Pienet

Sinkut II - Heinäkuu 2022

21.07.2022


Aleksander Susi: SMS Aleksander Susi: SMS

Vanhat kunnon tekstiviestit ne pitävät vain edelleen pintansa, vaikka periaatteessa maailma meni jo aikaa sitten pikakaistalla niiden ohitse. Aleksander Susi on industrial metal -vaikutteista musiikkia luova artisti, jonka uudella sinkulla kaiken ydin on tekstiviesti. Yksi pieni lause bittiavaruudesta, joka kertoo ystävyyden löytyvän nollien ja ykkösten takaa.

SMS on perustoiltaan ihan simppeli kappale, mutta muoto ja painotukset tekev√§t tarinasta jotain muuta. Susi antaa rosoisten √§√§nivallien kaikua joka iskulla v√§hint√§√§nkin riitt√§v√§sti, eik√§ n√§ist√§ kaikukammioista ole niin pitk√§ matka Laibachiin ‚Äď tai Phil Collinsiin. Kappale on rustattu kasaan h√§lytt√§v√§n harvoista aineksista, mutta puoliahdistavat taustat ja v√§h√§eleisesti vedetyt vokaalit pit√§v√§t viestin elossa. Tuli hiukan samanlainen olo, kuin japanilaisten kauhuleffojen kanssa ‚Äď arkikamaa, ja silti jokin on pahasti sijoiltaan.

Mika Roth


Gilla Band: Eight Fivers Gilla Band: Eight Fivers
Rough Trade

Gilla Band on aiemmin Girl Band -nimellä tunnettu irlantilainen noise rock / postpunk -yhtye, jonka seuraava pitkäsoitto Most Normal on ilmestymässä lokakuussa. Bändin itsensä tuottamaa, ja sen kotistudiollaan äänittämää sekä miksaamaa kiekkoa on kasattu ryhmälle uusin keinoin. Pandemian viskattua kaikenlaiset aikataulut ulos ikkunasta, päätti Gilla Band luoda nättejä pop-biisejä. Kappaleet räjäytettiin osiinsa, minkä jälkeen niitä muokattiin reilusti.

Loputon aika ja rajattomat mahdollisuudet voivat tietysti helposti johtaa kuuntelukelvottomaan kuraan, mutta ainakin Eight Fivers on virkist√§v√§ll√§ tavalla askarruttava rock-kipale. Alussa kuullaan l√§hinn√§ lauluraitaa ja rytmipuolta, joka nakuttaa ja toisinaan jyr√§ht√§√§, kunnes minuutin kohdilla saadaan ensimm√§inen supers√§r√∂inen noise-aalto niskaan. √Ą√§rimm√§ist√§ metakkaa annostellaan sekaan s√§√§steli√§√§sti, ja taustalla lauluraita keikkuu alati samalla voimakkuudellaan. T√§ss√§ on sellaista mantramaista lumoa, joka olisi kantanut pitemp√§√§nkin, mutta ehk√§p√§ sinkkuna reilun kahden minuutin mittainen annos on riitt√§v√§.

Mika Roth


Jeliah: Keeps On Giving Jeliah: Keeps On Giving

Jeliah on suomalais-intialainen laulaja, lauluntekijä ja tuottaja, joka on jo pariin otteeseen kolkutellut isomman läpimurron porteilla. Jeliah, eli Narinder Singh, on vaikuttanut musiikin saralla jo parin vuosikymmenen ajan, mutta vasta nyt on koittanut toisen soolosinkun aika. Keeps On Giving on puhdasverinen pop-balladi, jonka silkkiset soundit ja äärimmäisen tarkkaan hiotut linjat saattavat hyvinkin aiheuttaa jälleen isompia aaltoja.

Rauhallisuus ei kutenkaan sulje pois monipuolisuutta tai nyanssien kirjoa ja Keeps On Giving on yllättävänkin monipuolinen pop-valioyksilö. Parrasvaloissa on Jeliahin samaan aikaan lämmin, vahva ja vähäeleinen vokalisointi, joka korostaa lyriikoita alleviivaamatta kuitenkaan tarpeettomasti mitään. Taustalla akustiset ja sähköiset soittimet kutovat äänikentän, jossa yksittäiset soittimet ja nuotit saadaan pysyvät selkeinä. Tuotantopuolen kokemus heijastuu huippuluokan lopputuloksessa, joka on täyttä asiaa.

Mika Roth


KonGrety MyorkasMy (feat. Kaikki Heiskiksen Ystävät): Biittii kovemmalle KonGrety MyorkasMy (feat. Kaikki Heiskiksen Ystävät): Biittii kovemmalle

Mit√§ ihmett√§ sin√§ oikein kuuntelet? Tuon kysymyksen olen kuullut useampaankin otteeseen ja hiukan eri muodoissa viime aikoina, kun olen pyrkinyt purkamaan KonGrety MyorkasMyn uuden sinkun sisustaa. Tietysti viimejouluinen Maksaani juhannuksen teen -sinkku teki jo selv√§ksi, ett√§ nyt sukelletaan √§√§nitaiteen syv√§√§n p√§√§h√§n ‚Äď vaan kolahtaako p√§√§ jo p√§√§tyyn tai per√§ti pohjaan saakka?

Biittii kovemmalle -kappale sai alkunsa r√§ppikeikkaa katsoessa, mutta biitti√§h√§n on tietysti monenlaista. Ent√§ keit√§ ovat Kaikki Heiskiksen Yst√§v√§t? Ken tiet√§√§, mutta tekij√§ns√§ kaatopaikkas√§veltaiteeksi nimitt√§m√§ kuunnelmamainen tarina on totta totisesti uniikki ilmentym√§ musiikin kaltaisessa standardeja, kaavoja ja jo aiemmin siell√§ kabinetin puolella sovittuja muotoja suosivassa multiversumissa. Kertomus on kafkamainen tarina rakkaudesta, joka ei sitten saanutkaan mahdollisuuttaan. Tasoja piisaa, hahmot muuntuvat ja kaaos tarttuu my√∂s huoneisiin ymp√§rill√§, kunnes p√§√§ss√§ heitt√§√§ ‚Äď ja lujaa. Silti t√§ss√§ on magnetismia, jota on eritt√§in vaikeaa selitt√§√§ tai avata sen kummemmin. Kovemmalla vain biittii siis ja antaa noppien tippua.

Mika Roth


Konihauta: Laiha poika Konihauta: Laiha poika
Rokkimopo Kustannus

Konihauta on Taivalkoskella 1980-luvulla alkunsa saanut yhtye, joka soittaa omien sanojensa mukaan koillismaabluesia. Yleiskielellä tuo tahtoo sanoa, että tummaa bluespohjaista ja punkahtavaakin asennetta muassaan pitävässä väännössä on mukana aimo annos suomirockin alkuperäistä voimaa. Takavuosina samassa yhteydessä olisi saatettu puhua myös uudesta aallosta, eikä sinkusta ole hankalaa löytää menneiden aikojen vibaa.

Mittavasta historiastaan huolimatta Laiha poika -sinkku on nähtävästi vasta bändin toinen virallinen julkaisu, ainakin verkon kaikkitietävien soittopalveluiden mukaan. Tuota voi pitää yllättävänä, sillä omana korvaani Laiha poika -biisissä on kaikki tarvittavat palikat paikoillaan. Angstia ja voimaa virtaa pinnan alla vaikka millä mitalla, mutta tiukasti soittava bändi pitää suitset kireinä ja näin etunoja kääntyy syvemmäksi ja syvemmäksi. Kaksi ja puoli minuuttia vilahtaakin ohitse kerran toisensa jälkeen kuin tyhjää vain. Tässä on voimaa.

