Private Line: Dead Decade

King Foo

Private Line yhdist�� kolmannella albumillaan tutumpaan katurocktyyliins� estottomasti s�vyj� sek� kabareemusiikista ett� it�eurooppalaisesta kansanmusiikista. N�in kerrotaan albumin mukana tulleessa tiedotteessa. Sanoiksi puettuna asia kuulostaa paljon hurjemmalta kuin lopputulos itsess��n, vaikkakin selke�sti t�ss� todella flirttaillaan uudenlaisiin suuntiin. B�ndin kahteen aiempaan pitk�soittoon verrattuna Dead Decade kulkee t�ysin erilaisessa maailmassa. Levyn er��nlaiseksi teemaksi kuvaillaan ajan henke�, ja tunnelma on kansilehte� my�ten tummas�vyinen.

Jo kolme ensimm�ist� kappaletta ly�v�t selke�sti p�yt��n albumin hengen. Deathbedtime Stories on oivallinen aloitusralli, joka potkaisee levyn rymin�ll� k�yntiin. Biisi on yksi levyn tarttuvimmista, eik� v�hiten eritt�in toimivan kertos�keen ansiosta. Nimibiisi Dead Decade kertoo brutaalin rehellisesti ymp�rist�mme tilasta, ja t�t� sanomaa tehostaa kappaleen loppupuolella ��neen p��sev� lapsikuoro. V�kisinkin pys�htyy hetkeksi miettim��n, kun lapset laulavat: "Keep playing all your deadly games/Mom's worried but we're not afraid/Who knows if we'll be here tomorrow/But till then just follow". Black Swan taas rullaa vaudilla eteenp�in, rauhoittuen vain hetkeksi v�liosan muodossa. Avausraidan tapaan t�ss�kin on helposti mieleen j��v� kertos�e, ja taustak��rit t�ydent�v�t biisin hienosti.

Meltdown Town ja Deathroll Casino edustavat levyn suoraviivaisimpia rokkiralleja, kun taas esimerkiksi Ghost Dance ja mielenkiintoisia koukkuja sis�lt�v� Wake Up kaipaavat selke�sti enemm�n kuuntelua avautuakseen kunnolla. Down Came the Rain rullaa eteenp�in bluesahtavana, Heroes kurkottaa asenteessaan jopa punkin puolelle, ja erinomainen 13th Step From the Grave kiinnitt�� huomion erityisesti vahvoilla konetaustoillaan. Levyn p��tt�v� Live, Learn and Grow Apart on puolestaan t�ydellinen p��t�s albumille: Kappale on kaunis, surullinen ja liikuttava. Lyriikat liikkuvat poluilla, joita aika moni on saattanut el�m�ss��n tallata - t�h�n on helppo samaistua, tavalla tai toisella.

Dead Decade kokoaa yhteen yksitoista hyvinkin erilaista biisi�. T�st� erilaisuudesta huolimatta levy omaa selke�n yhten�isen tunnelman, eik� kappalemateriaali tunnu miss��n m��rin hajanaiselta. Ja vaikka tietyt biisit ovat selke�mmin niin sanottuja iskus�velmi�, saattaa muutaman kuuntelukerran j�lkeen huomata jonkin v�hemm�n ilmeisen rallin soivan sitke�sti p��ss�.

Private Line on tehnyt synkimm�n, ja samalla ehjimm�n ja kypsimm�n albuminsa t�h�n menness�. Allekirjoittaneen kirjoissa ehdottomasti yksi vuoden parhaista levyist�.