Suomenkielistä poprockia esittävä J. Ihminen julkaisi nelisen vuotta sitten Pimeydestä valoon -soolodebyyttialbuminsa, jolla aiemmin Giant Giant -yhtyeen riveistä tuttu Jukka Helminen vaihtoi kieltä ja omaksui J. Ihminen -artistinimen. Esikoisella mukana oli vielä bändimäistä toimintaa, mutta sittemmin J. Ihminen on muuntunut puhtaaksi sooloartistiksi. Taannoin julkaistu Eilen / Tänään -EP napsautti poikki muutaman vuoden mittaisen julkaisutauon. Desibeli.net haastatteli tekijää projektin takaa.
J. Ihminen on artistinimenä mielenkiintoinen. Miksi tuo nimi?
- Nimi on yksinkertaisesti etunimeni ensimmäinen kirjain ja edustamani laji.
Mitä ihmisyys sinulle merkitsee laajemmassa kuvassa?
- Ihmisyys itsessään tuntuu valtavalta potentiaalilta, jota hukataan jatkuvasti.
Näin uuden kuulennon aikana en voi olla kuin samaa mieltä, mutta siirrytään musiikin pariin. Miten soolourasi sai alkunsa?
- Vuonna 2018 päätin alkaa kokeilla, miltä tuntuisi laulaa suomeksi. Ensikokeilut tuntuivat luontevilta, joten jatkoin eteenpäin ja aloitin tämän J. Ihminen projektin. Ensimmäisellä Pimeydestä valoon-levyllä oli myös muutamia perinteisempiä bändibiisejä, jotka toteutin Marko Haikosen ja Heikki Saarisen avustuksella. Pari viimeistä julkaisua taas olen toteuttanut pääosin omineni.
Neljä vuotta sitten julkaisit tosiaan Pimeydestä valoon -albumin. Tuolloin puhuttiin folkahtavasta kitarapopista, joka oli kuulaan eteeristä. Tuore Eilen / Tänään EP on mielestäni vielä huomattavasti eteerisempää ja kuulaampaa. Onko kyseessä tarkoituksella haettu kehitys?
- Valitsin tähän EP-julkaisuun tietoisesti tietyn tyyliset biisit. Ne ovat kaikki instrumentaatioltaan karsittuja ja tosiaan melko eteerisiä.
Kappaleet tehtiin kuuleman mukaan alkujaan jo edellistä Ajattelin vain samaa -pitkäsoittoa työstettäessä, mutta tuolloin palat eivät tuntuneet liittyvän levyn kokonaisuuteen. Nyt oli aika palata arkiston luokse.
- Tällä EP:llä nuo biisit taas sopivat luontevasti yhteen. Taustalla on siis tällainen tietoinen valinta. Mutta yleisesti ottaen en ole pyrkinyt kulkemaan mihinkään tiettyyn suuntaan musiikkini kanssa. Koitan löytää jokaiselle biisille sille sopivimman äänimaailman. Sattuma ja fiilikset ohjaavat tekemistä, ja luotan niihin.
Sattuma on monesti oiva liittolainen ja itse pidän soundisi kuulaudesta, sekä tuotannon niukkuudesta. Siten oleellinen biiseissä tulee mielestäni parhaiten esiin. J. Ihminen luo musiikkia hartiapankilla, pienillä resursseilla, DIY-meiningillä, mikä kuuluu väistämättä soundeissa.
Ajatusleikki rajattomasta budjetista ja resursseista saa tekijän pohtimaan hetken rajattomuuden mahdollisuuksia. Mukaan voisi tulla myös erikoisempia musiikillisia elementtejä ja soittimia tai muuten vain kokeellisempia asioita, soundejakin voisi hioa.
- Pienet lisäresurssit voisi olla hyvä asia. Rajattomat resurssit taas kuulostaa jopa pelottavalta. Loputtomat resurssit tarkoittavat loputtomia vaihtoehtoja. Rajallisuus tuo tekemiseen tiettyä ohjausta.
- Ideat sinällään eivät synny rahalla. Ehkä tämä musiikki on tällä hetkellä tällaista tavallisen ihmisen kokoista musiikkia.
Uudella EP:llä vastaat kaikesta kappalemateriaalista ja soittokin on yhtä raitaa lukuun ottamatta käsissäsi. Näin vahva DIY-asenne on ihailtavaa, mutta näetkö siinä myös jotain haittoja?
- Siinä on puolensa ja puolensa. Kun kaiken tekee itse, jotkin toisenlaiset näkökulmat tai vaihtoehdot voivat jäädä huomaamatta ja kokeilematta. Yhteistyössä muiden kanssa löytyy usein aivan uusia juttuja, joita ei itse olisi tullut ajatelleeksi. Sitä arvostan muiden kanssa työskentelyssä.
Yksintekemisen haittapuoleksi nousee myös työn hitaus, kun kaiken joutuu kirjaimellisesti ratkomaan ja rakentamaan itse. Bändin kanssa työstettäessä asiat saattavat lähteä rullaamaan kuin itsekseen. Entä mitä etuja hartiapankilla sitten tavoittaa, voisitko suositella tapaasi tehdä myös muille, mahdollisesti nuoremmille soittajanaluille?
