Julkaistu: 13.10.2003
Arvostelija: Miika Jalonen

Mielilevyt
Ruotomielen musiikki pursuaa niit� aineksia, jotka tekev�t rockista mielenkiintoista ja parhaimmillaan viel� steriilill� 2000-luvullakin kapinallista musiikkia: kompromissittomuutta, r�yhke�� itsetietoisuutta, kokeilunhalua, kiihkoa. Valitettavasti nuo ainekset ovat t�ll� b�ndin debyyttipitk�soitolla aika holtittomassa ep�tasapainossa. Pokkaan ilman muuta b�ndin kiistattomille soittotaidoille ja progesta rokuilun kautta akustiseen tunnelmointiin ulottuvan tyylikirjon laajuudelle, mutta samalla vierastan toteutustavan kaoottisuutta. On turhauttavaa kuunnella levy�, josta ei meinaa saada otetta oikein mill��n, tunnelmien poukkoillessa kuin popcornit kiehuvassa rasvassa.
B�ndi lienee my�skin pyrkinyt hakemaan ilmaisuunsa tylyn toteavaa ja r�k�ist� sanomaa, katuojien kautta ry�minytt� filosofiaa, muttei siihenk��n p��se pelk�st��n parilla alatyylin ilmaisulla ja kyynisesti s�vytetyll�, vapaamuotoisella laulutyylill�. Miltei kymmenminuuttinen instrumentaali Yksin�isen aikamatkaajan kosminen blues kyll� jyt�� ja pulputtaa vastustamattomalla voimalla. Sanana etymologisesti osuva ja mielikuvia her�tt�v� Ruotomieli viittannee b�ndin asenteeseen ja sen karuun realismiin. Ainakaan Ruotomielen musiikin kanssa sanalla ei ole mit��n tekemist�, sill� b�ndin ongelma ei tosiaankaan ole ruodoksi kaluttu mielikuvitus vaan pikemminkin sen ylivilkkaus ja kohdentamaton ry�ppy. Ja onko se pelk�st��n ongelma? Ei. Ruotomieli on tiens� valinnut ja uskon, ett� se pystyy t�llaisenakin koskettamaan monia ihmisi�, vallankin jamipohjaisen suomirokuilun yst�vi�.




Suoraviivaista, 70-lukumausteista rokkispektaakkelia Oulusta.
Linkit:
instagram.com/ruotomieli
facebook.com/ruotomieli
(P�ivitetty 16.12.2024)
Kommenttien keskiarvo:



