Atomic Swing (Swe)

Mik� kumma siin� on, ett� rakkaat l�nsinaapurimme osaavat niin suvereenisti viihdytt�misen taidon? Liek� rytmikkyys geeneiss� vai onko kyse kasvatuksellisista tekij�ist�? Sama se, sill� viihtyminen on aina yht� mukavaa, varsinkin kun my�s b�ndi pit�� hauskaa.

Atomic Swing perustettiin 90-luvun alussa ja sen ensimm�isest� singlest� Stone Me into the Groove tuli Ruotsissa iso hitti. Yhtye julkaisi menestyneen debyyttins� Car Crash into the Blue vuonna 1993 ja seuraaja Bossanowa Swap Meetin seuraavana vuonna. Kolmas albumi Fluff n�ki p�iv�nvalon kolme vuotta my�hemmin. Yhtyeell� ei kuitenkaan ollut en�� voimaa yll�pit�� alun liike-energiaa, ja b�ndi hajosi puoli vuotta levyn julkaisun j�lkeen. T�n� vuonna Atomic Swing on kuitenkin aktivoitunut uudestaan. Uusi levy The Broken Habanas julkaistiin kes�ll� ja yhtye on jalkautunut klubeille. Kolmen keikan Suomen-kiertueella oli toisena p�iv�n� Jyv�skyl�n Lutakon vuoro.

DJ teki kerrankin Lutakossa aivan upeita valintoja. The Buzzcoksia, The BellRaysia ja muuta herkkua sekoitteleva soul-punk -setti viritti mukavasti tunnelmaan ennen keikan alkua. Ihmisi� on paikalla keskiverrosti, ei liian v�h�n muttei liian paljonkaan. Moni on selv�sti tullut diggailemaan suosikkiaan. Vanhoja faneja olikin yleis�ss� isohko liuta. Torstai toivoa t�ynn� � jospa ne ovatkin hyvi�?

B�ndi aloittaa uuden levyn aloitusbiisill�. The Flasher kulkee mahtavasti, ja p�kk�� lis�� pes��n nopeaan seurannut ensilevyn Lovething. T�st�h�n t�ss� oli kyse: parhaimmillaan Atomic Swingill� on soitossa se rytmi, se groove. Like a John Needs a Yoko rullaa viel� mainiosti, mutta keikan intensiteetti laskee hieman uuden levyn v�h�n liian junnaavasti soulahtavan So Mystifyingin my�t�. Pakko kyll� tunnustaa keulakuva Niclas Friskin soittotaidot t�ss� vaiheessa. Tylsemmiss�kin kappaleissa kuullaan aivan mainiota kitarointia, ja herran lavakarismassa on kyll� juuri sit� r�yhke�� otetta, joka saa yleis�n yhtym��n bileisiin.

Iso osa setist� koostui oikeutetusti ensimm�isen levyn kappaleista. Fluffilta soitettiin ainoastaan Stray Dogs, joka sai kuitenkin hyv�n vastaanoton. Eniten tuntuivat kuitenkin riemastuttavan ne vanhat tutut kappaleet, ja muun muassa Smile� huudeltiin muutaman kerran. Kappale kuultiin ensimm�isen encoren p��tteeksi, ja viimeist��n t�ll�in lienee viimeinenkin puujalka ollut biletuulella. Biisin loppujamittelut yleis�nhuudatuksineen ja k�ttentaputuksineen paljastivat, ettei b�ndi nime��n aivan turhasta ole keksinyt. Viidestoista biisi ja keikka tuntui siit�kin huolimatta loppuvan turhan lyhyeen. Sinnikk��sti kannustanut jyv�skyl�l�isyleis� taputti ja huusi yhtyeen kuitenkin viel� kerran lavalle esitt�m��n Looking for Tomorrow�n.

Hittolainen! L�hdin keikalle hieman ep�uskoisena, mutta poistuin k��nnytettyn�. Vaikka yhtyeen viimeiset levytteet eiv�t edustakaan sit� parasta Atomic Swingi�, on b�ndi lavalla kerrassaan vastustamaton. Toivottavasti viisikko sai nukkua y�ns� rauhassa ilman Matti Nyk�sen haamun h�irint��, kuten kosketinsoittaja Michael Lohse keikan aikana manasi.

Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: Kalle Bj�rklid / Huumakuva.net