Ruotomieli: Neonvarjot

Rockhopper

Kirjoittaja on kuullut oululaisen Ruotomielen musiikkia viimeksi vuoden 2002 tummas�vyisell� ja rumasti roiskineella Musta Valo/Musta Kuumuus-EP:ll� eli k�sitys b�ndin kolmen aiemman pitk�soiton sis�lt�jen suhteen on heikko. Niist� edellinen, reilut kolme vuotta sitten ilmestynyt Delta City osui anteeksiantamattomalla ja omalaatuisella rockillaan useiden medioiden - my�s Desibelin - mielest� maaliin. N�iden seikkojen valossa Neonvarjojen kevyt, keskitempoinen ja tarttuva meininki h�mment��.

Heti avausraidalla Ei pitk� matka alas b�ndi muistuttaa leppoisalla, mutta rikkaasti sovitetulla draivillaan saatteessakin mainitun Bruce Springsteenin 70-luvun tuotannosta. Kovasti mieleen nousee my�s manserock-b�ndej�, etup��ss� Popeda laulajakitaristi J. Aslak R�s�sen ��nen vuoksi, joka on yhdistelm� Pate Mustaj�rven miehist� raakuntaa sek� Springsteenin antautuvampaa tulkintaa. Vanhempaan materiaaliin n�hden touhu tuntuu paljon vapautuneemmalta jo soundien vanhakantaisen ilmavuudenkin vuoksi eik� pohjolan syv��n juurtunutta angstia l�ydy juuri muualta kuin sanoitusten alakuloisesta singer-songwriter-tyylist�.

Levy tarjoaa silti muunkinlaisia maisemia kuin vain Ikuria ja Nebraskaa. Toisena soiva Aurora on kepeydess��n t�ysin radiokelpoinen esitys, J�lleen yksi joku-tekee-jonkun-toisen-jollekin-jotain bluesin suoraryhtinen riffittely tuo hieman mieleen jopa AC/DC:n! Mammanpojassa taas on vahvaa keskiy�n nuotiokitarafolkin tuntua ja Sunnuntaiaamun alakulo tuo keitokseen fiiliksi� country-vetoisemman rockin saralta.

Paletti on siis laaja, mutta b�ndin selke� soundi ja tasaisena pysyv� tempo tuovat pakettiin yhten�isyytt�. Eip� biiseist�k��n niiden pitkist� kestoista huolimatta l�ydy suurempia napinan aiheita kun rikkaat sovitukset ja soitinnukset pit�v�t useimmissa tapauksissa huolen sis�ll�n eloisuudesta. Siltik��n Neonvarjot ei iske mitenk��n erityisen lujaa. Tasaisen leppoisa tunnelma tekee kokonaisuudesta my�s tasaisen yll�tyksett�m�n eik� levy monipuolisuudestaan huolimatta tunnu kokonaisuutena kovin oivaltavalta tai saa ainakaan t�t� kuulijaa innostuneeksi. Ruotomieli on monipuolisuutta ja tietynlaista helppoutta tavoitellessaan astunut pari askelta liian kauas persoonallisuudestaan ja tuntuu t�ten selkeimpiin pohjolan verrokkeihinsa, kuten Zacharius Carls Groupiin ja Moses Hazyyn n�hden liian hajuttomalta ja mauttomalta. Potentiaalia kuitenkin l�ytyy, joten kenties yhtyeen kannattaisi seuraavien askeleiden my�t� tuoda musiikkiinsa enemm�nkin s�vyj� saatteessa mainittujen H�sker D�:n ja The Replacementsin suunnilta.