DDR Party Program presents Jkl Hardcore
14.02.2007
Ilokivi/Jyväskylä
Tulevaisuuden nimiä? Nousevia kykyjä? Pitkän linjan tekijöitä? Raivokasta hc:tä? Näihin kaikkiin kysymyksiin saattoi vastata kyllä, kun Ilokiven lauteille kipusi ystävänpäivän kunniaksi viisi bändiä näyttämään osaamistaan. Osa on jo pientä nimeä ehtinyt itselleen tehdä hc-piireissä, toiset pitempään ja toiset vasta hetken verran. Allekirjoittanut päätyi keikkapaikalle sen verran ummikkona ettei ehtinyt etukäteen yhtäkään yhtyettä levyiltä tai mistään muualtakaan korviinsa kuulemaan, joten suuria ennakkoluuloja ei ainakaan ollut. Ainoat tiedonrippeet tulivat satunnaisilta ihmisiltä kehujen ja/tai kritiikin muodossa. Odotuksissa oli siis "vähintään" perushardcorea, toiveissa tietenkin paljon positiivisia yllätyksiä. Ja täytyy sanoa etten joutunut pettymään illan antiin, siitä siis seuraavassa.
Illan aloittanut Väärinkäsitys on jo vuodesta 1996 asti toiminut hankasalmelainen orkesteri, joka muutamien kokoonpanomuutosten jälkeen on nykyään kolmipäinen. Metallivivahteita hc:nsa vastikään tuonut bändi tarjoili kohtuu energisen keikan, lauluosuuksien jakautuessa basisti Nahkalle ja rumpali Saurukselle, Eetun keskittyessä kitarointiin. Varsinkin Sauruksen kannuttelua oli ilo katsella ja kuunnella. Erinomaisen tarkkaa ja hyvää työskentelyä alusta loppuun. Biisimateriaali ei näin kertakuuntelulla sinänsä aiheuttanut kummempaa hihkumista, joskaan ei pettänytkään. Allekirjoittaneelle metallimausteinen hc toimii paremmin kuin perustavanlaatuinen, joten siinä mielessä nykyistä Väärinkäsitystä soisi kuulevansa jopa enemmänkin ja nimenomaan levyltä. Livevedot kun jättävät monesti muutamia kysymysmerkkejä ilmoille.
Toisena liipasimella oli paikallinen Osasto 11, parivuotias kvartetti jota olin kuullut paljon kehuttavan etukäteen. Eikä kieltämättä suotta. Meininki oli koko keikan ajan energistä, soitto hyvällä mallilla ja lyhyet biisit räjähtäviä. Toisaalta kesto olisi joissakin vedoissa voinut olla pitempikin jottei juuri meininkiin päästyään olisi tarvinnut heti hetkeksi hengähtää. Myös sävellyspuolella on ehkä vielä hieman tekemistä, biisit kun eivät itsessään jääneet oikein mitenkään mieleen. Laulaja Jepin persoonallinen, joskin epäesteettinen ääni aiheutti lähinnä kylmiä väreitä, mutta tuskinpa se tämän huumoribändiksi tituleeratun mainetta voi pahentaa, päinvastoin. Lyriikoista en saanut harmittavasti juurikaan selvää, koska sillä puolella olisi ollut tietojen mukaan kuulemisen arvoista materiaalia enemmänkin. Jälleen kerran pitänee haikailla äänitallenteen perään.
Pääesiintyjän statuksen pystyi kyllä syystäkin antamaan kuutisen vuotta kasassa olleelle jämsäläiselle Neuroottisille Pelimanneille. Eipä ollut tätäkään aiheetta suitsutettu. Varsinkin bändin yhteissoitto oli erittäin hyvin hansikkaan tiukassa otteessa. Biiseissä oli sopivasti vaihtelua kautta linjan vaikkei hc:stä missään vaiheessa radikaalisti poikettukaan. Kuitenkin yllättävät koukerot useista musiikkisuunnista pitivät kiinnostusta yllä läpi keikan. Kolmihenkinen poppoo veti settinsä läpi varsin ammattitaitoisesti, kadottamatta kuitenkaan hetkeksikään särmikkyyttään. On mielenkiintoista kuulla miten jatkossa edetään, jatketaanko pääasiallisesti hc:n parissa vai otetaanko mausteita muualta enemmänkin mukaan?
Tämän jälkeen oli vuoro ProEtContran, joka illan esiintyjistä onnistui ehkä parhaiten vakuuttamaan biisimateriaalillaan. Jokaisessa rallissa oli jollain mielenkiintoisella tavalla käsittämätöntä rokkaavuutta. Väliosat kasvatuksineen olivat onnistuneita ja loivat mukavaa jännittyneisyyttä odotellessa biisin räjähtämistä taas kontrolloiduksi kaaokseksi. Bändi soitti mainiosti yhteen antaen vivahteita myös metallisempaan ilmaisuun päin. Ainoan miinuksen voi oikeastaan antaa laulajan kohtuullisen yksipuolisesta ulosannista, joskin miehen energisyys kompensoi hyvin tätäkin karua tosiasiaa.
Viimeisen artistin kenties epäkiitollisessa roolissa esiintyi jyväskyläläinen Hangover Overdose ja korviini kantautuneiden tietojen mukaan kyseessä oli bändin ensiesiintyminen yleisön edessä. Nelihenkinen ja alle yksivuotinen orkesteri yhdisteli musiikissaan hard- ja grindcorea, tuoden välillä mieleen mm. Convergen mikä ei todellakaan ole huono juttu. Päähuutajana toimi vokalisti Matti, joka ärisi raivotautisen terrierin lailla lyriikat ilmoille. Basisti Teemu tai kitaristi Tommi örisivät sitten väliin jotain, luoden mukavan pienen kontrastin. Tämä kombinaatio laulussa toimi keikalla varsin hyvin, soitantapuolen ollessa noin muuten vielä pientä hakemista. Kunhan kokemusta kertyy niin tämäkin asia aivan varmasti korjaantuu. Noin muuten voisi sanoa bändissä olevan huomattavan paljon potentiaalia, joskin tämäkin olisi ehdottomasti kuultava levyltä.
Ystävänpäivän HC-kattaus oli kokonaisuudessan siis hyvinkin kohdallaan. Mikään bändeistä ei ollut väärässä seurassa tai paikassa ja jokainen suoriutui urakastaan vähintäänkin kelvollisesti. Mielenkiinto pysyi yhtyeestä toiseen yllä, kiitos vaihtelevan yleismeiningin ja sopivan lyhyiden settien. Koko tarjonnan jaksoi katsoa helposti loppuun asti, vaikka kestoa kertyikin päälle neljä tuntia. Jokaisen bändin kohdalla tulen varmasti myös jatkossa tilaisuuden tullen katsastamaan mihin suuntaan homma on edennyt, sen verran positiivista kuultavaa ilta tarjosi.
Teksti: Tomas Ojapelto
