Heartbreak Stereo

Arki-ilta ja kahdenkymmenenviiden asteen pakkanen eiv�t saaneet pidetty� v�ke� kotona. Runsas katsojam��r� olikin toivottavaa esiintyj�n lis�ksi my�s katsojien kannalta, sill� Dynamon puutalo ei taida olla kaikista saumoistaan aivan tiivis.

Illan punk-trion kattaus kuitenkin tarjosi hyv�t puitteet niin mielen kuin ruumiinkin ravitsemiseksi ja l�mmitt�miseksi. Kahdeksan kappaleen puolipitk�soittoa juhlistanut Heartbreak Stereo alkaa t�t� nyky� olla taattua tavaraa niin liven� kuin levyll�kin. B�ndi m��rittelee vaikuttajikseen mm. Social Distortionin ja Dropkick Murphys�n, mik� onkin helppo ymm�rt��. Jos kuulijalla sattuu olemaan sietokyky-ongelmia Woo-ooo-tyyppisten taustalaulujen suhteen, on parempi pysytell� erossa HBS:sta.

Kolmikon lauludynamiikka on todella vakuuttavaa, ja v�lill� lavalla tuntuikin olevan kaksikymmenp�inen mullikuoro huutamassa. Antte Johanssonin (laulu ja kitara) ja Robin Reuterin (laulu ja basso) vuorottelu lead-laulussa toi kokonaisuuteen erinomaista v�ri� ja aina kaivattua vaihtelua. Affo Kullbergin (rummut ja taustalaulu) tiivis komppi antoi puolestaan koko b�ndille varman pohjan toimiviin tempon- ja rytminvaihdoksiin. Viime vuoden aikana tehdyt kymmenet keikat ovat lopullisesti hioneet b�ndist� todella kompaktin ja silti luonnollisen kuuloisen.

Keikka osoitti b�ndin my�s jatkaneen itse��n miellytt�v�n musiikin tekemist�. Takuuvarma ja tarttuva melodiankuljetus oli saanut lis�v�ri� aavistuksen tylymm�st� punk-asenteesta etenkin laulumelodioiden kannalta. Uuden Echo Road -levyn avausraitanakin toimiva Struggling Soul johdattaa kuulijan syv�lle rockiin sovitettuihin irkku-tunnelmiin, ja kappale jatkaakin selv�sti Heartbreak Stereon edelliselt� ep:lt� tuttua linjaa, kun taas Panic Loves Panic puolestaan tuntui edustavan enemm�n edell� mainittua rajumpaa tunnelmaa. Illan setti koostui tasaisesti niin uusista kuin vanhoistakin biiseist�. Illan parasta antia oli kenties vanhempi kappale Back in December jytisevine tomi-komppeineen sek� uusi, keikan p��tt�nyt All Aboard! L�hes kaikki kappaleet osoittavat kuitenkin pist�m�t�nt� tyylitajua, eik� kappaleiden luokittelu kanna kovinkaan pitk�lle. Livekokonaisuus on vakuuttava, eik� mik��n osa-alue tunnu asettavan rajoituksia suuremmallekaan menestykselle.

Tiiviist�, punkrock-ilmaisuun nojaavasta musiikista on vaikea sanoa kovinkaan paljon erittelevi� kommentteja. Kun homma toimii, se toimii. Kun jossain on m�t��, koko b�ndi tuntuu astuvan yht� mittaa toistensa kantap�ille. Heartbreak Stereo tuntuu tekev�n sit� mit� se haluaa; se kuulostaa oikealta b�ndilt�.

Teksti ja kuva: Ilmari Ivaska