Pienet

Sinkut II - Kesäkuu 2020

11.06.2020


Blood Region: Valo Pohjolasta Blood Region: Valo Pohjolasta

Keski-Suomesta kotoisin oleva Blood Region esitteli korpimetalliaan viime vuoden lopulla, kun Warrior Heart yhdisteli metallin eri osa-alueita. Tuolloin eeppinen, keskieurooppalainen powermetallointi ja jäyhän brutaali pohjoinen ulottuvuus lähtivät käsikynkkään, joka tarjosi parikin yllätystä.

Viiden minuutin rajan h√§din tuskin ylitt√§v√§ Valo Pohjolasta on periaatteessa raskasta death metalin pauketta, jossa sankarijutut on heivattu p√§√§osin yli laidan ‚Äď paitsi ett√§ pinnan alla tapahtuu paljon enemm√§n, kuin mit√§ ensivaikutelma antaa ymm√§rt√§√§. Lopun taustalla kuuluvat kuiskailut ja yll√§tt√§en raskaan r√§tkeen seisauttavat suvantokohdat vilauttavat progekorttia ja lyriikat kaivavat folk-kirstusta saloja, kuten korpimetallisteille kielt√§m√§tt√§ sopiikin. Tuima metalli v√§lttelee n√§in kaikkien genrejen keskusalueet, eik√§ ryhm√§ sido k√§si√§√§n mihink√§√§n suuntaan. Mielenkiintoista ja haastavaakin, mutta my√∂s k√§rsiv√§llisen ja tarkan kuulijan palkitsevaa.

Mika Roth


Camu: Bamboo Road Camu: Bamboo Road
T Bag Records

Vielä viime vuonna Camu oli sooloprojektin omainen viritelmä, tai ainakin itse sain tuolloin moisen vaikutelman. Nyt kyseessä on kuitenkin täysimittainen bändi, jonka energinen hard rock räiskyy kuin 80-luvun kunnian päivinä konsanaan. Eikä kyseessä ole nyt mikään studiohinkkausproggis, vaan värikkäästi, villisti ja vastustamattomasti paukkuva melodinen hard rock, jossa kertosäkeeseen ladataan rekkalastillinen dynamiittia.

Vokalisti-kitaristi Camu Wentzel saa kuusikieliseen apuja Ville Vainion soolokitarasta ja Dimi Dallasin kakkoskitarasta, eli keppivalleille syntyy kokoa ja näköä. Jäsenistöltä löytyy siinä määrin historiaa, että saatesanoissa puhutaan jopa superkokoonpanosta. Karmit ovat siis komeat, mutta Bamboo Road täyttää ne vaivatta räväkän rockin rullatessa ja roiskuessa. Kertosäkeeseen päästään käsiksi ensi kertaa jo 40 sekunnin kohdilla, eikä neljässä minuutissa ole velttoja pätkiä seassa. Kotipaikaksi ryhmälle tarjotaan Helsinkiä, vaikka Wentzel itse asustelee tätä nykyä kylläkin Havaijilla. Eli maailmanvalloitus on helppoa aloittaa, kun tukikohdat löytyvät kummaltakin pallon puoliskolta.

Mika Roth


GEA: Despite GEA: Despite
Fragity Records

Elektronista ja akustista pop-maailmaa soundeissaan innovatiivisesti yhdistelevä GEA oli pariin otteeseen esillä viime vuonna Desibeli.netin sivuilla. Time-sinkku ja sitä seurannut Snow EP-levy olivat kumpikin selkeitä onnistumisia, sekä askeleita tiellä kohti valoisaa tulevaisuutta.

Tuoreelle Despite-sinkulle yhteistyökumppaniksi päätyi sattuman kautta Grammy- ja Juno- palkittu tuottajalegenda Chris Birkett, jonka kanssa yhteistyö sujui koronamaailmassa etäyhteyden avulla. GEA on jossain vaiheessa julkaisemassa myös konseptialbumia, jonka yksi tärkeä luku on joutsenen energiasta kertova Despite. Positiivisuutta ja voimaantumista korostava kappale kasvaa verkkaisesti, aivan kuten hiljalleen vallan yöltä valloittava aamun valo. Kappaleen otsikko on koko sanoitusta liikuttava akseli, jonka kautta energiat siirtyvät yhä kauemmas ja kauemmas. Todella upea ja dramaattinen pop-biisi.

Mika Roth


Henna & Houreet: Puistossa Henna & Houreet: Puistossa
Stupido Records

Säröistä ja toisinaan hivenen kolhivaakin särörokkia suosiva Henna & Houreet on siirtynyt ainakin hetkellisesti astetta pehmeämpiin tunnelmiin. Saatesanoissa mainitaan erikseen Neil Youngin klassinen On the Beach -albumi, joka kieltämättä on edelleen yli kolme ja puoli vuosikymmentä myöhemmin raukean rockin merkkiteos. Tuohon kun lisää kasarisärinää ja ysäriangstia, niin keitos on jo maittava.

Puistossa särisee edelleen bändille ominaisesti ja aivan kuten säätilojen vaihtuessa, myös biisin sisäiset äänimaailmat reagoivat muutoksiin. Periaatteessa kaikki on mallillaan, kun helteisenä kesäpäivänä aurinko paistaa lempeästi taivaalta ja ruoho on miellyttävän pehmeää. Silti jokin on pielessä, onko se hyönteisten vika vai kenties jotain syvemmältä kumpuavaa? Aurinkoinen hetki saattaa olla nopeasti ohitse ja on aika kiiruhtaa sateelta suojaan, mutta silti puisto pitää otteessaan vielä sittenkin, kun tilanne on jo takana. Hetken magiikkaa lämpimän kitarasoundin ja kesäisen fiiliksen äärellä.

Mika Roth


Janne Laurila: Neljä tonnia pilvee Janne Laurila: Neljä tonnia pilvee
Soit Se Silti

Janne Laurila viivähti viime vuonna kolmeen otteeseen Desibeli.netin sivuilla, tehdessään yhteistyötä Hot Herosin kanssa. Edellisestä sooloalbumista on sen sijaan päässyt kulumaan aikaa melkoisesti, sillä vuoden 2009 Kultaisia pisteitä on saanut odottaa jatkoa jo yli vuosikymmenen ajan. Odotus on päättymässä viimein alkuvuodesta 2021 ja ensimmäiseksi sinkuksi on valikoitunut Neljä tonnia pilvee.

‚ÄĚMul on kaikki hyvin, kulta / en kaipaa huolenpitoasi nyt‚ÄĚ

Noilla sanoilla käynnistyy biisi, jonka letkeän rosoinen ja paljaan mutkaton muoto vuoroin hämmentää, innoittaa ja saa pohtimaan syntyjä syviä. Pilveä on monenmoista, mutta Laurila tuntuu kaipaavan vaaleiden poutapilvien yläpuolelle, aina kaukaiseen kuuhun saakka. Josko vaikka siellä voisi olla viimein rauhassa, suojassa ja hiljaisuudessa. Onko tuo autiomaa todellinen paikka? Ken tietää, mutta biisi on ainakin lumoavan tarunomainen luku, joka nostaa odotuksia ensi vuotta kohden kummasti.

Mika Roth


Jarkka Rissanen & Sons of the Desert: Pow-Wow Jarkka Rissanen & Sons of the Desert: Pow-Wow
Humu Records

Jarkka Rissanen & Sons of the Desert pisti allekirjoittaneen kovaan testiin reilu kolme vuotta sitten, kun Hybrid Soul sai pohtimaan bluesin, progen, soulin ja ties minkä muiden genrejen rajoja. Nyt bändi lupailee uutta hybridsoulin annosta loppuvuodeksi ja tuleva kiekko on saanut nimen Cargo.