Mika Roth


Loasteeze (feat. MC Eiht): Glory Loasteeze (feat. MC Eiht): Glory
Mörssi Records

Loasteeze on kyllä uuttera ja väsymätön työmyyrä, kuten viime vuonna ilmestynyt EP-levykin otsikollaan jo asianmukaisesti alleviivasi. Helsinkiläinen rap-artisti on tehnyt taajasti myös yhteistyötä ja noiden hedelmien sato on huomattu myös verkon soittolistoilla. Tällä erää yhteistyökumppaniksi on noussut isomman kaliiberin artisti, sillä MC Eiht aloitti uransa jo 80-luvulla Compton’s Most Wanted -kokoonpanossa.

Supercoolin √§√§nen omaava rap-tarituri tekee ensimm√§ist√§ kertaa yhteisty√∂t√§ suomalaisen artistin kanssa ja lopputuloshan on timanttisen tiukkaa. Tummas√§vyiset biitit ja varjoja suosivat taustat luovat √∂ist√§ fiilist√§, johon gangsta rap -veteraanin ilmaisu sopii kuin neonvalot y√∂h√∂n. MC Eihtin √§√§ni on itse asiassa niin lumoava, ett√§ biisin muut ansiot alkavat aukenemaan vasta muutaman kuuntelukerran j√§lkeen. Mittaa kertyy h√§din tuskin kahta minuuttia, mutta kuinka t√§yteen tunnetta kappale onkaan saatu. Kylm√§√§ selk√§√§ ja nostaa karvat pystyyn ‚Äď eli toimii kuten pit√§√§kin. Kunnia ja glooria s√§v√§ytt√§v√§lle yhteisty√∂lle.

Mika Roth


Lokakuun Linnut: Sinä ja minä Lokakuun Linnut: Sinä ja minä

Kaikella on aikansa ja Lokakuun Linnut -yhtyeen kohdalla lentotunnit tulivat täyteen seitsemän vuoden taivalluksen jälkeen. Tiukaksi coveryhtyeeksi itsensä trimmannut oululainen orkesteri sulkee tarinansa omalla kappaleellaan, kuinkas muutenkaan, eli tämä ei ole se toinen Sinä ja minä. Eikä ovea tietenkään suljeta täysin kiinni, vaan orkesteri vain telakoituu määrittelemättömäksi ajaksi, mitä ennen järjestetään vielä viimeiset juhlat lokakuussa.

Loppu on koittanut myös menevän poprockin tekstissä, jossa parisuhde on enää savuavia raunioita ja menneitä mahdollisuuksia. Voihan jäljelle jääneistä palasista jotain kai kasata, etenkin kun pitää tallan niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin laudassa. Kesän viimeiset tunnit ovat lopun alkua, mutta kyyneleet eivät sotke kasvoja, koska lopussa on yhä sinä ja minä. Kertsissä noustaan taivaankannen päälle hetkeksi, mistä tullaan turhankin nopeasti alas. Toisaalta: tämähän on loppu.

Mika Roth


Makaya McCraven: Dream Another Makaya McCraven: Dream Another
XL Recordings

Makaya McCraven on yhdysvaltalainen jazz-rumpali, jonka kynä ei ole päässyt kuivumaan viime vuosina. Ahkera muusikko, säveltäjä, tuottaja ja bändipomo onkin julkaisemassa seuraavaa pitkäsoittoaan syyskuussa ja Dream Another on tuon kiekon toinen sinkkulohkaisu. Instrumentaalikappaleen soittajakaarti osaa asiansa ja McCravenin sävellystyyli sulauttaa uneliaan popin ja lempeän jazzin toisiinsa lämpöä säästelemättä.

Vokaalien tilalla De’Sean Jonesin huilu taituroi alati lähellä pintaa, Matt Goldin kitaroiden ja sitarin sotkiessa juuri sopivasti lammen pintaa, ettei uni pääse vallan yllättämään. Kappaleella on mittaa vain karvan päälle kolme minuuttia, mutta lempeän keinuva siivu tuntuu kestävän vähintäänkin kaksinkertaisen määrän. Niinpä silkkisen sulavasta ja samaan aikaan veikeän nykivästä biisistä ei tahdo päästää irti. Aurinkoinen kaaos hymyilee buddhamaisen valloittavasti, eikä ota kuin rahdun aikaa avautuakseen kukkaan.

