, joten tehtävä on ainakin esikoisella laskettava suoritetuksi. y

Mika Roth


Jari Raaste: Tunteet laatikkoon Jari Raaste: Tunteet laatikkoon
Fonal Records

Kotimainen soulpop sai uutta virtaa, kun Jari Raaste julkaisi vajaa kolme vuotta sitten Ilmalaiva / Candy Dandy -tuplasinkun. Enkä ollut suinkaan ainoa, jonka Petri Alangon sooloprojekti koukutti kerrasta, sillä kiitosta & glooriaa on ropissut joka suunnasta. Niinpä päiväni, viikkoni ja kuukauteni pelastettiin, kun uusi sinkku ilmestyi ja jatkoksi luvattiin vieläpä kokonaista pitkäsoittoa.

Tunteet laatikkoon -sinkku katkaisee pitkän hiljaisuuden tarinalla nuukahtavasta rakkaudesta, joka on saavuttanut päätepisteeseensä. Tunteet on siis aika laittaa laatikkoon ja laatikko lukkoon, koska muuta tietä eteenpäin ei enää ole. Eikä asiaa tietenkään kerrota siipi maassa, tai no, ehkä toinen hiukan raapii katukiveystä, mutta jotenkin Raaste onnistuu huokumaan päivänpaisteista energiaa. Särkyneen sydämen ritari on melankolinen, vaan ei surumielinen. Torvet soivat hillitysti, taustalaulajattaret huhuilevat ja runsas big band -soundi täyttää maailman laatikoiden ulkopuolella. Ahh, tätä onkin jo kaivattu.

Mika Roth


Laulusaari & Wilu (Feat. MIDIS): Rauha vs. Sota Laulusaari & Wilu (Feat. MIDIS): Rauha vs. Sota

Laulusaari & Wilu -yhteistyön hedelmä sai poikkeuksellisen julkaisun, kun kiirastorstaina Suomen koulut haastettiin soittamaan kappale aamunavauksessa. Samaisena iltana biisi ensiesitettiin Torstai on Laululahjoja täynnä -illassa. Sota, jota kappale käsittelee, on julmin mahdollinen, eli koulukiusaamisen helvetti, jonka myös 17-vuotias Wilu on joutunut käymään läpi. Aihe on vaikea, eikä täydellistä ratkaisua löydy kaikkiin sen synnyttämiin vaikeisiin kysymyksiin. Niinpä kiusaamisen täytyy loppua, kaikkialta.

Periaatteessa kappale on rakenteeltaan modernia poppia, jonka elektroniset reunukset tekev√§t tilaa Wilun syd√§mest√§ kumpuavalle laululle. Rap-osuuden hoitaa 19-vuotias MIDIS, eli Mitja Erjossaari, joka osaa kiteytt√§√§ syd√§nt√§ kylm√§√§v√§n biisin rivit ja viestin ‚Äď rauha voittaa sodan, anteeksianto on todellista voimaa. Aiheen ja teeman paino on valtaisa, mutta kappale pystyy seisomaan my√∂s omillaan, mik√§ tekee kokonaisuudesta viel√§kin merkitt√§v√§mm√§n. Rauhaa ja ymm√§rryst√§ kaikille.

Mika Roth


Lumottu Apina: Kerran vuodessa Lumottu Apina: Kerran vuodessa

Lumottu Apina on, ryhm√§n omia sanoja mukaillakseni, diskoa, modernia poppia ja niist√§ juontunutta iskelm√§√§ ristip√∂lytt√§v√§ yhtye. Sanoisin lopullisen lajitunnistuksen sijoittavan trion l√§hemm√§s modernin suomipopin tanssilattiaa, eik√§ n√§iden lamppujen alla soiteta hitaita ‚Äď ei todellakaan. Lumottu Apina aikoo tipautella sinkkuja enemm√§nkin, mik√§ johtaa lopulta seuraavaan pitk√§soittoon. Mutta nyt noustaan haku p√§√§ll√§ Tukholmaan suuntaavalle sinkkuristeilylle.