Tuoreen albumin luvataan kulkevan s√§hk√∂kitaroiden viitoittamilla reiteill√§, Jarkka Rissasen ja Markus V√§is√§sen hakiessa kitaroillaan samoja aaltoja. Mississipin deltalta on matkaa Chicago bluesiin, etenkin kun sekaan saadaan ujutettua viel√§ rahtu pohjoista mystisyytt√§ ‚Äď ellei tuo sitten ole per√§isin vain allekirjoittaneen korvista. Instrumentaaliraita Pow-Wow tulee avaamaan albumin B-puolen ja sielultaan rauhaisa siivu juuristelee rouheasti, sanojen korvautuessa vaivatta kitaroiden nuoteilla. Mystist√§, helkkyv√§√§ ja juuri sopivissa m√§√§rin rautaisen ruosteista. Eli kyll√§ ainakin t√§nne suuntaan saa kaataa lis√§√§ hybridsoulia kannusta, kiitos.

Mika Roth


Jere Valkonen: Jäteojalla Jere Valkonen: Jäteojalla
Eclipse Music

Indiepoprockin monitaitaja Jere Valkonen on viimeisen reilun vuoden aikana ollut jo kolmasti esillä Desibeli.netin sivuilla. Sinkuista etenkin muutaman kuukauden takainen Tuhat pimeetä keskiaikaa on jäänyt allekirjoittaneen rotaatioon pysyvästi. Hiljalleen debyyttialbuminsa julkaisuun valmistautuva tuusulalainen laulaja-laulunkirjoittaja on nyt lähtenyt tanssahtelemaan folkimman materiaalin tahdissa, puhutaanpa saatesanoissa jopa 1940-luvusta, countrysta ja Arkansasista.

J√§teojalla on k√§sitt√§√§kseni tarina nostalgisen t√§ydellisest√§ kes√§p√§iv√§st√§, pitk√§st√§ kalareissusta ja sen aikana koetusta n√§ynkaltaisesta ihmeest√§. Onko enkeli vain kielikuva, vai n√§hd√§√§nk√∂ olevaisen tuolla puolen leijumassa jotain toismaailmallista? Ken tiet√§√§, mutta folkpopin kepeiden kenkien ehtiess√§ nopsasti eteenp√§in, on moisia toisaalta turha pohtia. Oskari Eirolan viulut toimivat siltana folkin ja countryn v√§lill√§, perkussiot hilaavat onkivapaa puolestaan l√§hemm√§s bluesin jokipenkkoja, mutta t√§rkeint√§ kaikessa on autereinen keveys. P√§iv√§ on kuin morsian, eik√§ mik√§√§n voi menn√§ pieleen ‚Äď eli osapuilleen t√§ydellinen kes√§biisi.

Mika Roth


Kairon; IRSE!: an Bat None Kairon; IRSE!: an Bat None
Svart Records

Kairon; IRSE! on hiljalleen valmistautumassa kolmannen pitkäsoittonsa julkaisuun. Tuleva albumi on nimeltään Polysomn ja sen ensimmäiseksi sinkuksi on poimittu päälle kuusiminuuttinen an Bat One. Uuden kiekon luvataan nostavan ryhmän psykedeelis-sävytteisen kosmorockin vieläpä seuraavaan ulottuvuuteen, mikä on tämän bändin kohdalla melkoinen myyntilupaus. Kuinka on siis lunastuksen laita?

Yksi biisi voi kertoa vain niin paljon ympäristöstään, mutta an Bat None vetää kieltämättä Kairon; IRSE! -ryhmää kohti modernimpia hälyavaruuksia. Jättimäinen raita rymisee, rämisee ja kolisee, mutta osaa myös pitää kiinni sisuksiinsa nidotusta kullanarvoisesta melodiasta, joka todellisuudessa johtaa koko avaruuskaravaania. Sinkkuraita edustaa kuulemma paketin raskaampaa laitaa, mutta edes nyt raskasmetallisuus ei tarpeettomasti kangistuta ketterää rakettia. Musiikkia niin metelin kuin hartaiden hiljaisuuksien saroilta, normaaliuden tuolta puolen, jossa kaikki oikeasti suuri syntyy, elää ja kukoistaa. Polysomn taitaa olla pakkohankinta tämän näytteen perusteella.

