DDR Party Program presents Heavy Night

Ilokivi tarjosi perjantai-illan ratoksi nelj�lle b�ndille mahdollisuuden n�ytt�� taitonsa livetilanteessa. Eri puolilla kaupunkia tarjolla olevista vaihtoehdoista huolimatta porukkaa valui paikalle hyv�ll� tahdilla ja loppuun asti jaksaneet eiv�t varmasti pettyneet n�kem��ns�. Siit�kin huolimatta, ett� tekniikan jumalat eiv�t olleet suosiollisia jokaisen b�ndin kohdalla.

Illan avasi jyv�skyl�l�inen Misery Of Insomnia. Deathista ammentavaan poljentoonsa b�ndi on tuonut elementtej� my�s muista suunnista ja laulaja Paavo Mynttinen kykenee �rin�st� sek� �rjynn�st� siirtym��n vaivatta my�s puhtaaseen lauluun. Soitannallisestikin homma oli hyvin hanskassa ja yhtye vaikutti lavalla varsin rennolta, Mynttisen jutellessa mukavia yleis�llekin. Biisimateriaalista mieleen ei sin�ns� oikein mit��n j��nyt, mutta viimeisen� vetona tullut W.A.S.P. coverointi I Wanna Be Somebody soi kyll� p��ss� viel� kotimatkallakin. Se olikin loppujen lopuksi b�ndin tiukin tykitys.

Toisena lavalle kipusi niin ik��n paikallinen Manufacturer�s Pride kuuden henkil�n voimin. Tyylikk��sti pikkutakkeihin ja kauluspaitoihin pukeutunut jengi veti mainion keikan. Jos vertailukohtia pit�� hakea niin g�teborgilaisen metallin ja vaihtoehtorockin vesill� soudettiin. Kappaleissa oli toimivaa variaatiota ja kaksi kosketinsoittajaa toivat oivan lis�mausteen soppaan mukaan. Mikko Ahlforssin vokalisoinnille my�s t�ydet pisteet, sen verran hienosti onnistui vaihto �rin�st� puhtaaseen. Kaiken kaikkiaan b�ndi j�tti itsest��n positiivisen kuvan, joskin lavaliikehdint� oli v�list� jokseenkin j�ykk��. J��n odottamaan mielenkiinnolla huhtikuussa ilmestyv�� levy� Faustian Evangelion.

Kolmantena esiintynyt Galacticka kiinnitti huomion jo soundcheckin aikana. Harvemmin sit� j�� ihmettelem��n pitemm�ksi aikaa kun orkesterit kokonaisuudessaan testaavat ��nentoistoa, mutta tamperelaiset onnistuivat juuri t�ss�. Spacerockia tarjoileva viisikko vetikin sitten allekirjoittaneen mielest� illan parhaan setin. Hitaasti kasvavat eteeriset biisit jumitusriffeineen, kosketinmelodioineen ja psykedeelisine kitaraefekteineen toimivat livetilanteessa erinomaisesti. B�ndin saumaton soitanta on selke�sti tulosta useista jamisessioista joista diskografiakin p��osin koostuu. Ainut pettymys t�m�n yhtyeen kohdalla olikin ettei jampoilla ollut levyj� myynniss�, kun niit� keikan j�lkeen kyselin. Joudun tyytym��n kolmeen tarraan ja vartomaan huhtikuun lopulla julkaistavaa kokopitk�� Apocalypse Psychedelicka.

Mr. Peter Hayden oli lopulta se joka joutui k�rsim��n kalustorikosta. Pari biisi� satakuntalaiset ehtiv�t vet�� kunnes kitaristilaulajan vahvistin p��tti purkaa yhteisty�sopimuksensa. T�st� eteenp�in b�ndin nelj� muuta j�sent� tyytyiv�t ilmeisesti l�hinn� jamittelemaan. Tekniikan pett�misen uhri tosin palasi viel� mikrofonin ��relle Prodigy-laina Narayanin polkaistessa k�yntiin. Ep�onnesta huolimatta yhtye j�tti positiivisen kuvan itsest��n, sill� sen omaper�inen tapa yhdistell� aineksia stonerista doomiin ja metallisesta progeilusta post-rockiin toimii. Ainoa miinus tulee basistin toiminnalle. Ei sit� mikkistandia ja monitoria olisi tarvinnut potkia lavalta alas vaikka turhautumisen kalustorikkoon kyll� ymm�rt��. Musiikilliselta puolelta k�teen j�i kuitenkin sen verran, ett� pit�nee todistaa b�ndin livekunto uudelleen. Toivottavasti tekniikan jumalat ovat silloin suotuisia.

Teksti: Tomas Ojapelto / Kuvat: Tero Uuttana