Mental Alaska: Musti Laiton, Mudboy (USA), Kunt (GER/AUS)
28.11.2006
Vastavirta/Tampere
Kun tanskalainen Kashmir veti Yo-talon suhteellisen hyvään väkimäärään syksyisenä tiistaina, jäi varmasti osa Mental Alaskan potentiaalista yleisöstä keskustaan popittamaan. Silti Pispalanharjulle oli saapunut kohtuullisen hyvin vinksahtaneemman musiikin ystäviä. Tällä kertaa luvassa ei olisi kaunista hissuttelua vaan enemmän särinähuminasta räkäiseen päällekäyvyyteen liikkuvaa esiintyjää. Kiehtovin vieras oli australialais-saksalainen kahden naisen moottori Kunt, jota mainostettiin etukäteen mm. sillä, että luvassa olisi sirkkelillä musisointia. Ja kyllähän se sirkkeli sitten lauloikin…
Avausvuoron vei kotimainen pitkän linjan avaruus-elektro-härösärö –yhtye Musti Laiton. Roope Seppälän, Ville Pitkäsen ja Reima Tuovisen koneilla, hyvin häiriintyneillä kitaroilla ja erilaisilla äänimatoilla luoma trippi ei alkanut hirveän vakuuttavasti. Kokonaisuuden kasvatus kesti sen verran kauan, että osa porukasta päätti keskittyä sosialisoimiseen. Moinen ei onneksi häirinnyt artisteja, vaan homma alkoi loppua kohti kääntyä mukaansatempaavampaan suuntaan. Silti todelliseen hypnoottisuuteen tai intiimiyteen kolmikko ei missään vaiheessa päässyt.
Eikä sitä tehnyt myöskään Yhdysvaltain vieras Mudboy. Herra oli sijoittanut ison kaapin salin takaosaan, jonka ansiosta yleisö jäi ikään kuin äänimottiin miehen itsensä näprätessä lattialla työpöytänsä äärellä kynttilänvalossa. Keikan alku oli aika mielenkiintoinen. Koneet lähti käyntiin ja Mutapoika kuljeskeli jonkinlaisen ison suitsukkeen kanssa ympäri salia lyöden munkkimaisella kilistyksellä itselleen puheenvuoroa. Jos ei tästä vielä havahtunut seuraamaan touhua, niin pari räjähdettä viimeistään herätti. Pyrotekniikkaa…
Takaa päälle käynyt miksattu ulvonta ja ujellus ei ehkä ollut mitään kaikkein viehättävintä antia, omaperäisyydessään Mudboy onnistui olemaan myös kohtuullisen ärsyttävä. Silti setissä oli hienojakin hetkiä, mutta todelliseen tarttuvuuteen herra oli ehkä hiukan liian omassa maailmassaan. Huolimatta säkki päällä häröilystä…
Kunt asteli lavalle vaikuttavan näköiset pöllö-puvut päällään. Musiikin päällekäyvyys ja aggressiivisuus kävivät samantein selviöksi ja vähitellen jonkinlaiseen ballerina-asuun riisuneet naiset pistivät itseään likoon kympillä. Härskiys ja in-your-face-henki viehätti aluksi vahvasti, vallankin haaroissa soitetuilla ”peliohjaimilla” luotu kaksintaistelu oli hauskaa seurattavaa. Sitten häpeilemättömyyteen tottui ja kaksikon energia hiipui aina siihen pisteeseen, että homma alkoi kääntyä ärsyttävään epävireiseen hoilotukseen. Lopussa esiin kaivettu sirkkeli ja sillä luotu kipinäsade piristivät, mutteivät peittäneet sitä tosiasiaa, ettei Kuntin ainekset kestä pidempää tarkastelua kovinkaan tuoreina. Jos alkukeikan energia olisi säilynyt loppuun asti, sävy olisi varmasti toinen. Nyt kaksikko kuulosti pahimmillaan todella huonolta karaoke-versiolta Shampoosta. We´re in trouble… Eli parhaimmillaan loistavaa, huonoimmillaan karmeaa. Samat sanat toki sopivat koko Mental Alaskaan. Ääripäät tulevat väkisinkin vastaan, jos ollaan rohkean ennakkoluulottimia ja uskalletaan kokeilla.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