Mika Roth


Liinu: Pelkään Liinu: Pelkään

Alkuvuosi on maailmanlaajuisesti ryöstänyt lukemattomilta ihmisiltä varmuuden, kenties jopa perustavanlaatuisen uskon tulevaan, kun mikään ei ole enää entisellään. Helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä Liinu lauloi alkuvuodesta Luurangoista ja nyt on aiheena parisuhteen väliin itsensä kiilannut hiljaisuus, joka hitain liikkein kuihduttaa kaiken arvokkaan.

Liinun elektronisesti silattu pop soi avarana, tilavana ja verkkaisena, suurten kaarrosten syntyessä pienen pienin siirroin. Toisinaan äänessä on vain laulu ja kitsaasti annostellut koskettimet. Ohikiitävyyttä korostaa kappaleen lyhyt mitta, sillä kolmessa minuutissa ehtii hädin tuskin löytää tiensä biisin hämärän luolan perälle saakka. Kaikki ei kuitenkaan ole ohitse, sillä kertoja muistaa menneet, paremmat ajat, jotka saattavat joku päivä palata vielä takaisin. Se vain vaatisi välille syntyneiden jäätiköiden rikkomista, sekä käden ojentamista rohkeasti toiselle. Upean pidätetty biisi, johon mahtuu niin mystistä rytmiä kuin pieni kitarasoolokin, kaiken pysyessä vähäeleisenä.

Mika Roth


Maria Lentonen: Kiitollinen Maria Lentonen: Kiitollinen

Mitä suurempia vastuksia maailma eteemme heittää, sitä enemmän meidän tulisi arvostaa niitä korvaamattomia ja ihania asioita, joita kohtalo on meille antanut. Kolmannella sinkullaan laulaja-lauluntekijä Maria Lentonen antaa rakkauden tytärtään kohtaan loistaa tavalla, joka ei voi olla koskettamatta jotain sielussa. Muodoksi on valikoitunut hiljainen balladi ja Kiitollinen on laulu pyyteettömästä rakkaudesta, joka saa etsimään itsestään sitä parhainta puolta.

Lähelle neljää minuuttia ehtivä kappale on suoruudessaan aseista riisuva, ja vaikka taustalle hiipii toki muitakin soittimia ja elementtejä, biisin ydin on hiljaisissa vokaaleissa ja pientä kuviotaan kutovassa kitarassa. Herkän kaunis sävellys oli kuuleman mukaan varattu tulevan debyyttialbumin päätösraidaksi, mutta kun maailma kellahti nykyiselle tolalleen, oli Kiitollinen mitä selvin sinkkuvalinta. Elämä saattaa heittää, joten on hyvä muistuttaa itseään välillä niistä oikeasti tärkeistä asioista.

Mika Roth


Medium Arvet: Meedio Medium Arvet: Meedio

Suomirokkia ja rahtu progea 70-luvun luomuilla opeilla, noin kiteyttäisin Medium Arvet -yhtyeen, joka on Eetu Moilasen sooloprojekti. Studion sooloilu vaihtuu livetilanteessa kvartetin muotoon, mutta musiikillisesti kyseessä on yhden miehen show. Kuten nimikin jo vihjaa, tarinat kertovat ihmisistä, jotka ovat tavalla tai toisella saaneet siipeensä, mutta eivät kuitenkaan tappavasti.

Elo siis lyö pientä poloista ja Meedio-kappalekin kertoo oman kohtalon pakottamisesta. Eli tilanteessa jossa tähdetkin taivaalla vihjaavat siihen, että rakkauden tie on käyty loppuun, päättää kertoja välittää rakkautensa kaikessa suuruudessaan. Vaikka sitten väkisin. Meediot eivät tiedä mistään mitään, eivätkä tähdet voi määrätä oman onnensa seppää, joka taitaa kuitenkin taonnallaan aiheuttaa loppupeleissä enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kohtalokasta tarinaa ryyditetään muhevalla rockilla, jossa kohtalokkuutta olisi voinut korostaa entistäkin rohkeammin. Väliosan viivähdys folk-viidassa oli melkoinen yllätys, samoin kuin kertsin iso springsteenmainen soundi.

