Ahma, Cantata Sangui
30.07.2007
On the Rocks/Helsinki
Kiitos paskan sään On the Rocksin Dagen Efter Clubilla olisi voinut
odottaa olevan krapulaisehko tunnelma. Tähän ja ajankohtaan -
maanantai-ilta - nähden paikalle oli kuitenkin vaivautunut kiitettävä
määrä väkeä ihan vain kahden matalaprofiilisen helsinkiläisyhtyeen vuoksi.
Gootahtavaa progemetallia muutamalla lisämääreellä soittavan Cantata Sanguin
kokoonpanoon kuuluu persoonallisesti kaksi basistia mutta ei yhtäkään
kitaristia. Kun tähän lisättiin ohuita kauhuleffaurkuja ja Anna
Pienimäen melko matala lauluääni, ei Rocksin miksaajan tehtävä ollut
kadehdittava. Pari ensimmäistä biisiä olivatkin pelkkää puuroa, mutta
pieni alkujähmeys näytti vaivaavan myös harvakseltaan keikkaillutta
yhtyettä. Esitys saikin voimaa taakseen keskivaiheen vanhempien
demoraitojen Sevenin, Broken Starsin ja Sidecastin
myötä, ja hittihenkinen Aletheia kuulosti myös oikein hyvältä:
kertosäkeen nostatuksista huolimatta basson lonksunta piti menon sopivasti
maan pinnalla. Cantataa ensimmäistä kertaa kuulevilla oli varmasti
vaikeuksia pysyä kyydissä, sillä jo valmiiksi monista osista koostuviin
biiseihin oli ahdettu nyt entistä enemmän elementtejä ja äkkivääryyksiä.
Uudet biisit antavat kuitenkin luvan odottaa melkoisia yhtyeen parhaillaan
työstämältä esikoisalbumilta.
Yli kymmenen vuotta jossain muodossa toiminut Ahma keikkaili nyt uuden
Slothful & Vile -ep:nsä kunniaksi, ja näiden "aikuisten miesten"
soittamana raskas metallirock oli yhtä vihaista kuin varmaakin. Jostain
Entombedia, Danzigia ja vanhempaa Prongia
sisältävästä kattilasta ammennettu musiikki tarjosi myös miksaajalle
hieman helpomman palan, joten sounditkin olivat nyt kohdallaan. Koska
setti sisälsi hyvinkin eri-ikäisiä biisejä, erottuivat erityisesti uudet
Knockout in the 1st, Dyed Red ja Serpent Tongue joukosta
selvästi terävämpinä paketteina, ja niissä groovea ei rouhittu enää niin
syvältä kuin vanhemman pään biiseissä. Riffivetoisuus ja rupisuus olivat
silti yhteisiä nimittäjiä kautta linjan. Yhtyeen muuten varsin
matter-of-fact -henkistä esiintymistä elävöitti onneksi keesissään ja
glitter-takissa tanssahdellut vokalisti Janne Lönnqvist, ja
loppukevennyksenä tarjoiltiin Misfits-cover Bullet.
Teksti ja kuvat: Mikko Heimola
