Janne Laurila: Kultaisia pisteit�

Ranka

T�ss� se nyt on. Office Buildingin enkeli��ninen ja aina tyylik�s maestro Janne Laurila on antanut pitkin viime vuosia viitteit� siit� ett� kun t�h�n asti l�hinn� englanninkielisen musiikin parista tuttu laulaja-lauluntekij� pist�� suomenkielisen vaihteen p��lle niin se OB:st� tuttu melodinen kauneus, koukukkuus ja kuvankauniit s�vellykset eiv�t ole matkalla kadonneet minnek��n. Ja miksi olisivatkaan? Viel� kun ensimm�isen kappaleensa mukaan nimetty suomenkielinen soolodebyytti Kultaisia pisteit� onnistuu v�lttelem��n my�s kielellist� t�ks�yttely� ja/tai kielikuvien pakonomaisuutta, on yksi vuoden kotimaisista albumeista arvion alla.

Office Buildingin haikeassa ja melko rikkaasti instrumentoidussa musiikissa painottui vahvasti folk, joka t�ll�kin levyll� nousee mm. kyseisen b�ndin ajoilta per�isin olevalla Tauti ilman hoitoo-heleilyll�. Suoraviivaisemmin rockannut Laurila-yhtye oli taaksep�in katsottaessa aika luonnollinen �v�lietappi� matkalla kohti pelkistetymp�� ja ytimekk��mp�� ilmett�, jossa suomenkielinen duuri(!)melankolia kohtaa puhtaasti popahtavan melodisuuden. Duuri ja toivon tunne ovatkin syvemm�lt� asiaa tonkimalla Kultaisia pisteit�-levyn ehdottomia avainasioita � t�ss� maassa etenkin kun tuo mollimelankolia on aikalailla kaluttu luu. Janne osaa k�ytt�� samaa haikeaa koskettavuutta ja kaunista kaarta ilman turhaa �suomalaisen miehen angstia�. Ja se pelk�st��n olisi k�denpuristuksen arvoinen suoritus.

Koska Janne on molempien b�ndiens� kohdalla aika pitk�lti ollut mies biisien takana, ei ole mik��n ihme ett� soolodebyytilt� l�ytyy iso pino todella hitik�st� suomenkielist� poprockia. Heti hele� avausraita Kultaisia pisteit� koukuttaa vahvasti, rullaten avaran s�r�isell� kerrollaan ja hienoilla melodioillaan. Haikeampi Esikoinen onnistuu rauhallisesta kaartavuudestaan huolimatta pit�m��n fiiliksen reippaana ja onkin heti per��n toinen napakymppi. Samoin sellainen on my�s ensimm�isen� singlen� julkaistu Heili, joka on avausraidan tapaan duurivoittoinen ja menev�, ulottumalla samaan aikaan my�s kaihoisaan koskettavuuteen. Suvi Koivun stemmoja ei kuulla paljon, mutta ne ovat silti oivallinen kuorrute.

Sitten k�yr� tasaantuu hieman. Kaikki j�rjestyy yhdist�� toimivasti my�h�isillan melankolian tulevaisuus-uskoon joka alleviivataan jo biisin nimess�. Tauti ilman hoitoo tunnelmoi huilulla ja askeltaa seesteisesti. Kipakampi ja kaahaavampi En tarvi yht��n enemp�� on oivassa paikassa nostamassa levyn menevyysastetta. Toki sek��n ei sorru liialliseen h�tkyilyyn vaan taittaa poljennon vastapainoksi my�s melodiseen liitoon. Silti biisi on ilman muuta levyn vauhdikkaimpia ja rockaavimpia paloja. Sitten on j�lleen aika pohdiskella uneliaammin Ker�ilij�n tahdeissa. Kantrahtava akustisuus on mukava soundillinen v�lipala ennen levyn seuraavan napakympin Etel��n -kappaleen h�lkk��. Vaaniskelevassa s�keess� paljastuu Jannen kielellinen kepeys lakritsasta kipe�ksi menneen vatsan tapaan ja kerrossa koukutetaan hienosti aika arkisella etel�nkaipuulla.

Todellisia t�yteraitoja tai huteja Kultaisia pisteit� ei pid� sis�ll��n ja siksi sen nimen pystyy ajattelemaan pilkkeell� silm�kulmassa my�s er��nlaisena vaatimuksena, jolla on melko hyv�t perusteet. Kun viel� haikean hele� Selk��n sain nousee levyn vahvaan ykk�sketjuun, Ilmaan nojaamaan esittelee keitokseen diskokuulaammat mutta reippaat iskut ja syntikkakoristeet ja Suuri kaupunki rokkaa huohottaen, alkaa v�risuora olla valmis. Eik� ykk�sketjusta ole muihin mit��n todellista kuilua ja kolmosenkin pystyisi luotolla laittamaan ylivoimaan. Niinp� Pitk�� viivaa-p��t�sraidalla kepeine hymyineen ja heleine kantris�vyineen on aika helppo ty� paketoida voitto kotiin. Yksi kuluvan vuoden parhaita levyj�.