15.07.2006
Tampere/Vapriikki
Ensimm�iseksi t�ytyy todeta ett� olin aika skeptinen tilan suhteen. Restauroituna museorakennuksena toimiva Vapriikki ei todellakaan tule ensimm�isen� mieleen kun mietit��n Tampereen konserttitiloja. Vapriikin �salin� betonisein�t sein�t eiv�t valitettavasti poistaneet ep�ilyksi�ni, vaan todistivat ne todeksi. Kehnosta tilasta huolimatta illan esitykset osoittautuivat toistensa vastapareiksi.
Jo puolentoista vuoden ajan olen t�rm�nnyt t�h�n Pomon kappaleita soittavaan cover �b�ndiin, mutta tilaisuus katsastaa heid�t liven� on aina luikerrellut pois. The Ghost of Bruce Springsteen & The E Street Band aloitti yll�tt�v�sti hieman tuoreemmalla materiaalilla. The Rising t�r�ytti homman alkuun ja heti per��n kuultiin jo sitten Badlands ja Bo Diddley �komppia lainaava She�s the One. Saku "Bruce" Virtasen vertaistansa hakeva Bruce tulkinta oli koko keikan sielu. Virtasen ��ni oli samankaltaisuudessaan loistava ja resuista ulkon�k��kin l�ytyi.
Vierailevana t�hten� n�htiin illan toisen esiintyj�n Liekin kosketinsoittaja Okke Komulainen. Komulainen muodosti Lasse "Mosse" Noukan kanssa Bittan�Federeci kosketinduon mik� pit�� The E Street Bandiakin pystyss�. Komulaisen synasoundien ansiosta I�m on Firekin taittui yll�tt�v�n mukavasti. Loppurutistuksena kuultiin Pomon keskeisimpien albumien nimibiisit per�j�lkeen. River, Born in USA ja Born to Run lopettivat sitten illan varsinaisen keikan. Valitettavaa kuitenkin oli ett� b�ndi tuntui p��sev�n vasta encore �biisin� vedetyn Hungry Heartin aikana todelliseen menoon. Vaihdetta olisi voinut nostaa jo aikaisemmin.
T�ss� vaiheessa sallittakoon kirjoittajalta kehno sanaleikki, mutta Liekki oli tulessa. Puolen vuoden keikkatauko ei n�kynyt sen pahemmin soitossa ja iloisuuttakin hommaan l�ytyi. Homma l�hti lentoon Korpilla, jota seurasi Lilja. Hieman p�h�ttynyt ja kasvokarvoitusta ker�nnyt Janne Kuusela n�pp�ili kitarastaan pienen hakemisen kautta toinen toistaan parempia riffej�. Setiss� kuultiin yll�tt�v�n v�h�n kappaleita viime vuonna julkaistulta Rajan piirsin taa �levylt� ja enemm�nkin vanhempaa materiaalia. Koska uusimmasta levyst� oli kulunut jo tarpeeksi aikaa, b�ndi ei pakkopromonnut levyn biisej�, vaan setti oli rakennettu niist� biiseist� joita on hyv� soittaa. Illan aikana kuultiin mm. sellaiset kappaleet kuin Aave, T�htien ja Veit omasi lentoon. Rajan piirsin taa �levyn progressiiviset kappaleet kuin Valeria ja Rintama toimivat liven� eritt�in hyvin. Okke piiskasi sointuja koskettimistaan ja Juha v�l�ytteli fillej� aivan kuin oltaisi oltu 70 �luvulla, suomiprogen kulta-ajalla.
Teemu Soinisen v�lispiikit, joissa melkein jokainen kappale oli nimelt��n Summer is Crazy tai Summer of Love v�rittiv�t hyvin tunnelmaa. Viimeinen biisi varsinaisessa setiss� oli Pienokainen. Sen j�lkeen paketti viimeisteltiin kahdella encorella. Jos aiot niin sano ja Magio �levyn kappale Tanssitaan saivat yleis�n villiksi ja l�mmittiv�t Vapriikin kalseat betonisein�t.
Illan kolmas esiintyj� oli paikan todella kehno akustiikka. Vaikka Brucen ja haamub�ndin soitto ei ollut t�ysin kohdallaan, ei kaikkea voi laskea b�ndin syyksi. Esiintymistila oli pelkk� betonik�yt�v�, joka tunnetusti ei ole kovista pinnoista parhainta materiaalia akustiikan m�rille unille. Lis�ksi yleis�n osallistuminen oli todella vaisua. Koko illan aikana ei ollut erityisen paljon ihmisi�, mutta ensimm�isen b�ndin aikana hajurako yleis��n oli liki kymmenen metri�. Hieman rohkeutta siihen osallistumiseen, niin tunnelmakin paranee.
Teksti ja kuvat: Otto Kylm�l�
