Egotrippi: Pilvien alla, maan p��ll�

KHY Suomen musiikki OY

Vuosien saatossa Egotripin laulunkirjoittajakaksikko Mikki Kauste ja Knipi Stierncreutz on kirjoittanut paljon materiaalia my�s muiden artistien k�ytt��n. Nyt yhtye julkaisee 20-vuotisen uransa kunniaksi omat versiot kappaleista, joita ovat levytt�neet aiemmin Jenni Vartiainen, Anna Puu, Irina ja Jonna Tervomaa. N�iden lis�ksi levylt� l�ytyy Mikin k�sialaa oleva teemaansa sopivan helpposyinen Idols-kappale El�m� on kaunis, joka b�ndin omana versiona parantaa pisteit��n vaikka kertos�e on edelleen hiukan turhankin perus-idols-kauraa.

Egotrippi l�htee tulkitsemaan materiaalia l�hinn� viime vuosilta tutulla kaavalla, jossa tahti on rauhallisen seesteinen, sovituksissa on sek� ilmaa ett� rikkautta ja vaikka v�lill� menn��n stadionkaariin asti on keskiarvo enemm�n pelkistetty ja hele�. P��asiassa naisartisteille tarjoillut s�vellykset on roolitettu aikoinaan hyvin, sill� vaikka levy ei ole miss��n kohtaa v�lj� tai ohikiit�v�, ovat naisten levytt�m�t versiot p��s��nt�isesti toimivia eik� b�ndi onnistu kovinkaan monta kappaletta nostamaan entist�kin ehommaksi omalla kaavallaan vaikka toteutus saakin nostamaan hattua tyylikkyydell��n. Hyv� biisi ja hitti on toki hitik�s my�s t�ss� paketissa - Jonna Tervomaan Halo -levyll� kansan valloittaneet Se ei kuulu mulle ja My�hemmin, Irinan suurimpiin menestyksiin lukeutuva Hiljaisuus sek� Vartiaisen upea Tunnoton loistavat my�s Egotripin k�siss�.

Anna Puun levylt� l�ytyv�n Mestaripiirroksen kuulas mutta raukea kitarakaari toimii samoin mainiosti. Erityisesti pit�� mainita viel� Tervomaan k�sist� tuttu Kylm� joki, jonka harmonisuus ja komean uneliaat kaaret saavat jopa ne niskakarvat nousemaan. Miten vaan -raidan tummempi rokkipotku ja jylhempi kaari on mukavaa vaihtelua pieni on kaunista -kaavaan.

Kotimaisen kitarapopin mestarismiehet pit�v�t kiinni tyylist��n ja onnistuvat ainakin osittain toteuttamaan muille lainaamistaan kappaleistaan "omat" versiot. Suurimmissa hiteiss� naisten ��ni el�� silti mukana ja kaiken kaikkiaan Pilvien alla, maan p��ll� on nimenomaan juhlalevy. Vaikkakin rohkea sellainen niin silti er��nlainen v�lity�, yhden aikakauden tilinp��t�s. Kysymyksiksi j�� sek� se ett� luodaanko herrojen laajasta biisivalikoimasta lis�� t�llaisia "bonuksia" ja mihin suuntaan b�ndi seuraavaksi l�htee? Tyydyt��nk� nykyiseen soundiin vai haetaanko viel� jotain uutta? Kuinka ter�v� ja tuottelias on herrojen biisikyn� tulevina vuosina?