Kerran vuodessa -kappale kertoo siis siit√§, kun h√∂yryj√§ p√§√§stell√§√§n ja kaikki sensorit on viritelty vain yht√§ tarkoitusta varten. Siisp√§ pidet√§√§n hauskaa, koska huomisesta ei koskaan tied√§. Diskon jytke rakentaa kertos√§keen melodian kanssa p√§√§asiallisen koukun, mutta Lumottu Apina ei pelaa kaikkea yhteen korttiin. Estot j√§iv√§t kenties terminaaliin, mutta kierroksia osataan nostaa hitaasti halki biisin, josta j√§√§ puuttumaan vain modulaatio. Upea paratiisin m√§√§ritelm√§: ‚ÄĚTanssin kuin oltais Puerto Ricossa‚ÄĚ. Hola!

Mika Roth
Mary Ann Hawkins: Snake Planet Mary Ann Hawkins: Snake Planet
Svart Records

Mary Ann Hawkins ei nimestään huolimatta ole henkilö, vaan viisihenkinen surf rock -yhtye, joka on julkaissut viime vuosina pinon erilaisia julkaisuja. Jostain syystä ne ovat vain välttäneet Desibeli.netin. Yhtye sekoittaa elokuvallista tunnelmointia vaaralliseen rock-soundiin ja ainakin tämä biisi on lähinnä instrumentaali. Toki taustalla hoilailee western-kuoro morriconemaiseen tapaan, mutta tavoitteet ja olennainen tyyli ovat hivenen modernimpia.

Snake Planet ei luikertele kuin hädin tuskin kahden ja puolen minuutin verran, mutta siinäkin ajassa myrkky ehtii kyllä vaikuttamaan paksunahkaisimpiinkin rock-faneihin. Tyylillisesti Mary Ann Hawkins ei murra sen neitseellisempää tannerta altaan, mutta kun biisin sydän rakentuu toimivan melodian ylle, niin helppohan siinä on kasvattaa pottia. Ja nimenomaan elokuvamaisia kikkoja hyödyntävä sovitus on se väline, jolla bändi korjaa lopuksi voiton kotiin. Uusi albumi ilmestyy myöhemmin tässä kuussa, joten sieltä vaan surffaamaan.

Mika Roth


Masa Mainds: Voit mut kaapata Masa Mainds: Voit mut kaapata
Propaganda Records

Jylhää suomirockia persoonallisella tavallaan soittava Masa Mainds on yhtye komealla historialla, sekä runsaalla kokemuksella. Pisimmät juuret ulottuvat aina 90-luvulle saakka, mutta isommin asiat ovat lähteneet etenemään vasta tällä vuosituhannella. Etenkin viimeisten vuosien aikana sinkkua on pistetty ulos ihailtavalla tahdilla, joten vuoden 2019 Pienen kaupungin poika -albumi tullee saamaan jatkoa tulevaisuudessa. Kasassa olisi jo kahdeksan sinkuraa.

Yhtyeen vokalisti Matti P√§iv√§puro on kirjoittanut t√§m√§nkin rallin, jonka sovituksesta vastaa b√§ndin luottomies Heikki Marttila. Ajat muuttuvat, kuten tekstiss√§kin todetaan, eik√§ Masa Maindsinkaan suomirock kuulosta en√§√§ aivan samalta. Muutoksen tuulet ovat modernisoineet soundia rakentavasti, eik√§ MM juokse trendien per√§ss√§ ‚Äď onneksi. Kappaleen rouhea kitarariffi ja rohkeaksikin laskettavat, modernit hard rock -soundit saavat siivun maistumaan samaan aikaan tutulta ja tuoreelta, mist√§ pisteet ja kumarrus.

Mika Roth


Multimediakonsultit: Kun tietokone ei toimi Multimediakonsultit: Kun tietokone ei toimi
Komieta ry

Multimediakonsultit, tuo luotettava toimistotyöväenluokan äänenkannattaja, on löytänyt itsestään sisäisen AC/DC:n. Eli kitarariffi tippuu kuin Youngin nakeista ja muusiksi survotaan Bon Scottin jykevää tulkintaa viistävää miehistä murinakähinälaulua. Mitä ihmeen tiedostoja konsultit ovatkaan päätyneet tutkailemaan kuplassaan?

