Liekki, Monovisio

Marraskuisen Turun ei voi sanoa olevan toivoa t�ynn�. Kun vett� m�tt�� kolmatta p�iv�� yht� kyyti�, on kuitenkin oiva tilaisuus paeta kaupunkia el�v�n musiikin maailmaan. Keski��n nousi t�ll� kertaa yksi pitk�n linjan suomalaispuurtaja, jota tukemassa kuultiin my�s tuoreempaa yritt�j��.

Illan tuntemattomamman b�ndin � Monovision � oli ilmoitettu alkavan kello 23. Orkesteri astelikin lavalle tasan sill� hetkell�, kun viisari liikahti numeron yksitoista kohdalle. T�sm�llinen aloitus onkin kiistatta sellaista hyv�� palvelua, jota kuulijoiden on oikeus vaatia. Pokon uusimpiin kiinnityksiin kuuluvaa kokoonpanoa ei ainakaan toistaiseksi voi pit�� sellaisena nimen�, joka voisi itse sanella keikka-asetelmansa. Aika n�ytt��, miten ensi vuoden alussa ilmestyv� debyytti-pitk�soitto muuttaa tilannetta.

Itselleni Monovisio oli verraten uusi tuttavuus, mutta herrat osoittivat nopeasti, mist� puusta heid�n musiikillinen ilmaisunsa on veistetty. Jokseenkin positiivisessa, silti hyvin suomalaisessa vireess� etenev�� poprockia tuutattiin ilmoille suurella innolla ja tarmolla. Ilmaisussa oli ainakin sovitusten ja sanarytmiikan kannalta jotain selv�sti Egotrippiin viittaavaa � valitettavasti t�m� yhteys piti kuitenkin paikkaansa ennen kaikkea kyseisen b�ndin heikoimpien hetkien kanssa. B�ndi itse nime�� vaikuttajikseen monia kansainv�lisi� legendoja Led Zeppelinist� Supergrassiin, mutta n�iden vaikutteiden l�sn�olo materiaalissa oli kuitenkin hyvin v�lillist�. Soundimaailma ja kokonaisuus oli ennen kaikkea leimallisen suomalainen ja Monovision asema musiikillisella kartalla m��rittynee johonkin kohtaan positiiviss�vyisen suomirockin kolmikymmenvuotista traditiota. Pikkun�pp�r�t sanoitukset ja tukevasti puhetaajuudella kulkevat melodiat varmistavat t�m�n tulkinnan hyvin selke�sti.

Tavallaan Uusi Ismi ja Kofeiinihumala -kappaleiden kaltainen oivaltaminen saattaa olla mielenkiintoista, mutta ainakaan t�ll� kertaa se ei pystynyt vakuuttamaan oikein mill��n tavalla. Osasyyn� mielikuvaan oli kiist�m�tt� aivan tarpeettoman pitk� keikkasetti. Kun asetelmana oli selv�sti l�mmittelij�n� toimiminen, on kolme varttia selv�� kuulijoiden aliarvioimista, hyv�st� fiiliksest� huolimatta.

Kun Liekki lopulta p��stettiin valloilleen, oli kello jo jonkun verran yli puolen y�n. T�st� eteenp�in iltaa ohjasikin haaveksivien ja koukkupitoisten melodiakulkujen ep�virallinen Suomen mestari Janne Kuusela (laulu ja kitara) joukkoineen. Nykyisell��n b�ndi ei kuitenkaan miss��n nimess� kuulosta yksiselitteisen utuiselta, vaan soundi on selv�sti voimistunut avoimen progeilevaan suuntaan � onpa uudemmassa materiaalissa kuultavissa jopa kikkelihevin katkeransuolaista hike�. Vaikka b�ndi onkin kiertueella ennen kaikkea syksyll� julkaistun Kalliot Leikkaa -albuminsa tiimoilta, ei se m��ritt�nyt kappalevalintoja kovinkaan tiukasti. Liekki tuntuu onneksi soittavan liikaa kyselem�tt� juuri sit�, mit� se kulloinkin haluaa. Niinp� illan aikana kuultiin biisej� kaikilta nelj�lt� levylt�.

Nyky-Liekin el�v� soitto on hyvin mielenkiintoinen paketti. Kuten todettua, soundi on kahden tuoreimman levyn my�t� saanut lis�� s�rmi�. Kun t�ll� paletilla kuitenkin soitetaan my�s vanhempaa materiaalia, syntyy tutuistakin kappaleista raikkaita uudelleenluentoja. Okke Komulaisen (koskettimet) johdolla etenev�t Deep Purple -henkiset riffittelyt ovat toki oma lukunsa, mutta etenkin Kuuselan ��nen Karkkiautomaatti-s�p�ilyn taipuminen rosoisempiin mittoihin tuo kokonaisuuteen selv�sti uusia vivahteita. Esimerkiksi Aave oli ehdoton napakymppi, joka on kulkenut pitk�n matkan aina Magio -debyytilt� alkaen. My�s tuorein singlelohkaisu, encoressa kuultu Loistaa, Loistaa kuulosti liven� levyversiota verev�mm�lt�. Uuden levyn hevittelyt eiv�t kuitenkaan saaneet samalla tavoin tuulta siipiens� alle, vaan niiden kohdalla liven intensiteetti heikkeni ja tilalle tuli jonkinlaista ulkokohtaisuutta.

Keikka oli siis oivallinen, mutta pitk�ksi meni kuitenkin Liekinkin osuus. Yli puolentoista tunnin puristus ja kaksi encorea on liikaa, ellei tapaus ole jollain lailla erityislaatuinen. Nyt se ei silt� n�ytt�nyt ainakaan ulosp�in.

Teksti ja kuvat: Ilmari Ivaska