Mika Roth


Musta Valo: Laivat tulevat Musta Valo: Laivat tulevat
Kaakao Records

Musta Valo, nuo tumman post-popin kotoiset mestarit, jatkaa vahvojen sinkkujensa sarjaa. Kuluvan vuoden ensimm√§inen julkaisu kertoo tarinan valaista ja heid√§n laulustaan, joka peittyy hitaasti moottorien jylin√§n alle. Laivat tulevat, tuoden muassaan uuden ajan, jossa ei ole tilaa menneelle. Yhtyeen soundi on kehittynyt, modernius ja elektronisuus valtaavat kuin huomaamatta alaa perinteiselt√§ b√§ndisoundilta ‚Äď mik√§ sopii t√§ydellisesti tekstin kaihoisaan aiheeseen.

Valaiden laulu on edelleen ihmisille suurelta osin tuntematon kommunikaation muoto, jonka t√§ysi merkitys on hitaasti aukenemassa kaltaisillemme tulokkaille. Surumielinen kauneus kietoutuukin kuulijan ylle, antaen kaikelle taianomaisen hohteen. Valaiden kulmasta kerrottu tarina alkaa hitaasti, ottaa aikansa ‚Äď t√§ss√§ tapauksessa l√§hemm√§s kuusi ja puoli minuuttia ‚Äď painuen lopulta takaisin hiljaisuuden aaltoihin. Alkuun biisi tuntui kummalle sinkkunostolle, mutta kuten Tuleville sukupolville -albuminkin tapauksessa, my√∂s nyt kaikki asettuu t√§ydellisen perustellusti kohdilleen.

Mika Roth


My Funeral: Nirvana of Negative My Funeral: Nirvana of Negative

My Funeral on siirtynyt jossain vaiheessa Helsingin suunnille, eikä bändin musiikkikaan pauku enää aivan samoilla pituus- ja leveysasteilla kuin aiemmin. Vuoden 2019 Graveblaster rymysi vielä thrashin ja deathpunkin tienoilla, mutta nyt raskaammat death’n’roll -pitoisuudet ovat kohoamaan päin. Eikä siinä mitään, sillä nopeus on hyve ja voimaa ei ole iskuissa koskaan liikaa. Eihän?

Nirvana of Negative puristuu karvan päälle kahteen minuuttiin ja jo ensisekunneista lähtien käy selväksi, ettei vankeja oteta eikä varoituslaukauksia losautella. Ilmaisuun onkin hiipinyt mukaan energisyyttä ja väkevyyttä, joka saa pohtimaan samaan aikaan Motörheadin alkuvoimaisuutta ja The Crownin huimia vääntömomentteja. Puristus onkin hirmuinen, mutta kierteet eivät pamahda pilalle, eikä bändi huku omaan räyhäänsä, mistä iso kiitos täydellisesti sovitetulle ja painotetulle rakenteelle. Kasassa kaikki oleellinen eikä grammaakaan rasvaa. Loppuvuodeksi luvattua albumia odotellessa olo käy positiivisen kuumaksi.

Mika Roth


Panda Bear & Sonic Boom: Go On Panda Bear & Sonic Boom: Go On
Domino

Panda Bear eli yhdysvaltalainen Noah Lennox on oleellinen osa kokeellisen popin uutterana uudistajana tunnettua Animal Collective yhtyettä. Sonic Boom on puolestaan englantilainen muusikko/tuottaja, joka on tuottanut kaksi Panda Bearin listoilla menestyksekkäintä levyä. Yhteistyön syventyminen onkin mitä ymmärrettävintä, ja kokonaista pitkäsoittoa luvataan elokuuksi.

Ensimmäisen sinkun perusteella musiikki on jälleen kokeellisen popin suuntaista, aikakausien lipuessa riemukkaasti toistensa syliin. Pohjilla on elektroniikkaa nähtävästi ainakin jonkin verran, mutta silti etenkin laulusoundi luo orgaanista fiilistä. Kipaleesta nousevatkin mieleen Devon elektroniset pioneerit ja The Beach Boysin rento rantameininki, mikä on jo silkkana ajatuksena aivoja nyrjäyttelevä. Ja mikä uskomattominta: kaava toimii, puolet täydentävät toisiaan, biisi jää päähän, eikä edes ärsytä väärällä tavalla.

Mika Roth


Päivi Hirvonen: Vahvan viitta Päivi Hirvonen: Vahvan viitta
Nordic Notes

Päivi Hirvonen on kansainvälistä uraa tekevä kotimainen laulaja, viulisti ja jouhikonsoittaja, jonka toinen pitkäsoitto on ilmestymässä elokuussa. Albumin toinen sinkku pistää kansanmusiikin karuselliin, jossa etno soi juurensa osin kadottaen ja osin uudelleen löytäen. Hirvosen ilmaisussa huomiolle pantavaa on myös samanaikainen viulunsoitto ja vokalisointi, ja uudella sinkulla kaikki kuultava onkin artistin itsensä luomaa.

Mikä siis on otsikon vahvan viitta? Saatesanoissa puhutaan ympäristön meille asettamista odotuksista, toiveista ja suoranaisista velvollisuuksista, jotka tavallaan sitovat meidät osaksi yhteisöämme ja yhteiskuntaamme. Mutta voiko moisen viitan viskata sivuun, ja mikä silloin on todellista vahvuutta? Vastuu ja vahvuus, odotukset ja olettamukset. Termien pyörittely on ikuista, mutta pyörteilevä ja akustisen elektroniseen yhdistävä teos antaa muutakin purtavaa. Etenkin viimeisen minuutin aikana kappale nousee vielä pari tasoa korkeammalle, vauhdin kiihtyessä ja vapaan ilman hivellessä kasvoja. Voimaannuttava sinkku osoittaa myös sen, että kansanmusiikki on tarvittaessa tätä aikaa, tätä hetkeä, sekä kaikkia aikoja.

Mika Roth


Samae Koskinen: Saat pian sen kaiken Samae Koskinen: Saat pian sen kaiken
KHY Suomen Musiikki Oy

Samae Koskinen on julkaisemassa syyskuun alussa kahdeksatta albumiaan. Puolitoista vuotta sitten rakkauden voittamattomuutta ylistettiin Suudellaan-sinkulla, joka hipoi samalla t√§ydellisen stadionkelpoista poprockia. T√§ll√§ er√§√§ tanssittavuus on tehnyt tilaa toisenlaiselle rakkaudentunnustukselle, sill√§ tuore sinkku on ‚Äď ainakin korvissani ‚Äď laulu omalle lapselle sek√§ kaikille tuleville p√§iville.

Koskinen on asiansa osaava biisinikkari ja tämänkin kappaleen ydin on hienossa pop-melodiassa, joka tällä erää on vain saanut hivenen toisenlaisen muodon ja rungon ympärilleen. Mittaa moniosaiselle teokselle kertyy lopulta täydet seitsemän minuuttia, mutta vaikka alkuun viimeiset reilu kaksi minuuttia eivät tunnu lisäävään enää mitään oleellista jo kuultuun, on juuri tuo hidas paluu alkuun linnunlaulujen ja progehtavien soundien kera se viimeinen tarvittava ympyrä. Teksti on täyttä asiaa, surun ja ilon sekoittuessa toisiinsa.

Mika Roth


Somehow Jo: Fata Morgana Somehow Jo: Fata Morgana

Somehow Jo on valmistautumassa seuraavan pitkäsoittonsa julkaisuun. Tusk oli kolme vuotta sitten vielä osin tyyliharjoittelua, mutta tulevalla kierroksella tamperelaisten progehtava rockmetalli vaikuttaa asettuvan jo huomattavasti luontevammin paikoilleen. Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Friend yllätti modernilla raskaudellaan, kun taas Fata Morgana siirtää soundiviisaria taaksepäin.