Kun tietokone ei toimi -sinkku on kuuleman mukaan jo valmiiksi saadun neljännen pitkäsoiton kolmas sinkkulohkaisu, mutta mitään sen kummempaa tietoa itse albumin julkaisusta ei vielä ole. Pohjustuksen perusteella siis pandemiaa edeltänyt Paheksun nuorisoa -sinkkukin on kelpuutettu levylle, joten bändin outorock on tainnut outoontua tässä välissä entistäkin tummemmaksi. Eikä siinä mitään, tumma on suomirockin toinen nimi, eikä tämäkään biisi jää jumiin telineisiin. Alle kolmessa minuutissa luonnostellaan katastrofaalinen tilanne, jossa tietoverkon romahdus on syytänyt ihmisrukat lähes kivikaudelle. Ei ole helppoa ilman turvaverkkoa, eikä pidäkään olla.

Mika Roth


Petri Lusikka: Unelmat Petri Lusikka: Unelmat

Petri Lusikka on Oulusta kotoisin oleva laulaja/lauluntekijä, joka valmistautuu debyyttialbuminsa julkaisuun. Mitään sen kummempaa tietoa mahdollisista aiemmista musiikillisista seikkailuista ei ole tarjolla, mutta tuskinpa soittaja on aivan pystymetsästä sooloilemaan ryhtynyt. Lusikka luo suomalaista modernimpaa poprockia, josta voi ainakin esikoissinkun perusteella aistia myös countryn ja pohjoisemman sielukkuuden sävyjä.

Kappale on tekniseltä puolelta tarkasteltuna vakaan vahvaa työtä, enkä löydä kirkkaan selkeistä soundeista huomauttamisen paikkaa. Toteutus kerää hissukseen massaansa ja viettää kolmesta minuutistaan viimeisen ns. kukkulan laella. Sama kaari heijastuu myös sanoitukseen, jossa unelmat rinnastetaan elämän reittikarttoihin, eli sydän toimikoon kompassina ja pidetään unelmista reilusti kiinni. Heinäkuuksi luvattu Toivon lauluja -albumi kannattaakin ottaa haltuun, mikäli iisimpi poprock amerikkalaisilla mausteilla on mieleen. Eikä tästä nyt niin pitkä matka ole Karjalaisen ja kumppaneidenkaan tekemisiin.

Mika Roth


Rehtori (feat. Jola, HERA, Rauhat√§ti, LEHM√Ą, Vapaa Radikaali, Tuuliviiri): Mamas Rehtori (feat. Jola, HERA, Rauhat√§ti, LEHM√Ą, Vapaa Radikaali, Tuuliviiri): Mamas
Rolling Records

√Ąitienp√§iv√§ on aivan kulman takana ja t√§m√§n on huomannut my√∂s jyv√§skyl√§l√§inen Rehtori, joka on kasannut melkoisen possen uudelle sinkulleen. Vuosituhannen alun klubir√§pist√§ on haettu inpspist√§, ja √§√§ness√§ ovat reksin kera Jola, HERA, Rauhat√§ti, LEHM√Ą, Vapaa Radikaali ja Tuuliviiri. Faijabiisej√§h√§n l√∂ytyy jo r√§pin(kin) saralta runsaasti, mutta nyt p√§√§stet√§√§n kauniimpi sukupuoli √§√§neen isosti. Tuottajaksi on kiinnitetty Huulet-yhtyeest√§kin tuttu Satu, eik√§ ty√∂ ole puolittaista.

√Ąitiys on tiukkaa asiaa ja 24/7 duunia, mutta nyt ei valiteta tai pillitet√§. √Ąidit tiet√§v√§t miten hommat hoidetaan ja kuinka tiukoissakin tilanteissa luovitaan niin, ett√§ kova meno k√§√§ntyy positiiviseksi tuulimyllyksi. N√§in mittavan joukon voisi olettaa tarinoivan pidemp√§√§nkin, mutta siivu on fiksusti puristettu kolmeen ja puoleen minuuttiin. Taloudellisiksi kavennetut soundit pelitt√§v√§t ja r√§j√§ytt√§v√§t loppupeleiss√§ pankin, tekstit kaatuvat niskaan kuin arjen vaippapino, mutta asia on halki matkan t√§ytt√§ asiaa. Kaikki kunnia maamme √§ideille.