Mika Roth


Musta Tulevaisuus: 6 Musta Tulevaisuus: 6

Varjoissa viihtyvää synapoppia luova Musta Tulevaisuus on loikannut näemmä numeroinnissaan askeleita eteenpäin. Desibeli.netissä arvioidut Musta tulevaisuus 1 ja Musta tulevaisuus 2 tavoittelivat saksalaista, osin 70-lukulaistakin soundia, mutta mukana oli jatkuvasti aimo annos suomalaisugrilaista melankoliaa. Tietysti.

Musta tulevaisuus 6, yhtyeen kolmas sinkku, on kertomus yksinäisyyden riivaamasta sielusta. Näinä eristyksen ja eristäytymisen aikoina viesti on tietysti entistäkin merkityksellisempi, sillä sosiaalisten kontaktien puute saattaa tempaista maton alta huomaamatta. Elektroninen pop ei onneksi ole musiikillisesti kyllästetty ahdistuneisuudella ja klaustrofobialla, vaan Musta Tulevaisuus käsittelee aihetta höyhenen kevyen synapopin silkkisillä siveltimillä. Lyriikat sen sijaan korostavat kuilun syvenemistä, seinille puhuminen saattaa toki saada uusia merkityksiä, jos niihin intoutuu piirtämään juttukavereita, mutta onko edes tuolloin edessä muuta kuin musta tulevaisuus?

Mika Roth


Oona Kapari: Ruumiinosat Oona Kapari: Ruumiinosat

Tuottaja ja lauluntekijä Oona Kapari julkaisi keväällä esikoissinkkunsa, jonka lyriikoissa oltiin vielä epävarmoja ja hapuilevia. Elektronis-akustinen pop soi Läpikuultava-sinkulla vahvana ja väkevänä, kuten se tekee myös tällä uudella kappaleella. Käänteentekevä mullistus on sen sijaan tapahtunut lyriikoiden puolella, sillä Ruuminosat on ylistys suoraselkäisyydelle ja rehellisyydelle.

Kaparin uuden biisin virtaus ja rytmi johdattavat kuulijaa kuin huomaamatta eteenpäin, päämelodian toimiessa kaikissa kurveissa. Säkeistöt ja kertosäkeet nivoutuvat toisiinsa, taustan vingahdusten ja pulputusten työntäessä fiiliksen hyvällä tavalla reunalle saakka. Nyt seistään tukevasti omilla jaloilla ja selkä pysyy suorana, samalla kun vastapuoli väistelee katsetta ja luimistelee omien sanojensa jälkiä. Voimaannuttavan laulun ja askarruttavan vinojen elektronisten soundien yhdistelmä on outo, mutta tämä on outoutta mitä rakentavimmalla ja positiivisimmalla tavalla.

Mika Roth


Petsalo & The Pets (feat. Erja Lyytinen): I’m Yours Petsalo & The Pets (feat. Erja Lyytinen): I’m Yours

Kun biisi l√§htee liikkeelle toteamuksella, ett√§ on parempi tuntea kipua kuin ett√§ ei tuntisi mit√§√§n, on tiedossa joko surua tai romantiikkaa ‚Äď tai kumpaakin. Petsalo & The Pets on yhtye, jonka ytimen muodostavat laulaja-lauluntekij√§ Markus Petsalo ja tuottaja/muusikko Olli Huttunen. I‚Äôm Yours on (luojan kiitos) puhdas rakkauslaulu, joka rakentaa itsens√§ bluesahtavan rockin perusasioista, ja kasvaa rohkeasti kohti modernin poprockin vapaita taivaita.

