Sinkut - Joulukuu 2022

Anzi Destruction: Wild Child
Chemistry Enterprises

Jykev�ll� tavalla rouhean laulu��nen omaava Anzi Destruction on aikoinaan Stereo Junks -yhtyeen laulajanakin kunnostautunut artisti, joka luo riemuksemme taas modernia ja isosoundista punkrockia. Seitsem�n Lontoon vuoden j�lkeen takaisin Helsinkiin palannut Anzi Destruction k�ynnist�� uuden biisin my�t� uuden syklin.

Wild Child soundaa hivenen kultakautensa Billy Idolille, jonka p��lle on pinottu punkahtavan rockin modernia soundia s��stelem�tt�. Onkin vaikea sanoa miss� analogisen perinteinen soundi loppuu ja mist� elektroninen alkaa, mutta yhteisvaikutus on huumaavan v�kev�. Vajaassa kolmessa ja puolessa minuutissa ei ole turhaa rasvaa, eik� toisaalta biisin kaulinta j�� kesken. Pinnat my�s miksauksesta vastanneelle Lauri H�m�l�iselle, joka on saanut soundit kirkkaiksi ja tuonut iskuihin lis�� potkua. Villi�!

Mika Roth

---

Captain Cougar: Liquid Helping Hand
Pinetree Records

Folkahtavaa poprockia viipyilev�ll� tyylill��n luova Captain Cougar on ollut pitk��n hiljaa. Aikoinaan uusia linjoja rohkeasti avannut vuoden 2014 �kerblomr�relsen onkin saanut odottaa seuraajaansa tarpeettoman pitk��n, mutta odotus on viimein ohitse. Liquid Helping Hand -sinkku on n�et ensimm�inen maistiainen ensi vuoden alkupuolella ilmestyv�lt� nelj�nnelt� levylt�, joten antennit herkkin�.

Osasin odottaa onnistumista, mutta sinkun j�risytt�v� vahvuus yll�tti silti. Toisen vokalistin riveihins� rekrytoinut yhtye soundaa edelleen rikkaalta, monipuoliselta ja entist�kin vapaammalta, joten ketjureaktio jatkuu edelleen. Liquid Helping Hand onnistuu kuulostaa j�yh�n suomalaiselle, amerikkalaisen mystiselle ja englantilaisen tunnelmalliselle. Ainekset sekoittuvat reilun kolme minuuttiaan taivaltavan kappaleen hiljalleen avatessa sielunsa saloja maltilliselle kuuntelijalle. N�ht�v�ksi j�� onko poikkeuksellisen hiljainen ja pienemm�ll� ��nenpaineella pelaava kappale kenties osa keskustaa vai palanen reunaa isosta kuvasta.

Mika Roth

---

Cyan Kicks: Someone Like You
Ranka Kustannus

Cyan Kicks on elektronisesti rikastettua menev�� alternative rockia esitt�v� helsinkil�inen yhtye, joka on t�h�n menness� kuullun perusteella l�hell� isoa pamausta. Yhden pitk�soiton, EP-levyn ja ison sinkkuketjun jatkoksi julkaistaan nyt sinkku, sek� samaa nime� kantava EP, jolle on koottu enemm�nkin sinkkuja. Someone Like You jatkaa tutuilla ja turvallisilla linjoilla, eli rockin rouhintaa tarjotaan eritt�in korkeilla ��nivalleilla ja viel�kin isommilla kertos�keill�.

Susanna Alexandra omaa laulu��nen, joka ei j�� pihisem��n kitaravallien alle, eiv�tk� Niila Perkki�n kitarariffit toisaalta j�� kisoissa kakkoseksi. Tuohon kun lis�� rytmiryhm�n v�kev�n ja silti hienovaraisen ty�n, niin mik�s t�ss� on rockin modernista ryskeest� nauttiessa. Kertos�keen muotoa peukaloidaan ovelasti ja siirtym� s�keist��n ja takaisin tapahtuu sopivasti �hiukan sivusta�, mik� toimii t�ll� er�� mainiona koukkuna. Kaikki kohdillaan, mit��n ei puutu, eik� mit��n kannata en�� lis�t�. Kuinkahan yhtye olisi p�rj�nnyt, jos olisi aikoinaan p��ssyt kiilaamaan Jezebelin eteen�

Mika Roth

---

e.v.e.n.: Obsession

Hakuteknisesti poikkeuksellisen hankalan nimen itselleen valinnut e.v.e.n. on bluespohjaista voimarockia soittava yhtye Kouvolasta. Saatesanojen ensimm�isess� kappaleessa muistetaan mainita Peer G�nt ja D-A-D, jotka kertovatkin touhun luonteesta ja vivahteista jo paljon. Eli nyt pistet��n boogierock-bootsit jalkaan, napataan stetson p��h�n ja annetaan vain palaa aina auringonlaskuun asti � ja pidemm�lle.

Kun genren sis�ll� osapuilleen kaikki mahdollinen on jo tehty moneen otteeseen, on aika kiinnitt�� huomiota yksityiskohtiin. Eli mahdollisiin tarttumapintoihin ja siihen, mik� tekee e.v.e.n.-yhtyeest� ainutlaatuisen t�ll� kahdeksan miljardin ihmisen ja ties kuinka monen miljoonan rock-b�ndin planeetalla. P��melodia on toimiva, sit� en kiist� ja biisiss� on hyv� imu, vaikka arvasinkin jokaisen mutkan jo ensimm�isell� kerralla. S�keist�t jolkotellaan taloudellisesti ja tarpeeton revittely j�tet��n toisille, ehk� viisaastikin. Peruskauraa, mutta toimii.

Mika Roth

---

Edvin Sora: Mun sekoileva p��
Alles Klir

Edvin Sora on kirjoittaja, kuvataiteilija ja muusikko, jota on Malminkartanon Tom Waitsiksikin tituleerattu. Soran debyyttisinkkua on kuulemma purkitettu my�s ihka oikean peltisen s�ilykepurkin sis��n, mutta Desibeli.netin digipostilaatikkoon saapui vain nippu tiedostoja. Idea on kuitenkin ihailtavan uniikki ja persoonallista on my�s itse musiikki, jossa on melkoinen m��r� angstista kipuilua ja ep�varmaa hapuilua.

Biisi kertoo l��kehuurusta her�ilev�st� ressukasta, joka oivaltaa alennustilansa totaalisuuden. Mutta asiansa sotkenut sekop�� on l�yt�nyt sairaalavuoteensa vierelle toisen sekop��n, jonka kera saattaisi synty� jonkin sortin tulevaisuutta. V�litt�myys ja puhtaus ovat vaatineet alkuper�isen demolauluraidan mukana olon, mutta tuossa herk�ss� ja haparoivassa tulkinnassa on niin huima m��r� tunnetta, ett� turha t�ss� on mist��n teknisist� ongelmista saarnata. Nyt ollaan iholla. Tom Waits k�y verrokkipisteest�, koska harva tekee n�in kipuista singer/songwriter -kamaa, jossa luuserisankari saattaa jopa p��st� maaliinsa ja l�yt�� paratiisinsa.

Mika Roth

---

Henrik Strang & The Re-Runs: Goodbye
ProCult Productions

Porvoolainen muusikko Henrik Strang on koonnut ymp�rilleen mielenkiintoisen rockabillyb�ndin, joka hilpe�ll� tavalla yhdistelee 1950-luvun tunnelmia 2000-luvun soitantoon ja soundimaailmaan. Henrik Strang & The Re-Runs on jo aiemmin toiminut Atlantin yli, kun Strang on luottanut Nashvilless� asuvan William Rayn vokaaliapuun. Uudella sinkulla ��ness� on kokonaan yhdysvaltalainen combo, jonka muodostavat rumpali Matt Johnson ja basisti Jeff Hill. Vokaaleista vastaa puolestaan Wndy Wildcard.

Tekij�t ovat siis hieman muuttuneet, mutta ydin � eli rockabilly � on edelleen sama vanha. Goodbye ottaa kimmoketta vanhoista ikivihreist� rakkauslauluista, joissa jazz ja swing sulautuivat joksikin pehme�ksi, kimmoisaksi ja eritt�in kaihoisaksi. On tullut aika sanoa hyv�stit, mutta muistot j��v�t. Tanssisalien h�m�r� laskeutuu kuulijan ylle, hiljaa svengaavan musiikin lipuessa kohti kultaista taivaanrantaa. Suloisen suolaisaa.

Mika Roth

---

Juha R�is�nen: Thelma ja Louise

Suomenkielist� poprockia esitt�v� Juha R�is�nen on valinnut debyyttisinkulleen kuvaavan ja vahvan nimen. Thelma ja Louise on elokuvamaailmasta tuttu seikkailijakaksikko, jonka kaipuu todelliseen vapauteen ikuistui kokonaisen sukupolven kollektiiviseen muistiin. Monen muun ykk�sluokan artistin yhtyeisiin kuulunut R�is�nen ymm�rt�� draaman merkityksen ja tulevan soolodebyyttialbumin ensimm�inen sinkku avaa pelin n�ytt�v�sti.

Tekstin kertoja on rakkautensa puolesta huolissaan oleva seikkailija, joka on valmis menem��n loppuun asti ja aina jyrk�nteen reunalle saakka, vaikka toinen ei v�ltt�m�tt� ole yht� sitoutunut. Tuo haavoittuvaisuuden oivaltaminen ja ep�varmuus huomisesta ovatkin piste, josta kaikki rakentuu. Rapea kasaripoprockin soundi ja ilmavan runsaat kitarat puraisevat mukavasti, retroahan t�m� on, mutta modernisti tulkittua sellaista. R�is�nen on halunnut jo ensimm�iselle sinkulleen rockb�ndim�isen soundin ja siin� on kiistatta onnistuttu. Sopivan rosoinen ote tekeekin biisist� ajattoman ja vokaalien luonteikkuus ansaitsee my�s propsit.

Mika Roth

---

Kihara: The Wayside

Kihara-esiintymisnimen takaa paljastuu helsinkil�inen kitaristi, laulaja ja lauluntekij� Juho "Kihara" Pitk�nen. Aiemmin mm. musikaalissa ja elokuvassa esiintynyt Kihara kuuluu my�s useampaan eri b�ndiin, mutta soolona h�n esitt�� klassista, tarttuvaa ja englanninkielist� melodista hard rockia. The Wayside on ykk�ssinkku juuri ilmestyneelt� Reaching for the Ligth -pitk�soitolta, joka pist�� rockin murikoihin taas kunnolla vipin��.

The Wayside el�� ja hengitt�� p��melodiastaan, joka osoittaakin jo varhaisessa vaiheessa lupaavia tarttuvuuden merkkej�. Itse tarina on tragedia, jossa nuori el�m� p��ttyy yhdess� sumeassa rys�hdyksess�, mutta dramaattisuus ei synkenn� menev�n biisin kimaltavaa huonetta. Muhevat koskettimet ja kitara tekev�t napakkaa yhteisty�t� ja Janne �Burton� Puurtinen onkin oiva heppu koskettimien ��ress�. S�keist�jen ja kertos�keen vuoroveto kantaa vaivatta nelj� minuuttia, eik� lyhyt v�liosakaan vaikuta v�kisin sekaan tungetulta, etenkin kun biisi pysyy nopeammalla raiteella loppuun saakka. Vakaata perussetti�.

Mika Roth

---

Laura Airaksinen: Elossa

Laura Airaksinen on helsinkil�inen laulaja/lauluntekij�, joka luo el�m�nmakuista poprockia laveilla soundimaisemilla ja makeansuolaisilla lyriikoilla. 10-luvun alkupuolella soolodebyyttins� monikansallisen tekij�kaartin kanssa ty�st�nyt Airaksinen on valmistautumassa toisen pitk�soiton julkaisuun, ja Elossa on ensimm�inen sinkkulohkaisu tuolta levylt�.

Elossa-sinkun soundi on samaan aikaan runsas ja karsittu. Taustalla kuullaan jopa kuoroa, mutta kovat kajautukset korvaantuvat ennemminkin kiltill� gospel-otteella. Mukana on t�m�n lis�ksi jousia, pianoa, taustalauluraitoja ja rytmiryhm��, mutta silti kaiken keskuudessa on n�tti pieni pop-biisi. Teksti tihkuu kirjainlyhenteit�, jotka aiheuttavat kuulijoissa erilaisia reaktioita, tarinan k��nteit� leivotaan kaiken sekaan calzone ja ennen kuin huomaakaan, on k�siss� vyyhti langanp�tki�. Saako niist� juonen, ja onko sill� v�li�? Tulkitsen biisin el�m�nmy�nteiseksi purkaukseksi, elon energian r�s�hdykseksi, joka tuo hymyn kasvoille.

Mika Roth

---

Maache: Por Una Cabeza
V.R. Label Finland

Rock ja tango olivat muinoin todellisia verivihollisia, kun uusi aika tuuppi edelt��n menneen tomukasoja. Nyt on Maachen vuoro raivata tilaa seuraavalla aikakaudelle, sill� b�ndin tangorock on j�lleen jotain uutta ja erilaista. Rock Academy-hankkeen is� M�rk Albert Bert�nyi on vokaaleissa ja kitaristiksi on kiinnitetty pari vuotta sitten Suomeen muuttanut chilel�inen Erick Avila. Yhtyeen toiminta akselilla Turku-Muonio-Chile-Unkari luo taatusti logistisia haasteita, mutta niinh�n jonkin t�ysin uuden tekemisell� aina on tapana. Vaan kuinka tangorock toimii?

No seh�n toimii kuin kossuhuikka tanssilavan takana, tai huippuunsa trimmattu tanssipari juuri huolletulla tanssiparketilla. Tangon tuliset mutkat mahdollistavat sovituksen paisutuksen ja rockin puolelta mukaan on haalittu rosoisuus, kirkuvat kitarat sek� entist�kin jykev�mpi rytmipuoli. Por Una Cabeza on klassikkotango, josta kuoriutuu espanjankielinen rockpamaus ja soundien liev� metallisuus vain vahvistaa vaikutusta. Bravo!

Mika Roth

---

Malla Collin: Pusuja ja Puranaa
Central Line Entertainment

Malla Collin on rovaniemel�inen ilmavaa synapoppia melodia edell� luova laulaja/lauluntekij�. Kuluvan vuoden ja koko musiikkiuransa kolmannella sinkullaan Malla Collin soundaa isosti kasarille ja yhteisty� tuottajien V�in� Wallenius & Henri V�xby kanssa on tuottanut kuumailmapallomaisen tunnej�tin, josta ei puutu synaa, tartuntapintoja tai heijastusalaa. Ja silti sinkku soundaa my�s t�sm�lleen t�lt� p�iv�lt�, mist� hyv�st� hattua p��st�.

Biisin kertoja on p��tynyt tunnekolarin kautta umpisolmuun, jossa mennyt parisuhde on kirjaimellisesti mennytt�. Ja kun n�peille on tullut ja syd�men reunat ovat k�r�ht�neet, on aika parantumisprosessille. Pusuja ja Puranaa kaipaa siis hetken rauhaa, mutta tekee sen ison popsoundin siivin. Kertos�keen koukkua v�l�ytet��n jo puolen minuutin kohdilla, mutta kolmeminuuttinen osaa pit�� �ssi��n viel� hetken pidemp��n jemmassa. Pieni taustalla huhuileva synakuvio ja kevyesti efektoitu laulu kruunaavat siirrot, joiden my�t� kasassa on modernin retro pophelmi. Ny�kk�ys my�s bassolinjan groovikkuudesta sek� imusta.

Mika Roth

---

Mansion: You Are Suspicious

Turussa vuonna 2011 perustettu Mansion on t�m�nkertaisen sinkkukoosteen superraskaan sarjan edustaja. Doomahtavaa raskasrockia veivaavan yhtyeen sinkku kellottaa n�et yhdeks�n ja puoli minuuttia, eik� aurinko juuri pilkist� betoninharmaan taivaan raskaudesta. Samalla biisi on maistiainen tammikuussa julkaistavalta kakkospitk�soitolta Second Death, jonka raskaat vasarat vaikuttavatkin kuullun perusteella olevan jo esimerkillisess� vireess�.

��nimaisema on paksu, jylh� ja totinen. Alman viipyilev�n hitaat vokaalit aivan kuin roikkuvat rosovallien reunoilla, kitaraa on runsain mitoin ja jossain siell� tuikkivat my�s koskettimien pahaenteiset nuotit. V�liosassa massa tippuu hetkeksi osiinsa, hiljaisuuden laskeutuessa ja Osmon yht� varovaisten vokaalien nivoutuessa mukaan. Tietysti n�in pitk�ss� juoksussa kitarasoolokin kuullaan ja lopun rokkaavampi jyt� j�tt�� kappaleesta suorastaan energisen j�lkimaun. T�t� on ensiluokkainen ��niarkkitehtuuri parhaimmillaan katedraaliluokan painosarjassa, joten toista kuoloa odotellessa.

Mika Roth

---

Mika Jaakkola: J��

Mika Jaakkola on lap steel -artisti, joka luo elokuvamaisen tummaa, melodista ja tanakalla roots-poljennolla vahvistettua musiikkia. Kaksi EP-levy� kuluvalla vuosikymmenell� julkaissut Jaakkola on koonnut kovan kokoonpanon ymp�rilleen. Olli Haavisto soittaa pedal steel -kitaraa, Janne Haavisto rumpuja, ja niin koskettimista, bassoista, miksauksesta kuin masteroinnistakin vastaava Janne Tolsa on aina pelimanni paikallaan.

J�� on siit� ovela sana, ett� t�m�n tekstin yhteydess� se tarkoittaa ainakin kahta eri asiaa. Ensinn�kin se kertoo j��misest� ja l�htemisest�, mutta toisaalta viittaa tulkintani mukaan my�s sielua kylm��v��n j��h�n. Kertojan vanhemmat eiv�t ole tehneet osiaan kunnolla, mik� on johtanut kyyneliin, katkeruuteenkin. Kivun suuren py�r�n voi kuitenkin pys�ytt��, sill� lapsista ei tarvitse kasvaa vanhempiensa kaltaisia kipukimppuja. Eeppisten soundien jylhiss� mutta ilmavissa tiloissa voikin n�hd� toivon loistavan, eik� vain vilkahtelevan risujen takaa. Swamp-tyyppinen slidekitarointi on hyyt�v�� ja soundien saralla kokonaisuus on t�ydellinen.

Mika Roth

---

OODA: Bumerangi (feat. Dial Mo�)
Viral Music Finland

OODA on modernia poppia luova artisti, joka avasi 20-luvun ketjulla sinkkuja. V�kev�n alun j�lkeen julkaisutauko on kuitenkin ven�ht�nyt jo reilun vuoden mittaiseksi, mink� my�t� voidaan puhua paluusta. Bumerangi-sinkulla vetoapua tarjoaa rapin ja runouden toisiinsa hienosti sekoittava Dial Mo�, jonka kanssa yhteisty� tuntuukin kulkevan mallikkaasti.

Bumerangi on siit� kummallinen asia, ett� se palaa aina takaisin, eik� voi luonnolleen mit��n. Kaari voi olla suurikin, mutta kaari johtaa aina takaisin alkupisteeseen. Rakkaudessa ja parisuhteessa moinen k�ytt�ytymismalli ei ole v�ltt�m�tt� kenellek��n hyv�ksi, sill� kertoja on rakastunut bumerangimaiseen ihmiseen. Yhteiselosta ei tule mit��n, kun aina ollaan joko saapumassa takaisin tai l�hd�ss� taas seuraavalle kierrokselle. Hidas biisi kulkee radallaan ja tummaa tunnelmaa rakennetaan sateiseksi, kaihoisaksi, kivuliaaksi, mutta lohduttomuuteen sortumatta. OODAn vokaalit ja konetausta nivoutuvat ns. oikeiden soitinten kanssa yhteen ja em. raprunous toimii kirsikkana kakun p��ll�. Vahva uusi alku.

Mika Roth

---

Praktika: The Loneliness of the Long Distance Lover
Alakulttuuritalo

Praktika on psytrance projekti, joka toimi jonkin aikaa jo vuosituhannen vaihteessa. Muutama vuosi sitten p�yt�laatikoita tyhjennettiin vanhasta materiaalista ja nyt on tarjolla pitk�n nimen ja mitan omaava uusi sinkura. Projektin takaa l�ytyv�t Ripa Eskolin ja Heba Rinkinen, joiden k�siss� elektroniset v�rkit muuntuvat humaanien aatosten v�litt�jiksi.

Mahdollisesti er��st�kin elokuvasta ja parista muusta biisist� nimelleen innoitusta mutkan tai kahden kautta saanut The Loneliness of the Long Distance Lover on pitk�. Enk� tarkoita vain noita kuutta minuuttia, jotka siivu itselleen lohkaisee, sill� itse aika tuntuu ven�ht�v�n pois sijoiltaan eeppist� breakbeatin ja puoli-housen virtaa alasp�in lilluessa. Isoa soundia, isoa etu- tai takanojaa ja vaihtuvuutta, ettei meno muutu autobahnin betonivallien ihailemiseksi D�sseldorfin matkalla. Yksin�isyys, rakkaus, vetovoima, loputtomuus � siin� joitain sanoja, joista voi rakentaa tarinaa, tai vain nauttia riipparissa ��nivirrasta ja hymyill� buddhamaisesti.

Mika Roth

---

Profeetta: Tuhat mikki�
Filosofiaa on se vaan

Matti Pihl alias Profeetta on aiemmin v��nt�nyt suomireggaetakin, saavuttaen mukavasti suosiota. Soolona yll�tt�vi� kurveja suosivan artistin tyylikirjoon kuuluvat mm. psykedeelinen elektrorock, spoken word, postpunk sek� happoisampi punkrock. Tuhat mikki� -sinkku edustaa selvimmin viimeksi mainittua, ollen samalla lohkaisu ensi vuoden alkupuolella ilmestyv�lt� Viihteen ja ongelmien tuolla puolen -pitk�soitolta.

Alle kahteen minuuttiin nidottu sinkku k�y hurjalla tuulimyllytyylill� niskaan kuin yleinen syytt�j�, eik� lyriikoita ole (taaskaan) aivan helppoa tulkita. Filosofiaa voi v��nt�� ja k��nt�� vaikka kuinka, mutta rumpujen kire� pauke, s�hk�kitaran surinavallitus ja koskettimien piinaavat nuotit auttavat punkahtavien huutolaulujen porautumisessa. En v�it� tajuavani biisin lyyrist� ideaa, mutta happoisa punk tuntuu kyll� munuaisissa asti ja pist�� odottamaan virnuillen tulevaa albumia.

Mika Roth

---

Sehr Schnell: Satu
Stupido Records

Sehr Schnell on suomalainen punk-legenda, joka toimi alkujaan vuosina 1977-1980. Yhtye teki paluun vuonna 2016 ja on sen j�lkeen ty�st�nyt tummempaa indierockia, josta voi yh� aistia punkin kaikuja. Satu-sinkku on ensimm�inen palanen ensi vuonna ilmestyv�� Kotka lent�� perjantaina -albumia, jonka materiaalin Adi ja Stressi ovat ty�st�neet uuden ajan hengess� ja �punkin kahleista vapaina�.

Satu on varjoisa ja rosoinen kitararockin kummajainen, joka heijastelee ovelalla tavalla moniakin asioita. Yht��lt� soundissa on ripaus 80-luvun alun kotimaista uutta aaltoa, postpunkin kolkkoa jylhyytt�kin on f�liss�, mutta ei sellaisena runnovana ja nuijivana voimana. Satu on jotenkin lannistunut siivu, joka s�teilee silti voimaa ja l�mp��. Tekstiss� asiat lipuvat pois k�sist�, mutta niinh�n t�ytyy tapahtuakin, jotta uusi aika k�ynnistyy ja kaikesta vanhasta puhdistetulle p�yd�lle voidaan ryhty� asettelemaan toisenlaisia asioita. Kiehtova, kummallinen ja ehk�p� juuri sen takia salakavalan koukuttava kappale.

Mika Roth

---

Tinyhawk & Bizzarro: Yorokobi
Humu Records

Tinyhawk & Bizzarro on uusi combo, joka esitt�� Tinyhawkin, eli Jenni Kinnusen, s�velt�mi� kappaleita. Eik� sanoja tarvita t�ll� er�� lainkaan, eli ainakin Yorokobi on instrumentaalikappale. Jo monista muista yhteyksist� tuttujen tekij�iden yhteisty� on l�htenyt kulkemaan sanalla sanoen mallikkaasti ja Yorokobi taittaa taipaleensa tarpeettomankin sutjakkaasti. Silkoilla kielisoittimilla ja maltillisella rytmill� kun on saatu kasaan hieno biisi.

Tyyli on surfahtavaa kitararockia, jossa l�nnen villit, vapaat ja laveat preeriat suorastaan vilisev�t silmiss�. Rytmipuolen kopoti-kopoti on hienosyist�, mutta laukka on silti laukkaa, eik� siin� mit��n. Jenni Kinnunen ja Markus V�is�nen pist�v�t sormensa kiit�m��n kitaroilla ja kun syntetisaattoria survotaan viimeisen puolen minuutin aikana enemm�nkin taustaan, kohoaa biisi viel� asteen verran l�hemm�s western-taivasta. Kev��ksi on luvassa kokonaista albumia, joten t�ss� taas jotain mit� odottaa pitk�n talven ajan.

Mika Roth

---

TomuTomu: BumBumBum

TomuTomu on kotimainen indierock b�ndi, joka on parin vuoden aikana pist�nyt ulos komean jonon sinkkuja. Trio-muotoinen b�ndi nitoo musiikkinsa kylkeen vuoroin folkkia, punkkia, bluesia ja iskelm��. Eiv�tk� niitit ole aina pienimm�st� p��st�. Rakenteeltaan poikkeuksellisen demokraattinen yhtye tarjoaa t�ll� er�� tarkentaviksi tyylitermeiksi stoneria ja bluesia, jotka kiistatta toimivat osuvina viittoina BumBumBumin levottomaan sykkeeseen.

BumBumBum ly� syd�n ja rakkauskin se kiert�� taas arvaamattomalla radallaan, tehden rinnan vasemman puolen liian ahtaaksi, liian ahnaaksi ja ehk�p� j�lleen kerran my�s liian nuoreksi. Kaipuu ja kaiho nousevat maalailevasta kitarasta, sen suomista harvoista nuoteista ja lyriikoiden runollisista kuvauksista. Onko tarinan tytt� edes olemassa, vai onko kaikki silkkaa kuumeista houretta? Mit�p� v�li� tuolla on, koska kertoja on levottomalla tavallaaan onnellinen. Kuumottava kuu loistaa, ajatukset sinkoilevat luotien lailla, eik� edes hiljaisuus suo rauhaa. Stoneria v�hemm�n, bluesia paljon ja sielukasta julistusta juuri sopivasti.

Mika Roth

---

VoodooV: Into the Light

Palindromi nimess� on aina sellainen puoliter�v� miekka, jossa voi vahingossa loukata omankin sormensa. VoodooV on otsikkona kiistatta n�pp�r�, mutta b�ndin funkkaavassa kitararockissa ei, ainakaan t�m�n sinkun perusteella, ole sen kummempaa Haitin tai Karibian tatsia, eik� kananveri muutenkaan lentele seinille. Sen sijaan tulevan pitk�soiton kolmannella sinkulla kohoillaan toisenlaiseen valokeilaan, joka ei liity my�sk��n Bermudan UFO-juttuihin.

Into the Light on rohkaiseva ja voimaannuttava kitararockralli, jonka redhotchilipeppersm�inen kulku kyll� saa pohtimaan Kalifornian kaukaisia rantoja ja surffailevia tytt�j�, mutta jossa on riitt�v�sti omaakin mukana. Kuulas ja kirkas soundi tuo kitaran ja vokaalit niin l�hekk�in toisiaan kuin vain voi, rytmiryhm�n puksuttaessa raiteillaan. Soolo-osuuden liev� psykedeelisyys lasketaan t�ll� er�� plussaksi, etenkin kun v�liosaa venytet��n ja soundien kanssa leikitell��n hillityn tyylikk��sti. Ei viel� taianomaista voodoota, mutta toimii jo.

Mika Roth