- On melko opettavaista tehdä kaikki itse. Siinä oppii tunnistamaan omia heikkouksia ja vahvuuksia. Yksin tehdessä oppii myös tuntemaan, miltä itse kuulostaa sellaisenaan. Sen ymmärrys voi olla hyödyllistä sitten, kun taas työskentelee muiden kanssa. Kannattaa kokeilla kaikkea. Ja kyllähän itse tekeminen kasvattaa itseluottamusta.
Tällä erää pidit kuitenkin narut ymmärtääkseni tiukasti omissa käsissä?
- Tämän EP:n äänitykset tein Tuntematon-biisiä lukuun ottamatta tosiaan täysin itse, mutta miksauksessa ja masteroinnissa tukeudun kyllä aina ulkopuolisiin ammattilaisiin, tässä tapauksessa Matti Saarisen ja Janne Lehtisen taitoihin.
EP:n nimi on siis Eilen / Tänään ja siltä löytyvät mm. kappaleet Eilen ja Tänään. Ensinnä mainittu on hyvin rauhallinen avaus, kun taas Tänään on taustaäänineen jotenkin kaoottinen.
- Pohjimmiltaan koen, että nuo kaksi biisiä ovat lopulta melko samanlaisia - pelkkään akustisen kitaran näppäilyyn nojaavia kappaleita. Mutta tosiaan niiden taustalla tapahtuvat asiat tekevät niistä sitten melko erilaisia tunnelmaltaan. Eilen on tyyni, rauhallisempi ja levollisempi, kun taas Tänään on melko kaoottinen ja levoton.
Mitä haluat näillä raidoilla ja nimillä sanoa?
- Ehkä se kuvastaa päivien vaihtelua. Eilen oli viimein rauhaa, Tänään puolestaan on taas hälyä ja kaaosta. Pieni ihminen koittaa silti löytää rauhan ja tyyneyden kaaoksesta huolimatta. Huomenna on ehkä taas tyyni ja rauha. Huomenna-biisi on minulla vielä kirjoittamatta, mutta EP:n Tuntematon kappaleessa viitataan kyllä edessä olevaan tuntemattomaan.
Ankkuriraita Matkalla eroaa mielestäni huimasti muista kappaleista. Rempseämmässä päätöksessä kitara soi rapeammin pinnassa.
- Matkalla-biisi tosiaan poikkeaa muista biiseistä rennommalla tunnelmallaan, mutta sopii lopun piristysruiskeeksi. Tuntematon biisi on myöhemmin tehty kappale, joka istui luontevasti näiden muiden riisuttujen biisien joukkoon. Vaikka EP:n kappaleiden tunnelmissa on tiettyjä eroja, koen että kaikki vähäeleisinä ja niukasti instrumentoituina sopivat hyvin yhteen keskenään.
Ovatko tekstit sinulle tärkeämpiä kuin sävellykset ja musiikilliset muodot, vai kuinka esimerkiksi uuden EP:n elementit arvottuvat mielessäsi?
- Melodioiden ja musiikin keksiminen on lempipuuhaani. Eli sinällään minulle on tärkeintä sävellys, soundit ja musiikin tunnelma. Mutta biisi vaatii lopulta myös sopivat sanat toteutuakseen. Sanojen täytyy istua sekä melodioihin että tunnelmaan. Näin ollen en pysty niitä oikein erottamaan toisistaan. Sanat lausuttuna ovat lopulta osa musiikin muotoa ja tunnelmaa. Tällaisessa riisutummassa musiikissa ne sanat toki korostuvat enemmän.
Materiaali on pitkälti akustista, mutta seassa on samplea ja koskettimia. Onko kenties jotain soitinta, jonka soittotaidon haluaisit saada tulevaisuudessa haltuusi?
- Yleisesti pidän kaikenlaisten erilaisten soittimien kokeilemisesta, vaikka en niitä varsinaisesti osaisi soittaa. Uudenlaiset äänet ja äänimaailmat inspiroivat usein uusiin biiseihin. Olen siis avoin ihan kaikille uusille soittimille, mitä käteeni saan.
Minkä soittimen haluaisit ottaa seuraavaksi mukaan?
- Hankin juuri autoharpin. Ehkä se löytää tiensä johonkin tulevaan julkaisuun.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta J. Ihminen on äänittänyt kuuleman mukaan parikymmentä uutta kipaletta, joten seuraaviakin julkaisuja on luvassa. Koska, kuinka paljon ja mitä ovat kysymyksiä, jotka jäävät avoimiksi. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
J. Ihminen on artistinimenä mielenkiintoinen. Miksi tuo nimi?
- On melko opettavaista tehdä kaikki itse. Siinä oppii tunnistamaan omia heikkouksia ja vahvuuksia. Yksin tehdessä oppii myös tuntemaan, miltä itse kuulostaa sellaisenaan. Sen ymmärrys voi olla hyödyllistä sitten, kun taas työskentelee muiden kanssa. Kannattaa kokeilla kaikkea. Ja kyllähän itse tekeminen kasvattaa itseluottamusta.
