11.05.2007
Klubi/ Turku
Rock-n-Roll Circus-festivaalikiertue saapui Turun klubille vakuuttavalla bändikolmikolla ja sirkustaiteilijoilla tähditettynä. Kaupungissa sattui juuri samaisena iltana olemaan kaksi muuta samaa yleisöä kosiskellutta klubia, joten väkeä ei tungokseen asti riittänyt. Illan edetessä tanssilattia sentään täyttyi ja ainakin lavalla nähtiin vauhdikasta liikettä.
Keikat aloitti villiäkin villimmällä menolla Knucklebone Oscar. Kolmen vartin setti oli vauhdikasta garage-rockia blues- ja punk-mausteilla höystettynä sekä jatkuvaa sekoilua. Hyviä biisejä yksi toisensa perään heittänyt nelikko piti show-meininkiä yllä sellaisella otteella, ettei yksityiskohtiin ehtinyt takertua.
Laulaja-kitaristi Oscarin ja koko bändin esityksestä mieleen nousivat The Flaming Sideburns ja Eternal Erection. Oscarin esiintymisessä oli brutaalia eroottisuutta ja hallitsevaa egoistisuutta hyvällä huumorilla höystettynä. Hän kierteli klubia soittaen kitaristi Tommi ”Hokki” Ollikaisen harteilla valomiehen juostessa kaksikon perässä. Jossain vaiheessa basisti Janne "Baron Von Glueneck" Valppu taisi kyllästyä soittimeensa, ja alkoi sahata ja hakata sitä kahtia!
Ensimmäisen sekoilun jälkeen lavalla nähtiin luvattua sirkusta. Jotain taikatemppuja ja magiikkaa siellä taidettiin harrastaa, mutta aivan ei auennut jutun juuri kauempaa seuranneelle... Kovin kauaa ei tarvinnut odottaa illan seuraavaa rymistelyä. Moses Hazy on aiemminkin vakuuttanut todellisella taidollaan ja tavallaan ottaa paikkansa simppelillä konseptilla: soittamalla pirun hyvin pirun hyvää musiikkia.
Ensimmäistä bändiä melodisempaa juurevaa rockia soittava Moses Hazy vakuutti jälleen. Sirkusteeman mukaan pukeutunut ja naamansa maalannut jengi esitti hallitumpaa kaaosta, josta energia ei meinannutkaan loppua. Paikoin psykedeeliseen hippitunnelmaan yltänyt pohjoisen porukka vakuutti erityisesti upeilla saksofonisooloilla ja kosketintilutteluilla raskaampaa vääntöä väheksymättä. Blues-tunnelmat sopivat soppaan hienosti ja yleisöäkin nähtiin tanssilattialla asti heilumassa.
Ilta alkoi uhkaavasti kääntyä väsymyksen puolelle, kun Kuusumun Profeetta otti valtikan käteensä. Useimmiten intensiiviseen transsitilaan vaivuttaneet profeettojen keikat saivat tällä kertaa lähinnä syvään koomaan. Samassa jäätyneessä koomassa näytti olevan koko jäljelle jäänyt yleisö. Jostain syystä kahden edellisen energiapamauksen jälkeen porilaisten proge-psykedelia ei valloittanut tavanomaiseen tapaansa.
Virkeystilaan ei auttanut yhtään se, että profeetat eivät kommunikoineet yleisön kanssa millään tavalla. Mika Rättö paahtoi koskettimia ja voimakkaita lauluja ylhäisessä yksinäisyydessä. Samassa hengessä muukin bändi tyytyi soittamaan ilman ilmeen värähdystä. Tällä kertaa ei nähty henkiin heränneitä sadekeppejä ja muita erityisyyksiä. Saksofonin yksinäinen kaiho oli keikan virkistävintä antia. Yllättäen koomaan vaipunut yleisö heräsi taputtamaan Kuusumun Profeetan encorelle.
Tiivistettynä Circus-kiertueen viihdyttävimpiä olivat kaksi ensimmäistä keikkaa ja sekoileva juontaja. Kokonaisuus olisi voinut olla huomattavasti parempi, jos paikalla olisi ollut puolet enemmän jengiä ja tunnelma sirkusmaisen kuuma, muuallakin kuin Knucklebone Oscarin housuissa.
Teksti: Nelli Korpi