Mika Roth


Saaret: Moods Saaret: Moods
Stupido Records

Helsinkiläinen Saaret oli yksi vuoden 2019 positiivisimmista yllättäjistä, jonka The Sequence is Glorious -debyyttialbumi olisi ansainnut enemmän huomiota. 20-luku on jo pitkällä, mutta vasta nyt toisen pitkäsoiton ensimmäinen sinkku on ilmestynyt. Maailma on tässä välissä muuttunut huomattavasti varjoisammaksi paikaksi, minkä voi aistia öisissä, triphopahtavissa ja jazzahtavissa soundeissa. Pandemia-ajan tapaan kertoja on sivussa, puuttumatta mitenkään mihinkään, eikä noidankehä voi näin rikkoutua.

Tunnelmat ovat siis tummia, ehkäpä hetkittäin jopa pahaenteisiä, mutta en koe Moodsin olevan kuitenkaan lohduttoman synkän. Avaimina elintärkeisiin valopisteisiin toimivat monipuoliset puhaltimet ja naisvokaalit, jotka seikkailevat tumman pinnan yllä, kuin sudenkorennot lammen pinnalla. Et välttämättä halua törmätä sellaiseen suoraan, mutta osaat arvostaa toisenlaista siroutta ja kauneutta. Puhaltimet luovat psykedeelistä yleistunnelmaa ja maailma saattaa olla valmiimpi tällaiselle musiikille nyt, kun uusi todellisuus on vallalla.

Mika Roth


Scarlet: Big Fat Downplay Scarlet: Big Fat Downplay

Savon sydämessä Suonenjoella viime vuosituhannen lopulla perustettu grunge-yhtye Scarlet otti vuosikymmenen verran happea kunnes palasi vuonna 2015 tälle puolen Styx-virtaa. Takaisin yhteen palaamisen jälkeen ruoste rapisi nopeasti pois soittimista ja soittajista, minkä jälkeen alkoi uuden materiaalin työstö. Alkusyksystä luvataankin julkaistavaksi debyyttialbumia, jolla grungen kulta-aika saa loistaa kaikissa ruosteen sävyissään ja ihanassa angstissaan.

Uuden maailman ensimm√§inen palanen on sinkkuraita Big Fat Downplay joka kiistatta toistaa uskollisesti Seattlen suurten ja mahtavien tekemisi√§. Etenkin Pearl Jam ja rauhallisempi Soundgarden viihtyv√§t oletettavasti tekij√∂iden levylautasilla, mutta ei Scarlet mik√§√§n suora nostalgiajukeboksi sent√§√§n ole. Haluttiin tai ei, menneet 30 vuotta ovat muokanneet musiikkimaailmaa, mik√§ kuuluu my√∂s sinkun soundeissa ja √§√§niavaruuksissa ‚Äď positiivisella tavalla. T√§m√§ onkin kuin grungea hivenen p√§ivitettyn√§ ja rahdun vahvistettuna, mik√§ sopii ainakin minulle loistavasti. Pinnat Alice in Chains -soundista vokaaleissa.

Mika Roth


Suosikki: Ei se oo tyhmää Suosikki: Ei se oo tyhmää
Soit Se Silti

Suosikki on nimenä sitä kaliiberia, että mielleyhtymiltä on mahdotonta välttyä. Tuskinpa suomi-indien konkareista muodostuva tamperelaisyhtye kuitenkaan vahingossa on moiseen valintaan päätynyt, sillä debyyttisinkku iskee kitarahakkunsa suoraan suomirockin punkahtavaan kultasuoneen. Periaatteessa tekijöiden nimiä voisi tiputella tähän hymyssä suin, mutta oikeasti esikoisjulkaisu ei edes tarvitsisi moista vetoapua. Puhukoon musiikki siis suorin sanoin.

