Liekki: Magio

Ranka

Ensituntuma kyseiseen albumiin oli radiosta kuulemani jazzbossanova- iskelm� T�htien, joka aiheutti senhetkisten askareitteni pys�ytt�misen, ei loistavuutensa vaan �llistytt�vyytens� vuoksi, sek� positiivisessa ett� negatiivisessa mieless�. Piti pys�hty� miettim��n pid�nk� b�ndist� vai �rsytt��k� se. Keskitytty�ni kuitenkin kuuntelemaan mielenkiintoisia sovituksellisia valintoja totesin ett� t�m� on seuraava ostamani levy. Ei tarvinnut katua.

Biiseist� hittim�isimm�t ja pop- kosiskelevimmat ovat ilman muuta Aave ja Sulka, joissa on helppo, tanssimisen mahdollistava rytmiikka sek� Beatles-perinteit� kunnioittavia ideoita. My�s Kulkija kuuluu t�h�n ryhm��n, kuitenkin jo tarjoten harmonisesti kiehtovampia v�liosia ja biisin vaihtelevasta rytmiikasta huolimatta tunnelma on intiimi ja k�sinkosketeltava. Levyn “outolintu” voisi l�hinn� olla Jos aiot niin sano, jonka a- osa olisi helppo kuvitella kuultavaksi jossain p�in Afrikkaa autoradio s��dettyn� paikalliselle hittitaajuudelle, mik� sekin vaan osoittaa ett� orkesterilla on rohkeutta ja seikkailunhalua tehd� vaihtoehtoisia valintoja, varsinkin kun kyseess� on pumpun esikoislevy. Oma suosikkini on Ja kaunein kuu loistaa, jossa taas l�hestyt��n intiimin herkk��, mutta pehmoista rock- linjaa. Biisi kulkee loistavasti, eik� tyypillisest� pop-poljennosta huolimatta tyydy junnaamaan, vaan ilmavuutta on saatu yhdist�m�ll� basson ja rumpujen naseva rytmiikka hele��n kitarointiin. Herkk� sanoitus p��see t�ss� n�in my�s oikeuksiinsa. Toinen fantastinen kipale on Tuulien, joka todella on nimens� n�k�inen biisi ja t�m�n kohdalla (niinkuin pienimuotoisemmin oikeastaan koko levyll�) huomaan loistavan kosketinsoittamisen, ei niink��n virtuositeettimaisessa mieless�, vaan enemm�nkin kermavaahtona kakun p��ll�, mit� tulee melodisiin ja sointuharmonisiin ratkaisuihin. Ilman kyseisen soittimen l�sn�oloa putoisi kokonaisuudesta t�rke� osa pois. Nimikkobiisi Magio on varmaan olemassa l�hinn� muistutuksena sille l�ht�kohdalle, mist� laulaja- kitaristi- biisintekij� Janskukin on my�nt�nyt ideoita ja inspiraatiota ammentaneensa - biisi ei tuo mit��n uutta niille, joille alkuper�isimpien progeb�ndien tunnelmoinnit ovat tuttuja, l�hinn� siis turhaa oppim��r�n kertausta.

Viel� kun itsekin n�ihin kiekuntataiteilijoihin kuulun, on vain pakko huomauttaa asiasta, joka osalle musiikinkuuntelijoista tuntuu olevan varsin merkitykset�n: kuunnellessani levyllisen Janskun laulantaa tulee mieleen ett� hetken� min� hyv�ns� herralta loppu henki, tai ��nen puhtaus romahtaa lopullisesti muistuttaen l�hinn� teini- i�n rakkauden kivuista k�rsiv�� poikasta. Uskonpa ett� joitakuita kuitenkin vieh�tt�� juuri tuo viattomuus ja ik��nkuin hellyytt�v�ll� tavalla nuotinvierest�kin meneminen. Laulajan tunnelatauskin on aistittavissa, joka tosin tulisi paremmin oikeuksiinsa jos laulutaitoa oikeasti l�ytyisi. Mutta koska levy on kaikilta muilta osin jopa loistava, em. anteeksi annettakoon vaikkakin riitt�� pudottamaan yhden t�hden arvosteluasteikolta. T�m� p��llisin puolin vaatimaton ryhm� k�tkee sisuksiinsa aimo annoksen ilmaisuvoimaa, herkkyytt�, musiikillista �ly� ja puhdasta rakkautta musiikkiin ja poikkeaa siksi rock- kukkojen valtavirrasta mit� hurmaavimmalla tavalla.