Aavikko: Novo Atlantis

Stupido

Aavikon vuonna 1997 ilmestynyt Derek! oli kerrassaan riemastuttava pakkaus lo-fi-estetiikkaa ja nokkelia melodioita. Tavoitellun desibeli.netin klassikkoalbumin statuksenkin ansainneen kiekon j�lkeen Aavikon uran seuraaminen on j��nyt itselt�ni hieman v�hemm�lle, joten uuden albumin Novo Atlantiksen my�t� asia oli syyt� korjata.

Perusl�ht�kohdat ovat edelleen samat: syntetisaattoreista ja rummuista taiotaan kerrasta p��h�n tarttuvia melodioita, ja kappaleita voisi kuvailla v�hint��nkin elokuvallisiksi. Mutta lavasteet ovat muuttuneet. Jos Derek! oli puolalainen versio blaxploitation-elokuvasta, on Novo Atlantis suuren budjetin filmi avaruuteen suuntautuvasta ristiretkest�. Aavikon sointi on nyky��n kaukana Casio-piipityksest�. Esimerkiksi k�y albumin p��tt�v� massiivinen eepos Novo Atlantis II, jonka p��t�s urkuineen ja torvineen nostaa ihokarvat pystyyn.

Novo Atlantis on periaatteessa genress��n virheet�n albumi, mutta instrumentaalimusiikin ikuinen taustamusiikiksi j��misen vaara on j�lleen l�sn�. Itse olen jostain syyst� nukahtanut iltap�iv�n ruuhkabussiin useamman kerran levy� kuunnellessa - sen verran hypnoottisesti koukuttavaa Aavikon retrofuturismi on. Yhtye on edelleen tyylilajinsa ehdoton k�rkinimi, ja esimerkiksi yll�tt�v�nkin l�hell� seikkailevalla Jessell� on vanhemmiltaan rutkasti opittavaa.