Tekstissä otetaan napakasti kantaa nykymaailman menoon, jossa kaikki tahtoo polarisoitua ja kärjistyä. Yksi tapa on nähdä viesti teknologianvastaisena julistuksena, jossa me päätteiden ja mobiililaitteiden päissä roikkuvat olennot olemme oikeasti zombeja. Toisaalta tarinan voi tietysti sovittaa aina parisuhteeseenkin, tai vaikka mihin tahansa muuhun kamppailuun. Pointti on kuitenkin siinä, että kertsin napakka haka on heti suupielessä ja tiiviisti pakettinsa kasassa pitävä orkesteri saa puhallettua biisiin postpunkmaista varjoisuutta. Rytmi onkin lähes motorikia ja uuden aallon kitarasoolon tapainen pala aukeaa väliosassa kuin yllättäen herkuilla täyttynyt jääkaappi. Mistäs kaikki tämä nyt tuli? Mitä väliä, koska ei se ole tyhmää vain nauttia.

Mika Roth


Tamara Luonto: Neiti B Tamara Luonto: Neiti B
Humu Records

Tamara Luonto ei nimest√§√§n huolimatta ole sooloartisti, vaan helsinkil√§inen melodista ja hivenen alakuloista rockia soittava yhtye. Aiemmin jo EP-levyn ja sinkun julkaissut b√§ndi valmistautuu hiljalleen debyyttialbuminsa syksyiseen ilmestymiseen, ja nyt on koittanut ensimm√§isen sinkkulohkaisun aika. Ja kuinka ollakaan valinta on osunut hehke√§n Neiti B:n kohdalle, joka ei kappaleen surumielisiss√§ lyriikoissa tullut sitten kuitenkaan valituksi. Metaforia ‚Äď ken tiet√§√§?

Niin tai näin, biisi risteilee onnistuneesti uuden aallon, vanhan suomirockin ja ehkä hiukan brittiläisen melodisen kitararockinkin tienoilla. Kappale kuulostaa samaan aikaan onnistuneesti 80-luvun alulta, vuosituhannen vaihteen suoremmalta rockilta ja tältä päivältä. Naisvokalisti ei revittele, vaan antaa sanojen ja rytmityksen vaikuttaa, kun seinäruusuksi jäänyt Neiti B pyyhkii kyyneleitä silmäkulmistaan ja häneen rakastunut kertoja kaipaa lohduttamaan. Sydänsuruissa marinoitu siivu osuu suomalaiseen melankoliahermoon, ja ykkösluokan melodista kitararockia ei nyt ole koskaan liikaa.

Mika Roth


Teemu Ahlfors Trio: Benito’s Song Teemu Ahlfors Trio: Benito’s Song
Lapila Records

Teemu Ahlfors Trio on helsinkiläisen laulaja/lauluntekijä Teemu Ahlforsin ympärille rakentunut bändi, joka valmistautuu toisen pitkäsoittonsa julkaisuun. Kolmihenkinen yhtye soittaa perinteistä rock-musiikkia ilman silkkihansikkaita, mutta tällä erää taustoja on koristeltu ainakin torvilla ja lisävokaaleilla. Energisestä soitosta tuleekin vaivatta mieleen soolouransa alkupuolen Little Steven, mikä on tässä yhteydessä iso kehu.

Benito on tarinassa ystävälle syntynyt pieni poika, ja tuota kautta kertoja heijastelee ajan kulumista, elämän yllättäviäkin kurveja ja kenties hiukan tarkoitustammekin tällä pallolla. Biisin sinkkuversio on hengästyttävän nopea, elinvoimainen ja hanakasti lapasesta lähtevä, mutta albumilla tullaan kuulemaan huomattavasti pidempi toteutus. Nopeus on siis voimaa ja vasarat tahtovat olla isomman puoleisia, mutta biisi ei kaadu massaan tai vauhtiin, kiitos napakan sovituksen. Orgaanista, tiukkaa ja väkevää, eli odotukset myöhemmin tässä kuussa julkaistavaa It’s A Long Story -albumia kohtaan vain kasvavat. Nimi mieleen.

Mika Roth




Lukukertoja: 938
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs