Seiskatuumaisten katsaus Vol.1
07.10.2002
CD:t ja muut digitaaliset tallennusmuodot eivät ole vielä onnistuneet kampittamaan musiikin perusyksikköä, eli 7’’ singleä/EP:tä. Mielenkiintoista materiaalia valtavirran ulkopuolelta ilmestyy jatkuvalla syötöllä pieneen vinyyliin painettuna. Ei siis ihme, että hyllyyni on viime vuoden mittaan kertynyt läjä kotimaisia sinkkuja, jotka ovat muka muiden kiireiden takia jääneet vähemmälle huomiolle. Eli ei muuta kuin purkamaan pinoa. Osa lätyistä on hieman vanhempia ja paljon hyvää materiaalia jää varmasti pois käsittelystä, mutta resurssit ovat rajallisia.
”Naiset ja tytöt ensin” sanottiin jo Titanicin kannella joten pamautetaanpa pino auki tyttöenergiasta. Noin vuoden toiminut savolaiskombo The Micragirls on ilostuttanut rockareita livenä hersyväniloisella ja energisellä urkurockillaan. Sama riemu on onnistuttu tallentamaan myös Are You Insane, Girls lätylle. Viidellä kappaleella tytöt esittävät raivokasta lauluaan, mutta mukaan mahtuu myös tivolihenkistä instrumentaalia. Homma on lo-fi henkistä, lieneekö tahallaan, mutta hyvältä kuulostaa.
Tytöistä naisiin. Helsinkiläinen Branded Women on astetta rauhallisempaa, mutta myös urkusaundeihin nojaavaa rockia. Jo viime vuonna ilmestynyt sinkku sisältää kolme hienoa kappaletta, Planet Tandoor, Something To Hold On ja Feel. Keinuva, lanteisiintarttuva fiilistely ja Katjan upea laulu on todella hienoa kuunneltavaa. Tätä stereoihin kynttilätreffeillä niin daami on sulaa vahaa.
Pysytään Helsingissä, josta löytyy seuraava uhri. The Mutants jatkaa suomalaisen instrumentaalirockin hienoja perinteitä upealla tavalla. Tätä herkkua onkin sitten oikein kahden sinkun edestä. Ensiksi jo hieman aikaa sitten ilmestynyt Mambo Mutant/Rustical Cuban Cigars. Jo nimistäkin voi arvata, että lattaritunnelmissa liikutaan. Perkussiot ja Saksofoni tuova soppaan ripauksen potkua. Arvoituksellisen kuuloista kamaa. Samalta bändiltä juuri äskettäin ilmestynyt splitti. Toisella puolella Mutantit vääntävät loistavan bilebiisin Hojo Hojo. Toinen puoli onkin todella yllättävää kamaa. Tekijöiksi on merkitty Nieminen ja Litmanen ja kappaleen nimi on Rintamäen Lentokenttä. Ei nimi biisiä pahenna; kipale on mitä hienointa hammondinstrumentaalia. Pienen fiilistelyn jälkeen biisi pääsee vauhtiin ja loppu onkin aivan upeaa vääntöä. Saundi on suoraan menneiltä vuosikymmeniltä. Ketä ovat Nieminen ja Litmanen ja missä heitä näkee livenä? Levyllä ei valitettavasti ole sen tarkempia yhteystietoja.
Ja luontevaa on jatkaa spliteillä. Jo asemansa vakauttanut The Flaming Sideburns julkaisi jo keväällä Ruotsalaisen Elio & Thee Horribles in kanssa lätyn. Fleimareiden puolella on kahdet akustiset versiot kahdesta vanhasta hitistä Loose My Soul ja Dirty Robber, jotka ovat äänitetty Ruotsin Yleisradion lähetyksessä. Kappaleet ovat jo sinäänsä niin hienoja, että ne kuulostavat hyvältä unplugged -versioina.
Toisella puolella kummitteleva E&TH, on perinteistä Nuggetstyylistä rockia. Show Me The Way ja The Hood ovat hienoja kovalla intensiteetillä vedettyjä rutistuksia. Hyvää kamaa, mutta häviää valtavan tarjonnan sekaan.
Pinon rauhallisimmasta esityksestä vastaa Harry Hunks. Helsingistä tulee siis muutakin kuin Kallion garagerockia. Romancing/When Freddy goes by -sinkku on ilmestynyt jo melkein vuosi sitten, mutta ansaitsee silti päästä mukaan. Lähes unenomainen tunnelmointi kolisee varmasti. Urut kilisevät kuin kellot ja Matti Eräsaaren tulkinta maalailee hyvää fiilistä.
Saman tyylisissä tunnelmissa jatkaa turkulainen Bridget. Meno Come On Inillä on rauhallista, mutta sopivasti svengaavaa ja särmääkin löytyy. Laulajalla on riittävästi itsevarmuutta pitää oma tyylinsä, ja se toimii koko homman runkona. Hienoja kappaleita popin ja rockin rajamailta. Kitarasta löytyy muuten Saku Krappala, joka on tuttu nimi kaikille turkulaista rockia seuranneille. Saku on nimittäin Boomhauer -kolmikon nokkamies.
Näin kömpelöllä aasinsillalla pääsemme kiinni Gotta Hear The Music -EP:seen. Kuusi kipaletta Suomen kuuminta autotallimusiikkia. Tiukkaa kitarointia ja raivokas rytmiryhmä, siinä eväät hienolle musiikille. Krappalaa ei tule muistaa ainoastaan hulluna kitaristina ja nokkelana sanaseppona vaan mies on myös taitava biisintekijä. Kaikki levyn kappaleet ovat potentiaalisia hittejä. Tämän levyn saatavuus voi olla vähän niin ja näin (painos loppuunmyyty), mutta onneksi jätkiltä on ilmestynyt ja toinen seiskatuuma Lies About Women. Äkkiä kauppaan ennen kuin loppuu. Ja ennen kaikkea , jos mahdollista tsekatkaa tämä livenä.
Teemu Jokelainen
