13.12.2006
Kuopiolainen huuto-urkugarage-trio The Micragirls on julkaisemassa viimeinkin laadukkaiden seiskatuumaisten luoman pohjan p��lle pitk�soitto-rakennetta. Desibeli haastatteli yhtyett� rakentavasti tulevan Feeling Dizzy Honey? levyn tiimoilta. Riehakas yhtye perustettiin vuoden 2001 Provinssirockin reissulla, jossa oltiin liikkeell� tottakai Nissan Micralla. Viel�k� muistatte, mit� olivat festivaalin musiikilliset ja muut kohokohdat b�ndin perustamisen ohella?
Katariina: - Kuunneltiin koko reissu kokoelmakasettia, joka sis�lsi hulvattomia vanhoja garagerokki-biisej�. Niist� innostuneena b�ndi-idea syntyi. Meh�n ei oltu silloin Sein�joella varsinaisesti Provinssirockin takia, vaan iltaklubien, joissa soitti ainakin Cosmo Jones Beat Machine, Aavikko, The Others ja Flaming Sideburns. Sit meit� v�h�n harmitti, kun kavereille, jotka soitti b�ndeiss� oli varattu y�paikka ja me jouduttiin nukkumaan Micrassa. Niinp� meid�nkin t�ytyi tulevaisuutta ajatellen perustaa b�ndi. Kohokohta oli kun Aavikon Paul omisti illan keikalla japanilaiselle tytt�b�ndille Micragirlsille yhden biisin!
Kristiina: - Tokihan Micragirlsin perustamista oli edelt�nyt useiden vuosien musadiggailu ja monet baareissa perustetut b�ndit.
Biossanne v�itet��n teid�n inhoavan miehi�. Onko t�m� rokkiliioittelua vai onko miehinen sukupuoli p��s��nt�isesti hanurista?
Katariina: - Silkkaa liioittelua. Jotku miehet on ihan kivoja.
60-lukuinen garagepunk ja likainen rokki Back From The Graven, Sin Alleyn ja Born Badin jalanj�ljill� on tainnut koko ajan olla b�ndinne p��asiallisin musiikillinen teema. Miten p��dyitte kyseisen musiikin pariin?
Katariina: - Tuttavapiiriss� on ollut sen musiikkityylin innokkaita ihailijoita, ja sen kautta on tullut tutuksi hienoja rokkikokoelmalevyj�. Lis�ksi b�ndit kuten Dead Moon, Cramps, Trashwomen ja kotoiset Chop Suey, Rama-tuts ja Larry & the Lefthanded ovat totuttaneet korviamme sen tyylin musiikkiin.
Mari: - Itse olen p��ssyt t�m�n musiikkityylin pariin tutustuessani n�ihin b�ndikavereihini. Ja aika hyv�n pitk�n oppim��r�n olen saanutkin.
Millainen paikka Kuopio oli viett�� nuoruutta?
Katariina: - Kuopio oli aika ankea paikka viett�� nuoruutta. Kyll� t��lt� oli nuorena kova hinku pois, mutta kun k�vi asumassa muissa kaupungeissa muutamia vuosia ja ik�kin karttui, huomasi ett� ei ole olemassa mukavampaa kaupunkia kuin Kuopio.
Mari: - Itse vietin varhaisnuoruuteni (t�ss� viel� mit��n vanhoja olla!) Savonlinnassa ja vaikka siell� oli ihan kivaa, muutto Kuopioon opiskelujen takia tuntui ihan mahtavalta.
Hommassa oli alusta alkaen enemm�n kyse meiningist� kuin soittotaidollisista kriteereist�. Jossain vaiheessa biisitkin alkoivat yll�tt�en olla oikeasti kekseli�it� ja muullakin tavalla tarttuvia kuin in-your-face-tyrm�yksill�. Mit� teille tapahtui?
Katariina: - Me kehityttiin! Aluksi kukaan meist� ei osannut soittaa sit� instrumenttia, mit� soitamme b�ndiss�, mutta vuosien saatossa sit� v�kisinkin oppii v�h�n.
Mari: - On tullut my�skin kunnianhimoa biisien suhteen. Ja vaikka ei olla mit��n oman soittimen mestareita viel� kukaan, niin yhteen me osataan soittaa. On mahtavaa kun keikalla tiet�� mihin suuntaan biisi on menossa ja
mit� muut tyt�t tekee.
Ensimm�isill� ��nitteill� homma oli kaikesta raivosta ja mekastuksesta huolimatta melkoisen s�p��. Ei siis sill� tavalla ett� pienet tyt�t soittaa rujoa rokkia, onpa s�p��, vaan musiikillisesti sill� lailla pienesti ihastuttavaa. Taisinpa silti ensimm�isell� n�kem�ll�ni keikalla viel� inhota teit�... Nyt tulevalla pitk�soitolla Feeling Dizzy Honey?! hommasta l�ytyy entist� enemm�n voisiko sanoa aikuisempaa ja kypsemp�� rokkirevittely�. T�ll� tarkoitan sit�, ett� homma jotenkin sukeltaa syvemm�lle urkuisen rockin historian sy�vereihin ja ammentaa sielt� melkoisen hypnoottisesti. Kuinka itse miell�tte tulevan suhteessa aiempiin tuotoksiin?
Katariina: - Aiemmat levytykset on tehty aika live-microjen kuuloisiksi tiiviill� aikataululla. T�h�n tulevaan taas haettiin enempi biisikohtaisesti saundeja ja koko levy� kypsyteltiin ihan liian kauan minun makuun. Cosmo Jones-Pekka oli nauhoittamassa ja laajensi kyll� mukavasti meid�n saundimaailmaa. Lis�ksi 22PP-Asko kuunteli meid�n nauhoitukset ja ideoi muutamaan biisiin v�h�n lis�mausteita.
Mari: - Aikaisemmin ei edes ollut paljon mielenkiintoa (eik� aikaa saati tietoa) l�hte� etsim��n uusia saundeja nauhoituksissa, haluttiin vaan sit� livesoittoa ja silt� me silloin kuulostettiin! Nyt on taas enemm�n tietoa ja
mahdollisuuksia ja oltiin my�s avoimia Pekan opastukselle. Uuden levyn biisit kuulostaa meilt� mit� me ollaan t�ll�hetkell�, niin saundillisesti kuin sis�ll�lt��nkin.
L�ytyyk� levylt� tai aiemmilta levytyksilt� joitain erityisen rakkaita ralleja tai vastaavasti joitain en jaksa t�t� en��-ralleja?
Mari: - White Devil of the Yellowstone on ehk� l�hinn� syd�nt�. Se on kulkenut meid�n kanssa pitk�n matkan ja tullut tosi hyv�ksi. Parhaimmillaan keikalla tulee ihan karmivan hyv� fiilis sit� soittaessa. Setist� ollaan kyll� karsittu rankalla k�dell� pois sellaisia biisej� mit� ei oo huvittanu soittaa, niin ei oo t�ll�hetkell� mit��n mik� tympis kovasti.
Kristiina: - Rockin� Date on nerokas.
Levyn julkaisee Pistepirkkojen levy-yhti� Bone Voyage. Millainen tie johti lafkalle ja kuinka homma on toiminut?
Kristiina: - Levy� nauhoittaessa meill� ei ollut tietoa kuka sen tulee julkaisemaan. Ajateltiin, ett� jos saadaan tarpeeks hyv�n kuulosta matskua aikaan, niin tarjotaan sit� muutamaan paikkaan joiden musiikillista linjaa itse kunnioitetaan. Ja jos kukaan ei kiinnostu, niin julkastaan ite. Nauhoittajamme Cosmo-Pekka ehdotti, ett� laittakaa Pistepirkoille demoa, se oli eka paikka johon laitettiin ja ne sitten kiinnostui. Homma on toiminut mielest�mme hyvin. Bone Voyage on Pistareiden ja saksalaisen Quintus Kannegiesserin levymerkki. Meid�n tuleva levy julkaistaan aika useassa Euroopan maassa kev��n aikana. Se on aika suuri hypp�ys siit� ett� aiemmat levyt on myyty melkeinp� k�dest� k�teen keikoilla.
Kuinka monta keikkaa olette viime vuosina soittaneet, niin ettei joku olisi tivannut My My Micraboyt�? Viel�k� sen vet�minen innostaa?
Katariina: - My My Micraboyta on kiva ja helppo soittaa. Harvoin kukaan yleis�st� kerkee sit� toivoa ennen kuin me se jo soitetaan, joskus joku saattaa sit� huudella sen j�lkeen kun me ollaan se jo soitettu. Kahta kertaa samalla keikalla sit� ei sent��n huvita soittaa:)
Mari: - Kyll�h�n sit� on tosi kiva soittaa. Heleppo.
Uudella levyll� vastaavan roolin saattaa saada Go Go Gorilla. Vai mit� itse olette mielt�?
Katariina: - Enp�s ole huomannutkaan ett� niiden biisien nimiss� on samaa henke�. Go Go Gorillaa ei kyll� soiteta kuin erityistapauksissa. Eli ihan mielett�m�n hienon keikan p��tteeksi. Suurempaa hitti� itse povaisin Queen of the Cavemanist�.
Mari: - En min�k��n usko Gorillan saavan Micraboyn paikkaa. Mutta jos sit� aletaan kovasti pyytelem��n, pit��h�n se sitten joskus vet�ist�.
Kristiina: - Mut ei kyll� joka keikalla. Go Go Gorilla on cover-biisi, joka on poimittu Wavy Gravy-kokoelmalta. Meill� on huippuja biisej� covereina, mut omat on silti meille t�rkeempi�. Omia on kiva kehitell� viel� keikkasetiss� ollessaankin viimeiseen iskuunsa.
Niin, kuinka paljon Micrat keikoilla soittavat covereita, kenelt� ja miksi?
Katariina: - Keikalla setist� alle puolet on covereita, joskus tosin tosi l�helle puolet. Vaihtelemalla covereita saa vaihtelua keikkoihin. Niit� on helpompi saada keikkakuntoon kuin omia biisej�. Suurimmaksi osaksi coverit on unohdettuja ja tuntemattomiksi j��neit� hittej� 50- ja 60-luvuilta. Me on bongattu niit� noilta rokkikokoelmilta (Born Bad, Wavy Gravy, Sin Alley...). Kerran on soitettu yksi biisi Ramonesia ja muutamia Crampsinkin coveroimia biisej� on soitettu.
Kristiina: - Syy miks niit� soitetaan on, ett� ne on niin mahtavia biisej�. Osasyy on, ett� porukka vois l�yt�� noiden covereiden kautta my�s sit� aitoo vanhaa musaa, mist� me digataan. Niinku ite on eka kerran tutustunu vanhaan rock�n�rolliin kun on kuullut Crampsin, Chop Sueyn ja Flaming Sideburnsin coveroimia biisej�.
Yleens� p��s��nt�isesti indie-suosikkeina viihtyvill� b�ndeill� ei hirve�sti ole varaa pist�� soittimiaan p�reiksi. Micragirlsin musiikkiin rumpusetin l�pi rymistelyt tai koskettimien pilkkomiset pystyisi hyvin kuvittelemaan.
Onko moisia riehaantumisia sattunut? Ja jos ei, niin voisitteko kuvitella ett� niin voisi k�yd�, jos ei olisi rahasta kiinni?
Katariina: - Meid�n ajatusmaailmaan ei sovi tavaroiden hajoittaminen. Minun urut kyll� menev�t herk�sti rikki keikan tiimellyksess�, mutta tahallani en niit� kyll� alkaisi hajoittamaan vaikka olisin miljon��ri.
Mari: - Joo, itelle olis kyll� aika katastrofi jos Elvikselle tapahtuis jotain pahaa.
Kristiina: - Marilla on Elvis-merkkinen kitara...
Millainen se Microjen maailmankatsomus sitten on?
Katariina: - Microjen mielest� on tyhm�� rikkoa tahallaan tavaroita, kun maailma on muutenkin hukkumassa roskaan. Me otetaan mielell��n hy�tyk�ytt��n kirppareille ja nurkkiin p�lyttym��n j��neit� vanhoja soittimia, jotka ei oikein p�teville muusikoille kelpaa.
Mit� tapahtuu Micratytt�jen takahuoneessa?
Katariina: - Micratytt�jen takahuoneessa vaihdetaan esiintymisvaatteita p��lle ja keikan j�lkeen juodaan kaljaa pahimpaan janoon. Joskus korjataan urkuja, jos saadaan houkuteltua takahuoneeseen joku korjaustaitoinen henkil�. Ja joskus Mari viritt�� kitaran.
Millainen on mielest�nne The Micragirls-fani?
Katariina: - Hyv�ntuulinen.
Mari: - Huumorintajuinen ja tykk�� meid�n tyylist� soittaa.
Kristiina: - Tosi hyv�n n�k�nen.
Millaiset positiiviset ja negatiiviset palautteet ovat vuosien saatossa j��neet vahvimmin mieleen?
Kristiina: - Ei ehk� niink��n sanat, vaan teot. Eli se ett� kerta toisensa j�lkeen n�kee samoja tyyppej� yleis�ss�. Siit� tulee tosi hyv� mieli!
Mari: - Se ett� ihmiset ostaa meid�n levyj� ja paitoja hymyss�suin. K�y sanomassa ett� tykk�siv�t keikasta. Tuntuuhan se mukavalta.
Kristiina: - Suklaan ja muiden lahjusten tuominen l�mmitt�� my�s Mikratyt�n syd�nt�.
Olen nimitt�nyt teid�t Suomen japanilaisimmaksi b�ndiksi. Kuinka paljon se 5,6,7,8�s on vaikuttanut teihin vai onko se tullut vastaan vasta matkan varrella?
Katariina: - 5,6,7,8�s on pitk�n ajan tuttavuus, mutta vasta viime vuosina ollaan kaikki ihan hulluna siit� innostuttu.
Onko Japanissa tai vaikkapa Suomessa joitain sellaisia artisteja, joihin Micrafanien teid�n mielest�nne kannattaisi tutustua?
Katariina: - Japanilaisista artisteista en hirveesti tied� mutta suosittelen savolaisia Cosmo Jones Beat Machinea ja Country Darkia sek� sveitsil�ist� Reverend Beatmania.
Kristiina: - Kannattaa penkoa v�h�n pintaa syvemm�lle, tuntuu, ett� ite oon ainakin diggaillu aina v�h�n semmosesta nyrj�ht�neemm�st� musasta, mit� ei radioissa soiteta ja mit� ei oo v�ltt�m�tt� helppo l�yt��.
Mihin Micran nokka suuntautuu vuonna 2007?
Katariina: - Vuonna 2007 suunnataan nokka kohti Ameriikkaa ja vallataan maailma.
Mari: - Ja Japania!
Kristiina: - N�in tehd��n, jos vaan l�ydet��n jostain joku joka maksaa meille lentoliput...
Keit� soittaa vuoden 2010 Micra-festivaaleilla?
Katariina: - Mm.The Cramps, The Sonics, Ramones, Hasil Adkins, Wanda Jackson, Trashwomen, Roky Erickson, Larry and the Lefthanded, Chop Suey, Festermen, Rama-Tuts, Andre Williams, Radiopuhelimet, Sweetheart, Aavikko, Dead Moon, Brentwoods, Wailers, Link Wray,
22-Pistepirkko, Jolly Jumpers, Lousy Lovers, Cosmo Jones Beat Machine ja kaikki alkuper�isiss� kokoonpanoissa.
Kristiina: - Tai sit vaihtoehtoisesti vain omia, eli Micragirls, Nissan Sami & Micragirls, Kata soolona, Micrafreaks, Trashgirls, Micragirls plays Mummies jne.
Kuinka t�rkeit� sarjakuvat ovat teille? Sarjakuvamaisen taiteen k�ytt� on ollut aika vahvaa The Micragirlsin levyill�, sivuilla jne...
Katariina: - Sarjakuvat eiv�t ole minulle mitenk��n erityisen t�rkeit�. Mutta minun mielest� sarjakuva sopii meid�n b�ndin yhteyteen ja meid�n graafikko on maailman paras piirt�j�, joten on ollut luontevaa k�ytt��
h�nen piirrosj�lke��n meid�n grafiikassa.
Kristiina: - Mulle sarjikset on t�rkeit�, peruskama kuten Crumbit, Hernandezit, Prattit ym. luettu useaan otteeseen + l�j�p�in kotimaisia. Marihan piirtelee itsekin v�h�n sarjakuvia.
Micojen levy julkaistiin jo vinyylin�, cd-mallinen versio n�kee p�iv�nvalon tammikuussa. Kuinka suuri osa Micra-faneista haluaa levyns� vinyylin�?
Kristiina: - Uudesta levyst� tulee 500 kappaleen painos vinyylin�. Kyll� semmosta porukkaa tuntuu olevan, jotka haluaa t�mm�sen musiikin omistaa mieluiten vinyylin�. Varsinkin kun tehd��n keikkaa my�s Euroopassa, josta l�ytyy enemm�n yleens�kin garagerock-harrastajia. Itsekin kuulun ehdottomasti siihen vinyyliporukkaan. Cd:t� on meilt� paljon kyselty ja onhan se kiva, ett� kuulijakunta laajenee sen cd:n my�t�.
Haastattelu ja livekuvat (mv): Ilkka Valpasvuo, muut kuvat: Tiina Jutila ja Aron Urb/www.themicragirls.com
