13.10.2013
Artistien el�m�kerroissa p��dyt��n aina v��j��m�tt� kohtaan, jossa tarinan dramaattiset k��nteet k�yv�t v�hiin. Suosio jatkuu, yhtyeen j�senet tulevat toimeen kesken��n, uutta musiikkia tehd��n ja levytet��n ja soitetaan kiertueilla. El�m� vaikuttaa hyv�lt�. Egotrippi oli nyt saavuttanut t�m�n tilan. T�h�n ei kuitenkaan oltu saavuttu ilman vuosikymmenien ty�t� ja tiet� joka ei aina ole ollut sielt� helpoimmasta p��st�.
Minerva
Ilkka Mattila on yksi Suomen tunnustetuimpia rock-kirjoittajia. Egotrippi taas on yksi kotimaan suosituimmista ja sitkeimmist� kitarapop-yhtyeist�. Kun Mattila tekee kirjan b�ndin v�rikk�ist� vaiheista, lukija nauttii. Teksti on juoksevaa, tarinan rakenne on johdonmukainen ja b�ndin ura k�yd��n l�pi perusteellisesti. Olennaiset henkil�t tuodaan tarinaan mukaan loogisesti ja esittelyt ovat kattavia. Vaikka ihan kaikkia mielipiteit� ei kirjaan olekaan koottu (vaikkapa ulos ostetun alku-uran managerin puheenvuoro olisi mielenkiintoinen kuulla), on Egotrippi - Aina matkalla jonnekin yksi maistuvimmista kotimaisista b�ndikirjoista vuosiin.
Artistien el�m�kerroissa p��dyt��n aina v��j��m�tt� kohtaan, jossa tarinan dramaattiset k��nteet k�yv�t v�hiin. Suosio jatkuu, yhtyeen j�senet tulevat toimeen kesken��n, uutta musiikkia tehd��n ja levytet��n ja soitetaan kiertueilla. El�m� vaikuttaa hyv�lt�. Egotrippi oli nyt saavuttanut t�m�n tilan.
N�in Mattila aloittaa kirjassaan kappaleen, jossa esitell��n lokakuussa 2008 julkaistu Maailmanloppua odotellessa. T�m� oli yhtyeen soundia rikastuttaneen Viel� koittaa uusi aika -t�ysosuman j�lkeen se toinen levy jolla yhtye alleviivasi siirtymist��n suomalaisen popmusiikin eturiviin. Matkustajan j�lkeen homma alkoi viimein ly�d� l�pi kunnolla mutta vuonna 2006 julkaistun Uuden ajan my�t� yhtyeellekin koitti se uusi aika jolloin menn��n listaykk�seksi, keikoilla k�yminen alkaa oikeasti kannattaa ja yhtyeen sis�inen harmoniakin alkaa vuosien hakemisen j�lkeen vakiintua. Sen j�lkeen voidaan puhua hyv�ll� tavalla seestymisest�. Musiikin samanaikaisesta l�ss�ht�misest� ei ole kyse, vaan kypsempi Egotrippi onnistuu luomaan sek� s�vellyksiins� ett� sovituksiinsa sellaista rauhan tunnetta jota ei rahalla saa.
Egotrippi on alusta asti ollut positiivinen piristys pop-kent�ll�. Alkuaikojen hymyilev� ja suomenkielinen riehakas voimapop oli saapuessaan outo lintu, jolta kesti toistakymment� vuotta saavuttaa isompien kansanryhmien suosio. Iloisesta ilmeest��n huolimatta yhtyeen tie ei kuitenkaan ole ollut mitenk��n helppo eik� treenik�mp�ll� ole n�hty pelk�st��n niit� iloisia ilmeit�. Mattilan kirjaa lukiessa kasvaa yhtyeest� kuva, jossa kokoonpano on el�nyt ja egot ovat iskeneet yhteen. Vaikka p��asiallisten biisinikkarien Knipi Stierncreutzin ja Mikki Kausteen keskin�inen kilvoittelu on varmasti luonut my�s hyv�ll� tavalla kipin�� yhtyeen luomisty�h�n, ei varsinkaan b�ndin muilla j�senill� ole varmasti aina ollut kivaa "perheriitojen" keskell�. Yhtyeen kokoonpanon tuulisuus on silti tuntunut johtuvan enemm�n poistuvien soittajien omista kiireist� kuin siit� ett� yhtyeess� olisi paha olla. Onpa se lopettaminenkin v�lill� ollut l�hell�, mutta ainakin min� olen ihan tyytyv�inen ett� saan viel� kaksikymment� vuotta kest�neen uran j�lkeen vuonna 2013 kuullakseni uuden Egotrippi-albumin. Siihen on sitten hyv� syventy� tutustumalla Mattilan opastuksella matkan taustoihin.