Progeisa rock ja metalli on nostettu nopeammin kulkevan kelkan kyytiin, eikä päälle neljässä minuutissa ehdi juuri ensimmäisellä kerralla paljoa purkaa kuulemaansa. Säkeistöt ja kertsit vilisevät korvissa, ja vain puolivälissä soundipaine hellittää hetkeksi, vaikka jalkaa ei kaasulta nosteta tuolloinkaan. Enemmän on enemmän, mutta jäin silti kaipaamaan loppuun selvempää asioiden ja elementtien summausta. Kenties albumiympäristössä biisi sitten asettuu paremmin kohdilleen, mutta nyt kiire tahtoo liuottaa mielenkiinnon.

Mika Roth


Sumee: John Lennon Sumee: John Lennon

Sumee on debyyttisinkkunsa juuri julkaissut indiepoppari, jonka esikoinen on mielenkiintoinen tapaus. Musiikki on kokeelliseksi laskettavaa poppia, ilman tarpeetonta taiteellisuutta. John Lennon on kiistatta yksi musiikkihistorian suurista, mutta tehdess√§√§n yhteisty√∂t√§ Paul McCartneyn kanssa kaikki tuntui nousevan tyystin omalle tasolleen. Toki herrat saivat sooloillaankin luotua historiaa, mutta silti ‚Äď kuinka merkitt√§vi√§ n√§m√§ tutkaparit ovatkaan?

Sumee kaipaa omaa John Lennoniaan, tuota historiaan j√§√§nytt√§ rosoisempaa pariaan, jolla oli taipumusta hankkiutua monenlaisiin ongelmiin. El√§m√§ on vienyt kertojaa eteenp√§in, yl√∂sp√§inkin, mutta jotain oleellista on kuitenkin kadonnut ‚Äď oletettavasti pysyv√§sti. Tekstin j√§nnite ja kahden el√§m√§n ristiveto on saanut samalla tavoin j√§nnittyneen pop-kappaleen muodon, jossa biisi on periaatteessa loppuun saakka l√§ht√∂telineiss√§, ja on jo aikoja sitten karannut horisontin taa. Ovela muoto ja poikkeuksellinen logiikka nostavatkin Sumeen t√§m√§nkertaisen sinkkukoosteen k√§rkikahinoihin, vaikka sinkun tarttumapinnat ovat sangen rajalliset.

Mika Roth


Tender Lakes: Soft in the Centre Tender Lakes: Soft in the Centre

Turkulainen kitarapoprockia soittava Tender Lakes avasi uransa komeasti vuosi sitten The Golden Boy / Night Vision -tuplasinkulla. Nyt tulevan esikoisalbumin pohjustustyö jatkuu viehättävän melankolisella raidalla. Jäsenistön pitkä musiikillinen historia kuuluukin läpi, sillä kaihoisat ysärifiilikset saattaisivat olla väärissä käsissä aivan toisella tavalla tulenarkaa ainesta. Jäljet brittiläiseen 80- ja 90-lukujen kitararockiin ovat myös mitä ilmeisimmät, ja taatusti tarkoituksella.

Otetaan siis kaihoa isommalla kauhalla ja silataan sitä vähäisemmällä määrällä draamaa. Ei tässä nyt suoranaisesti kuolla sydämen haavoihin, mutta ei niitä lähdetä sen kummemmin peittelemään. Vokalisti saa kertosäkeessä tuekseen herkullisia taustalauluja ja kitarat pääsevät tuolloin hetkeksi isommin esiin, mutta kaikkea leimaa silti pidäkkeisyys ja rauhallisuus. Kuljetut reitit ovat vaarallisen tuttuja, mutta kun biisiin on saatu näissä määrin ensiluokkaista melodisuutta, niin kantaahan tämä seuraavankin kukkulan tuolle puolen.

Mika Roth


The UFO Cult: Lov666rboi The UFO Cult: Lov66r6boi

70-lukulaisuus on musiikin saralla toisille uhka ja toisille taas rajattomien mahdollisuuksien ihmemaa. Debyyttialbumiaan raita raidalta paljastava The UFO Cult kuuluu mitä selvimmin joukkoon, jolle 70-luvun proge, kauhuleffat ja aikakauden yleinen meininki on rakasta. Puolentoista vuoden takainen Run With Me -sinkku sai jo pohtimaan The Jefferson Airplanen tekemisiä, ja tällä erää soundissa on entistä niukemmin Black Sabbathin tummaa synkkyyttä. Kultilla onkin rituaalinsa kuosissa.

Lov666rboi on reilusti päälle kahdeksan minuutin mittainen jätti, jolla bändi saa stonerin hiekan narskumaan miellyttävästi hampaiden välissä. Ensimmäistä kertaa progestonerin piikkikukkulalle noustaan jo puolentoista minuutin kohdilla, minkä jälkeen kappale virtaa eteenpäin Rio Granden voimalla. Koskia ei matkan varrelle osu niinkään, mutta soundin syvyys ja rakenteiden joustava lujuus tekevät siitä vastustamattoman herkkupalan. Jos siis sattuu omaamaan herkkää kohtaa sydämessään tällaiselle jyrnytykselle. Bonuspisteet juurevista koskettimista, joiden ansiosta plus kahdeksan minuuttia livahtaa yllättävänkin jouhevasti ohitse.

Mika Roth


Uniikki (feat. Spekti): Fakjee Uniikki (feat. Spekti): Fakjee
Rähinä Records

Kesä on biletyksen ja siihen olennaisesti liittyvän oheistoiminnan kulta-aikaa, kuten me kaikki tiedämme. Ja kahden on aina kaunihimpi, joten Uniikki on yhdistänyt tällä erää voimansa Spektin kanssa. Lopputuloksensa on syntynyt optimaalinen bilebiisi, jossa jokainen lasi ei ole ainoastaan puolitäysi, vaan suorastaan yli äyräidensä tulviva. Pandemian murheen ajat ovat takana ja sen todellakin voi tuntea kaikilla toiminnassa olevilla aisteilla. Tämä on hyvää tarttuvuutta.

Katto pamahtaa siis sijoiltaan, kun timanttinen duo antaa palaa ja nostaa täysin tietoisesti aivot narikkaan ja laittaa bilehatut päähänsä. Johan tässä pari vuotta tehtiin hidasta kuolemaa, joten tehdään vastapainoksi vajaat kolme seuraavaa minuuttia täydellistä, totaalista ja kompromissitonta elämää. Uniikki kiihdyttää ja painaa eteenpäin vailla huolta, ja Spektihän istuu moiseen tilanteeseen kuin makkara/vegemakkara käteen. En ota kantaa biisin älyllisyydestä (tai älyttömyydestä), vaan kehotan ainoastaan elämään avoimin mielin.

Mika Roth


Vaasa Palaa: hvrmvvtv Vaasa Palaa: hvrmvvtv

Ihmispolon mustempia tuntoja tutkiva Vaasa Palaa jatkaa tutulla linjalla, mutta tämä ei ole mitään masentavaa harmautta vaan ennemminkin sellaista hopeanuolen vinhaa harmautta. Bändin omaperäinen suomirock on tuottanut joskus kevytheviä, toisinaan taas romanttisesti kipuaan vaalivaa tunnelmointia. Kipuisaa on elo myös nyt, kun rakkaus on jäänyt taakse. Merkityksellisintä ei ole kuitenkaan se, mitä on tapahtunut, vaan kuinka tapahtuneeseen reagoidaan.

Biisi paahtaa eteenpäin yllättävänkin pirtsakalla askelluksella, vaikka saatesanoissa myytyä metalcorea en kyllä ostakaan. Mennyt on siis lopullisesti mennyttä, mutta kertoja on päässyt selvästi yli jo pahimmasta vaiheesta, vaikka kipu on edelleen läsnä ja muistuttaa itsestään päivittäin. Piinaavasta arjen harmaudesta uutetaan negatiivista mustaa voimaa, joka käännetään silkalla tahdolla positiivisen valon lataukseksi. Näin lannistavan tekstin ja kohottavasti kaasuttavan musiikin ristiriita täydentää itse itsensä. Kummallinen biisi, mutta olihan se joulusinkkukin ihanaisen outo.

Mika Roth




Lukukertoja: 715
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs