22.11.2006
Yo-talo/Tampere
Kyll� ulkomaiset b�ndit aina kiinnostavat. Silti huhupuheet tanskalaisesta VETO -yhtyeest� meniv�t kyll� aika pahasti mets��n, kun kuulin etuk�teen mm. vertauksia Radioheadiin... Enemm�nkin kaavassa yhdisteltiin leijailevia pop-elementtej� At The Drive Inin ja Disco Ensemblen kaltaisten b�ndien menestyksell� k�ytt�m��n runttaukseen. Toki viisikon kokonaisuus oli aika omaper�inen, mutta silti siin� jokin hiersi pahasti. Mads Hasagerin s�hk�rumpuilu l�hinn� �rsytti ja solisti Troels Abrahamsen yritti piilottaa omaa karisman puutettaan suoraan edell� mainituilta runttaus-b�ndeilt� lainatuilla lava-maneereilla. Meininki� kyll� piisasi ja osa yleis�st� olikin melkoisen hyv�ll� fiiliksell� seuraamassa, kun viisi miest� moshasi rytmiss�. En l�mmennyt, mutta ymm�rr�n kyll� miksi joku toinen niin teki. Ihan j�nn� tuttavuus.
Osasyyns� Yo-talon keskiviikon melko v�kirikkaaseen osallistujajoukkoon oli taatusti kahdella kotimaisella nousevalla yhtyeell�, jotka pitk�n pohjaty�n j�lkeen ovat alkuvuodesta julkaisemassa debyytti-pitk�soittojaan. Toisen luottaessa polveilevaan ja kasvavaan pop-kaavaan, sukeltaa toinen railakkaasti menneiden vuosikymmenten likaisen rockin ja roskapunkin maailmaan hillitt�m�n naisn�k�kulman kautta. Nyt puhutaan tottakai Kuopion lahjasta Suomen rockille, The Micragirlsist�, joka aloitti illan esitykset. Micra-univormuissa riekkuneet laulaja-kitaristi Mari, urkuri Katariina ja rumpali Kristiina ovat vuosien saatossa kasvaneet ihan oikeaksi b�ndiksi, jonka sympaattinen riehuminen ei en�� tarvitsisi lainakappaleita, vaikka niit� nytkin kuultiin. Esimerkkin� n�ist� omista tulevalta levylt� l�ytyv� Queen Of The Caveman todisti olevansa liven�kin melkoinen killeri. Setti oli kaiken kaikkiaan yll�tt�v�n rauhallinen, slovarimpia haikeiluja esitettiin huutorockin seassa melkoisen paljon. Kyll� ne tanssijalat saatiin silti hyvin svengaamaan ainakin vajaalta kymmenelt� rohkealta. Hyv� keikka.
Rubik tuli juuri n�hty�, mutta ihan yht� vahvalla intensiteetill� viisikko j�lleen pisti. Artturin ��ni kaarsi parhaimmillaan todella upeasti, ja soitossa l�ytyi innoittavia kulkuja ja kasvatuksia, mutta viel�kin olen hiukan skeptinen siit�, riitt�k� yhtyeell� ideoita koko albumin pituuteen? Jos laulun ja polveilevan popin riehakkaan p��n energia ja rauhallisimpien hetkien herkkyys onnistutaan tallentamaan levymuodossa, voidaan alkuvuodesta odotella yht� kovinta kotimaista levy� aikoihin. Jos homma ei pysy kasassa, saattavat ne hyv�tkin hetket hukkua p��m��r�tt�m��n haahuiluun. Mieluummin toki edes t�llainen mahdollisuus erinomaisuuteen kuin tasapaksu mit��nsanomattomuus. Joka tapauksessa, Yo-talolla yhtye toimi, vaikkakaan ei sill� lailla ett� olisi kokenut seuranneensa jotain ainutkertaista. Rubikin nousevalla k�yr�ll� tulossa saattaa toki olla sellaisiakin hetki�. Hyv� plus.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
