21.12.2002
Oranssi/Hellcity
Oranssilla on aina mukavaa, eik� t�m�k��n kerta tehnyt poikkeusta. Oranssin ovet aukesivat tuttuun tapaansa kello 20:00 ja ensimm�isen b�ndin soitanta alkoi kello yhdeks�n. L�mmittelyb�ndin� toiminut kuopiolainen Rakkauden Soturit l�mmitteli porukkaa positiivisilla viboillaan. Tehosekoitin –tyylist� r�k�ist� rokkia soittava Rakkauden Soturit vakuutti yleis�ns� ja heitti yll�tt�v�n maukkaan setin. Kyynikkona olisin saattanut sanoa Sotureita pelk�ksi ulkomusiikilliseksi ilmi�ksi, mutta kun heid�t n�kee ja kuulee lavalla, vakuuttuu varmasti siit�, ett� heist� kuullaan viel�.
Laulaja Sepon tehosekoitinmainen ote lauluun kuului selv�sti l�pi koko keikan ajan. Eik� se suinkaan ole huono asia. Hybrid Childrenin riveist�kin nyky��n tuttu kitaristi Lauri hoiti homman kotiin ja r�mpytteli kitaraansa uskottavasti pedon vimmalla. Basisti Arska kukkoili niin kuin kunnon rokkarin kuuluukin ja soolokitarassa vingutellut Samuli soitti aika ajoin legendaarisesti polvillaan luoden keikkaan kunnon rock -meiningin. Eik� rumpali Tonykaan suinkaan j��nyt varjoon, vaan paukutti kannujaan raivokkaasti. Yhteisen� kokonaisuutena Soturit todistivat, ett� heiss� on potentiaalia suurempaankin rumbaan. Aika kauan UG-skeness� tunnettu Rakkauden Soturit on her�tt�nyt vihaa ja ihastusta ymp�ri Suomenmaata niittej�, nahkaa ja ulkon�k�� –tyylill��n. T�n� iltana oli b�ndi kuosissaan j�lleen kerran, niin soitannallisesti kuin lavakoreografioidenkin (!) saralla. Illan setist� l�ytyi rutkasti uudelta juuri ilmestyneelt� EP:lt� (Sekalainen sakki) revittyj� biisej�: mm. Liian nuori rakkauteen, Y�n kuningatar ja Luulet vaan. Erityisesti mielt� l�mmittiv�t encorena vedetyt Michael Monroen Nothing’s allright ja Alice Cooperin erinomainen Under my wheels.
Illan varsinainen p��esiintyj� oli helsinkil�inen Private Line. Mm. Flaming Sideburnsin, Hellacoptersin ja Backyard Babiesin luotsaama scandinavian action rock soi Oranssilla niin hallitusti kuin rock –musiikkia voi vain soittaa. Miesten soitanta toimi erinomaisesti yhteen, jonka kanssa useimmilla b�ndeist� on jonkunlaisia ongelmia. Etunen�ss��n Arto Muna & Millenniumistakin tuttu kitaristi Sammy Aaltonen loi onnistuneesti vauhdikasta tunnelmaa lavaliikehdinn�ll��n ja oli jopa muistanut ottaa v�lispiikitkin mukaan. Muut b�ndil�iset Spitfire (basso), Illu (kitara), Eliaz (rummut) ja Jack (kitara) toivat esitykseen sellaista paukutusta ja r�imett� mit� rock –keikalle l�hdet��nkin etsim��n. Melkein pystyin haistamaan bensan katkun nen�ss�ni ja tuntemaan nopean el�m�ntyylin suonissani. Miksei Privatea ole noteerattu sen enemp��?
Avausbiisin� Makin’ a mess since ’77 toimi aivan loistavasti nopean temponsa ansiosta, jonka j�lkeen jatkettiin varsinaisella hittiputkella: Grown like others, Superstar IQ, Downstairs upstairs ja Virgin suicides pamahtivat tajuntaan. Edelliset biisit l�ytyv�t my�s uudelta Suomen laajuiseen levitykseen (Bad Habits Publishing) p��sseelt� EP:lt� Six Songs Of Hellcity Trendkill, joka on allekirjoittaneenkin koneessa py�rinyt aika tiuhaan tahtiin. Y� jatkui uudella hitaalla biisill� Self-love-sick ja vanhemmalla tuotannolla Sweet and sour desire, Already dead ja Shiny eye. Jo koska joulu oli jo ovella, piti my�s esitt�� rokahtava joulubiisi Merry X-mas. Encorena kuultiin kaksi kibaletta: Live Wire ja Adam’s apple. Setin j�lkeen oli niin hiki ja paikat jumissa, ett� tiesi todellakin olleensa kunnollisella keikalla pitk�st� aikaa. Seuraavana vuorossa Privatea Klubilla 9.1., johon siihenkin tuntuu olevan liikaa aikaa. Mukana my�s Myyt ja tamperelainen OikoSulku.
Raportti on hyv� lopettaa Rakkauden Sotureiden sanoin: ”Kuuntele kun t�m�n sulle selvit�n, nyt juhlitaan JUO ENEMM�N!”
Minna Miettinen