Biisi on kiistatta kaunis jo sellaisenaan, verkkaisen tempon ja kiireettömän soitannan hohkaessa inhimillistä lämpöä. Harri Taittosen soittamat Wurlitzer ja Hammond vastaavat isosta osasta tuota hehkua, mutta suotta ei ole myöskään blues-kuningatar Erja Lyytinen liittynyt seuraan, niin komeasti irtoaa sliden soitto ja soolokin vielä kaupan päälle. Ei tässä maailmaa paranneta, mutta tehdään siitä hitusen miellyttävämpi paikka elää, kiitos tämän kauniin pikkuhelmen. Onneksi meillä kaikilla on sydän, sillä melankolian kirvoittama kipukin on yhdenlaista rakkautta, väittäisin.

Mika Roth


Punomo: Anna aikaa Punomo: Anna aikaa
Solina Records

Afroamerikkalaisen soulin merkitystä ja asemaa nykyisessä populaarikulttuurissa ei voi liiaksi korostaa, mutta pohjoisilla rannoillamme Amerikan soundi on muutamaa rohkelikkoa lukuun ottamatta jäänyt sangen harvinaiseksi ilmiöksi. Punomo on päättänyt muuttaa Turun omaksi Motownikseen ja yltäkylläisen runsas soundimatka suuntautuu suoraan 60- ja 70-lukujen kultaisiin päiviin, joten pitäkää huiveistanne ja hatuistanne kiinni.

Punomon alkuvuodesta julkaistu Juokse vaan -sinkku oli jo lupaava tolppalaukaus, mutta kipaleen √§rh√§kkyys ei ehk√§ sittenk√§√§n aivan istunut sille luotuihin kehyksiin. Anna aikaa -biisill√§ fiilikset ovat monta astetta positiivisemmat, rakentavammat ja l√§mpim√§mm√§t ‚Äď eli kaikki Motownin merkitt√§vimm√§t pilarit on jo loihdittu maisemiin. Torvet piirtelev√§t komeita kaariaan ja blaxploitaatio-leffoista tutut kitarat v√§√§ntelehtiv√§t sivustoilla, p√§√§vokalistin ja taustalaulajien antaessa palaa t√§ydelt√§ laidalta. Teemana on k√§rsiv√§llisyyden hyve, jonka korostaminen n√§in√§ p√§ivin√§ onkin poikkeuksellisen merkityksellist√§. Toimii.

Mika Roth


R√ľckwater: Rat in a Jar R√ľckwater: Rat in a Jar

Stoner rockin multaisia murikoita vasaroillaan muutaman minuutin mittaisiin annoksiin paukuttava R√ľckwater lupaili reilu kolme vuotta sitten Desibeli.netin haastattelussa pitk√§soittoa tulevaksi, mutta valmista on syntynyt vasta nyt. Debyyttialbumi Supernova julkaistaan hein√§kuun j√§lkimm√§isell√§ puoliskolla ja ensimm√§iseksi sinkuksi power-trio on valikoinut Rat in a Jar -iskun.

Kuuleman mukaan Supernova on pistetty liven√§ purkkiin Sysm√§n perukoilla, mutta biisi√§ kuunnellessa ensinn√§ huomio kiinnittyy asiallisen rouheisiin soundeihin. Suora toimintatapa on luonnollisesti karsinut pois turhat krumelungit ‚Äď joista ei tosin R√ľckwaterin tapauksessa olisi kaiketi muutenkaan ollut pelkoa. Groovea, runttaa ja sopivasti melodiaa siihen kylkeen, eli kaikki b√§ndin valtit tuodaan asianmukaisesti esiin, eik√§ kappaletta paisuteta milt√§√§n osin tarpeettoman pitk√§√§n. Tulevaa Supernovaa odotellessa kelpaa siis ihmetell√§ purkkiinsa jumittunutta rottaa.

Mika Roth


Spekti (feat. Titta): Vain yksi sinä Spekti (feat. Titta): Vain yksi sinä
Kaiku Recordings

Rakkaus pyörittää maailmaa, ja nyt myös 1-vuotishääpäiväänsä juhlistavaa Spektiä. Meitähän on täällä jo päälle viisi ja puoli miljoonaa, mutta vain yksi heistä on se ainoa oikea rakkauden vastakappale. Spektin tyyliin kipale saatetaan maailmaan menevän räpin ja popin värikylläisenä hybridinä, jolle vokaalitukea antaa Titta. Samalla siivu on ensimmäinen julkaisu uudelle levy-yhtiölle, joten tässä juhlitaan muitakin ykkösiä.

Vain yksi sinä -kappaleesta on helppo löytää kotoisen iskelmän puremajälkiä, mutta ns. vakavammat aiheet ja aikuisempi lähestymiskulma eivät ole kastroineet Spektiä. Kolmeen ja puoleen minuuttiin saadaan ladattua rekkalavallinen lempeä, elämää suurempia synatapetteja sekä tietysti tekstiä, jonka Spekti laskettelee maisemaan tutuin maneerein. Samalla herra vapauttaa itseään viisaasti alku-uran kahleista, koska seuraavaksi luvassa voi olla osapuilleen mitä vain.

Mika Roth


Toluhaukat: Ei koskaan nuku Toluhaukat: Ei koskaan nuku
3rd Rail Music

Toluhaukat pistävät toista sinkkua ulos tulevalta debyyttialbumilta, jonka tarkempi julkaisupäivä ei ole toistaiseksi tiedossa. Synkkää on taas, joten meno ei ole ainakaan hilpeämpää kuin Jonestownin vahvistamalla taannoisella Loitsu-sinkulla. Tällä erää Tolu-J ja Sike da Sinista pärjäävätkin omillaan ja Ei koskaan nuku -veto valuu kuin musta maali pitkin vaaleaa seinää, sulkien hitaasti kaiken sisäänsä.

Synkkä soundi ja nopeat trap-rummut ovat tietysti väkeviä paloja, mutta hyytävimmät väreet aiheuttavat lyriikat. Hauskanpito on muuttunut tarinassa raskaaksi väännöksi ja työksi, kun unille ei ole koskaan aikaa ja alkoholi virtaa Niagaran vetten tavoin kurkusta alas. Toisaalta: ajamalla itsensä fyysisen romahduksen partaalle voi saavuttaa tiloja, joihin ei pääse edes kemikaalien avustuksella. Synkkää mutta koukuttavaa, raskasta vaan samalla jostain syystä myös nostattavaa. Pitkäsoittoa kaivataan ainakin tällä suunnalla, joten toivottavasti asiat pian järjestyvät.

Mika Roth


Visu & The Long Drinks: Galaksi Visu & The Long Drinks: Galaksi
Soundhill Music

Visu & The Long Drinks on laulaja-lauluntekijä-muusikko Visu Uimosen yhden miehen yhtye ja hengentuote. Tyyliltään projekti asettuu kasarin makuisen ja ehdottoman tanssittavan popin elektronisempaan laitaan. Saatesanoissa mainitaan Daft Punk nimeltä, mutta Galaksi ei sentään yllä aivan noihin sfääreihin saakka, koska vähintäänkin puolet toisesta saapikkaasta on Duran Duranin tiluksilla.

Tekstissä kaksi sielua voisivat periaatteessa saada kemiansa toimimaan, mutta tähdet eivät ole suosiollisessa asennossa, joten lopputulema jää epäselväksi. Entistä enemmän vesiä sekoittaa lopussa tapahtuva roolien käännös, jolloin tarinan päätös on monitulkintainen. Kertosäkeistö napsahtaa kerrasta paikoilleen, eikä sen jälkeen enää päästä otetta korvista herpaantumaan. Soundien keveys ja kerroksellisuus arveluttivat aluksi, samoin kuin ohueksi jätetty vokalisointi, mutta ehkäpä soundien naiiviudessa piileekin koko jutun juoni.

Mika Roth




Lukukertoja: 1359
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs