Punyn �hky on ohi ja j�lki sen mukaista

Tamperelainen avaraa ja pop-melodista rockia soittava Puny ei tuo historiaansa esille hirve�ll� m��r�ll� henkil�kohtaista tilityst�. Edes keskeisimpi� vuosilukuja ei ainakaan t�t� nyky� l�yd� edes yhtyeen nettisivuilta. Niinp� yhtyeen juurien l�pik�yminen tuntui olennaiselta, jotta saisi muodostettua kuvan t�st� taka-alalla viihtyv�st�, entist� hiotuneemmasta timantista. B�ndist�, joka hyvist� arvosteluista huolimatta ei oikein miss��n vaiheessa ole murtautunut esiin sellaisella tavalla, johon musiikin taso kyll� antaisi mahdollisuuden ja ennen kaikkea oikeutuksen. Otin h�rk�� sarvista ja l�hdin valoittamaan asiaa laulaja-kitaristi-biisintekij� Teemu Innon ja ja kapulataiteilija Kimmo K. Koskisen kanssa.

Teemun mukaan kaikki alkoi siit�, kun Nirvana ilmestyi suomalaistenkin musiikin kuuntelijoiden tietoisuuteen. Silloin piti hommata itsellekin kitara. Seurauksena oli luonnollisesti grungehtavan b�ndin perustaminen poikien tuolloisessa kotikaupungissa Forssassa, tuossa rock-kuvaaja Tomi Palsan ja monen muun merkitt�v�n vaikuttajan taajamassa. Basisti Jari J�rven ja Teemun lukioik�isin� perustaman b�ndin nimi oli silloin Punie, jonka kanssa herrat kiersiv�t keikoillakin l�hiseudulla. Teemun mieleen on j��nyt noilta ajoilta muun muassa haastattelu Esinahka-nimiseen punk-zineen.

Hitaan evoluution kautta Puniesta kehittyi nykyinen Puny. Ensin mukaan liittyi rumpali Kimmo, jossain vaiheessa mukaan tulivat kitaristit Raine Hynninen ja Rami Kinnunen, j�lkimm�isen liittymisen sijoittuessa vuoden 2001 tienoille. Yhtyeen historiaa kuunnellessa joutuukin toteamaan, ett� mit��n turhan h�t�ist� ei t�m�n viisikon toiminta ole ollut. Syiksi moiseen kiiruhda hitaasti �henkeen herrat n�kev�t ainakin sen, ettei esimerkiksi yhdess� vaiheessa kukaan heist� en�� asunut siell� miss� b�ndi treenasi. Teemun mukaan toiminta on kaiken aikaa ollut aika perspektiivit�nt�, paitsi tietysti musiikillisilla mittareilla.

Toiminnan vakavoituminen tapahtui oikeastaan ensimm�isen ep:n julkaisun aikaan vuonna 2000. Levyst� tyk�ttiin, mist� b�ndi oli itse kovin h�mm�styksiss��n. Palaute sai herrat vakavoitumaan, hetkeksi aikaa hiukan liikaakin. Kimmon mielest� se v�h�inenkin kuhina joka ep:n tiimoilta syntyi, hukattiin johonkin. Vuoden 2004 debyytti Small Scale j�i herrojen mielest� aika v�h�iselle huomiolle, vaikka se kiitt�vi� arvioita ker�sikin. Se oli er��nlainen pinnistyskakka, toteaa Teemu naureskellen. H�nen mielest��n debyytti oli b�ndille ik��n kuin miekka, joka piti repi� kivest�. Levyntekemisen opettelua. Piti todistaa itselle, ett� saadaan levy aikaan. Tavoitteet olivat silti korkealla, toki realistisissa rajoissa.

Yhtyeen toisen, It Kills You-nimisen levyn kanssa musiikilliset tavoitteet ovat entist�kin korkeammalla. Levyss� on entist� enemm�n piikkej� ja suvantoja � vaihtelevuutta. Se on herrojen mielest� kuulijalle helpommin l�hestytt�v�, aiheet ovat omaa el�m�� laajemmalta. Se on tietoisesti rokkaavampi. Biisij�rjestyksen rakentaminen oli Teemun mielest� haastavaa. Kimmon mielest� levy tehtiin rivakammin, ei en�� niin pinnistyst�. T�m�n kanssa ehti ottaa lehdenkin mukaan, vaikka aikaa ei loputtomiin ollutkaan. Biisej� ei my�s ole haluttu hioa liikaa, vaan antaa lopputuloksen kuulostaa hiukan raakalaismaiselta ja arvaamattomalta. Olemme kaikki samaa mielt� siit� ett� uusi levy on entist� hitikk��mpi ja melkoisen tyytyv�isi� tunnutaan my�s olevan.

- Kest�v��n musiikkiin kannattaa panostaa. T�m� levy kuulostaa varmasti viel� parin kymmenenkin vuoden p��st� yht� hyv�lt�. Sen verran ajattomasta levyst� on kyse, toteaa Kimmo pienen� mainospuheena. Kimmo erityisesti nauttii levyn jytistelybiiseist�, mutta mainitsee my�s rauhallisemman Waiting For The Pastin erityisen� suosikkinaan. Teemulle kaikki ovat omalla tavalla t�rkeit�, hiukan p�iv�n mukaan.

Kunnianhimoa ei toki puutu, mutta silti hommaa ajetaan eteenp�in ilman markkinointisuunnitelmia, maanl�heisesti ja perinteisesti omalla painollaan. Rokkiunelmat on jo t�h�n ik��n menness� haudattu. Teemulle riitt�isi, ett� b�ndi p��sisi p��esiintyj�ksi kivoihin keskisuuriin paikkoihin ja jengi tulisi katsomaan heit�. Pienimuotoinen menestys. Vaikka Punyn kaltaiselle yhtyeelle voisi olla hyv� olla joku ulkopuolinen ihminen hoitamassa markkinointia ja pr:��, ovat yhtyeen j�senet sen verran vahvoja tee-se-itse-persoonia, ett� konflikteja syntyisi varmasti.

Usein b�ndin yhteydess� esiin nostettu Crazy Horse on toisaalta Teemulle jumala, mutta toisaalta v�lill� Neil Youngkin kyll�stytt��. Pienen lyps�misen j�lkeen Teemu kehuu Melvinsin uuden levyn pilviin, samoin The Knifea on tullut diggaltua. Suoria vaikutteita ei mainita, vaikka toki kaikki kuultu vaikuttaa:

- Inspiroidun monenlaisesta musiikista, mutta yrit�n kuitenkin aina p��st� l�hemm�ksi sit� omaa juttua, en jonkun muun.

Teemu tekee Punyn biisit, vie ne treenik�mp�lle ja b�ndin kanssa ne viimeistell��n. Osa on aika pitk�lle mietittyj�, toiset raakilemaisempia. Luurangot tulevat siis Teemun kaapista. Kimmon mukaan Teemulla on melkoisen korkea kynnys edes tuoda kappaleita b�ndille, joten valmista p�yt�laatikossa odottavaa levy� on varmaan turha odottaa.

Levy julkistui debyytin tapaan Teemun omalla Aisti-levymerkill�. Muita lafkalla julkaistuja artisteja ovat ainakin Office Building, jonka levyj� myyd��n pieni� m��ri� edelleen. Tuoreimpiin julkaisuihin kuului Tapesin debyytti, jonka tiimoilta Salmisen Jukka on my�s tulossa mukaan Aistin toimintaan.

- Jospa sitten ehtisi kirist�� julkaisutahtia hieman t�st� yhdest� per vuosi, Teemu naurahtaa.

Puny kiert�� kev��ll� ainakin perinteisen Turku-Tampere-Helsinki-akselin, mihink��n pierukeikoille ei ole kaipuutakaan. Sinne menn��n miss� yleis�� on. Tottakai b�ndi ymm�rt��, ett� levyn tuominen esiin vaatii ponnisteluja, mutta mihin tahansa ei olla valmiita. Se kasvaa, jos on kasvaakseen.

Teksti ja livekuvat: Ilkka Valpasvuo, b�ndikuvat: Nelli Palom�ki