Lemmenpyssyt: LP5

Soit Se Silti

Aika tarkkaan kaksi vuotta sitten 70-lukulaista hard rockia takova Lemmenpyssyt osoitti, ettei pandemia ollut suinkaan nitist�nyt Tampereen uljasta rokkimasiinaa. Viidennelle pitk�soitolle ei ole kelpuutettu mukaan yll�tt�v�� yhteisty�n hedelm��, mutta ehk� Sata prossaa -sinkku olisi pompannut v��r�ll� tavalla ulos linjasta � ken tiet��.

Sen tied�n sen sijaan vakaasti, ett� Lemmenpyssyt jatkaa seitsem�n vuoden pitk�soittotauon j�lkeen kuin mit��n ei olisi tapahtunut. LP5 toistaa toki tuttuja rokkijekkuja, eik� pist� isommin kaavapapereita uusiksi, mutta eip� niiss� vikaa l�ht�kohtaisesti ollutkaan. T�m� on perusrokkenrollia ja ainakin min� pid�n siit� sin� itsen��n. Parin vuoden takainen Kerosiinii-sinkku on erinomainen tapa potkaista levy k�yntiin, sill� kierrokset pamahtavat v�litt�m�sti mittarin punaiselle puolelle. Eik� hell�� puristusta tietenk��n menn� tiukan otteen saatua hellitt�m��n. Seuraavaksi kuullaan per�j�lkeen kaksi muuta sinkkua, jotka nopeasti paaluttavat klassisen kitararockin tornit maisemaan.

Toisena maisemaan karkaava Beibi on nimens� ja syd�npeili-ilmapallon veroinen julistus rakkaudesta, 70-luvun discorockista seonneen Kissin puskiessa saumoista esiin. Rauhaa & rakkautta selvi�� puolestaan mahdottomasta otsikostaan julistaen sen oppia, kuulostamatta kuitenkaan hitustakaan falskilta. Sanat ovat toki t�rkeit�, vaan ei n�ist� A-luokan melodioista ja riffeist�k��n haittaa ole. Joku voi kuulla touhusta l�pi Darknessin, min� kuulen vain ykk�sketjun menovalioita, joita Lemmenpyssyt tuntuu suoltavan t�ysin paineettomassa tilassa, ilman turhaa puristelua.

Alle 11 minuuttiin ahdettu sinkkutrio on titaaninen avaus, jonka j�lkeen tason olettaisi v�kisinkin notkahtavan. N�in ehk� monelle k�visikin, mutta Lemmenpyssyt ei ole kuka tahansa, joten juhlat ne vain jatkuvat. M� en oo oikea cowboy ny�kk�� stetsonilla Karjalaisen Jukan suuntaan, mutta ohjaa heppansa toiselle suuntaa preeriaan. Ik�� on tullut mittariin ja orkesterin kohdalla se on tuonut niin ajattelu- kuin soundimaailmaan lis�s�vyj�, kun kaikki ei olekaan joko-tai tyyppisesti jaettavissa. (T�m� ei ole) Rakkauslaulu maalailee Blue �yster Cultin hengess� syvi� ��nimaisemiaan, joissa ei en�� olekaan aina niin mahdoton kiire.

LP5 on yht��lt� tuttua Lemmenpyssyt-r�iskint��, mutta se on my�s enemm�n ja runsaampaa. Levyn juonteet ovat syvempi� ja kentt� laajempi, b�ndin tutkiessa sieluaan ja siin� samalla musiikkinsa mahdollisuuksia. P��lle seitsem�nminuuttinen ankkuriraita Silmiin sinisiin etenee j�lleen uuteen suuntaan ja suorastaan eeppisen maalaileva veto avaa b�ndille vain lis�� mahdollisia horisontteja. Olin jo ensimm�isell� kuuntelukerralla kirjoittanut muistiin nimet Neil Young & Crazy Horse ja jo em. Blue �yster Cult, eik� tuohon ole tullut sittemmin muutosta.

LP5 on kunnianhimoisin, rohkein ja vaikuttavin albumikokonaisuus, jonka tamperelaiset ovat pajallaan kasaan takoneet. Mulle tehty laukkaa yh� kohti lemmenkoitoksia kimalle silmiss��n, ja siin�h�n ollaan silloin kirjaimellisesti Liekeiss�, mutta Vuorokausirytmi saattaa iske� p��lle varoittamatta countryrockin vivahteitakin. Todellinen temppu on kuitenkin siin�, ett� t�m� kaikki on saatu k��ritty� samoihin k��reisiin.