• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Underwater Sleeping Society: The Dead Vegas

Kool Thing/Backstage Alliance

"Kaunista, melodista, haaveilevaa, utuisen rauhallista mutta myös vaihtelevan kiivasta ja spiraalimaisesti pikkuhiljaa kasvatettavaa progressiivista poppia." Tämä kuvaus on suoraa arviosta lainattu Underwater Sleeping Societyn omille Desibeli-sivuille eikä kuvaus juurikaan harhaan heitä myöskään uuden The Dead Vegas-albumin kohdalla. Pikkuhiljaa syvenevän kuuntelukokemuksen soundillinen rikkaus, tasapainoisuus ja muutaman kierroksen jälkeen myös eittämätön koukukkuus vakuuttaa yhtä vahvasti kuin aiemmilla tuotoksilla. Uutukaisen sävyt ovat pikkutarkasti mietittyjä ja toteutettuja, rikkaasti käytetyistä rakennusaineista huolimatta tai juuri niiden vuoksi kokonaisuus on herkkä ja onnistuu koskettamaan. Tiedä sitten johtuuko Kalle Gustafsson Jerneholmin miksaustyöstä vai ei, mutta Uwssoc onnistuu myös soimaan puhtaammin ja kirkkaammin kuin koskaan. Utuisuus on ehkä aiempaa hienovaraisempaa.

Uusia Madrideja tai Silence Teaches You How To Singejä kaipaaville levy ei ainakaan kertaheitolla tarjoile samanlaisia, kerrasta joukosta nousevia yksittäisiä tyrkkyjä. The Dead Vegasin vahvuus on nimenomaan tasainen laatutyö – biisit seuraavat toisiaan yhtä lailla vahvoina, bändin tunnistettavaa soundia hyödyntävinä, toinen toistaan tukevina luentoina. Tällä erää parhaiten mieleen ovat iskostuneet heti avausraitana kauniin melankolisesti taittuva Saw You At My Funeral. Siihen perään valoisa Hurry Or Worry luo kiivahkoine väliosineen mukavan kontrastin. Haikea Trapdoors on selkeä helmi josta voisi povata jopa uutta hittisulkaa yhtyeen hattuun. Toinen vahva ehdokas samalle pallille on junnaavasta säkeestä tarttuvalla kosketinkuviolla silitellen kaartava Body Blues, joka kasvaa pikkuhiljaa lähes stadion-mittoihin. Tosin sen moniulotteisempi rakenne ei ole ehkä ihan yhtä lailla koukukas.

Painting The Dead on hienovaraisessa kaartelussaan mainio ihan yksittäisenäkin raitana, Counting Stars menee lähes uikutuksen puolelle vaikka sävellyksenä onkin hieno. Hienoa pidäteltyä raivon tunnetta äärimmäisen harmonisen stadionpopin sisällä. Vai olisiko hillitty huohotus lähempänä totuutta? Harva laulaja pystyy kuulostamaan samaan aikaan yhtä lailla irtonaiselta ja silti puristaa kuin pahimmassa ummetuksessa. Ja tämä on siis kehu, vaikka sen toisinkin kait voisi ymmärtää…

Vaivihkaa kasvava Antique on yksi levyn kauneimpia kokonaisuuksia, puhallinosuuksilla maisemaa vaihtava kappale nostaa suupieliä melkein väkisinkin ylöspäin. Hätäisempi Accidents junnaa pienesti kuohuvasta uhkailustaan huolimatta positiivisesti, Golem rauhoittuu toimivasti, kerrostuen melodisilla rappusillaan komeasti. Hyvin pieni ja hauraan oloinen This Might Have Happened… kasvaa sekin vaivihkaa miltei mahtipontisiin liikkeisiin. Oikeastaan vain päätösraita The End Is Just A Dawn jättää minut jotenkin kylmäksi. Levyn pintaan bonuksena lisätty vinyyli-biisi on ajatuksena kiehtova, mutta toteutukseltaan ontuva. Ainakaan minun soittimeni ei suostu soittamaan levyä, koska neula nähtävästi joutuu kääntymään liian lähelle keskiötä ja luulee että levy on jo lopussa. Kokonaisuutena joka tapauksessa samaa vahvaa Uwssoc-kaavaa kuin edellisetkin tuotokset.

Kommenttien keskiarvo:

walrus kommentoi 30.10.2008:

Pisteet:

Olen sitä mieltä, että tämä on yksi parhaista bändeistä Suomessa tällä hetkellä - tai toistaiseksi. The Dead Vegas on muutamalla ensi kuulemalla "vaikea", mitään ei tahdo jäädä mieleen, mutta kuitenkin levyn haluaa laittaa saman tien uudestaan soimaan. Olen itse päässyt levyyn sisään noin 7 melko keskittyneen kuuntelukerran jälkeen, ja sehän on loistava. "Vaikea" se on siksi, että siinä ei ole varsinaisia ulokkeita, huippuja joilla voisi istua ja tarkastella muuta maisemaa. Kokonaisuutena - ja juuri sellaisena levyä on kuunneltava - se on parhaudessaan suorastaan upottava kokemus. Levyn teema, mikäli olen oikein ymmärtänyt, on kuolema, ja viimeinen biisi (jossa Okko muuten laulaa "the end is just a door", ei "dawn"!) sulkee ympyrän ekan biisin hautajaisiin. Kiitos bändille hienoista hetkistä elämässä!