Faces Etnofestival 10 vuotta - perjantai

Facesin 10-vuotisjuhlafestivaalin ohjelmisto oli melkoisen monipuolinen. Ennakkoon kattauksesta nousi sellainen tuntuma, ett� t�n� vuonna lavoilta l�ytyi etnisten ja reggae-juttujen ohella entist� enemm�n pop-yhtyeit� - toki ei mit��n keskitien poppia vaan haastavia ja j�rkev�sti valittuja mielenkiintoisia nimi� Hypnomenist� Underwater Sleeping Societyyn. S��ennustukset eiv�t luvanneet kauhean hyv��. Sadetta ja pilvist�. Etenkin perjantaina t�m� my�s piti kutinsa, vett� tuli l�hes koko ajan. Ei Billn�siss� silti mit��n Roskilde-olosuhteita ollut, vaan musiikista pystyi nauttimaan my�s ulkotiloissa.

Kuinka paljon voi kuuro mies saada irti musiikista? Jos kysyt��n Suomen ja maailman(?) ainoalta viittovalta r�pp�rilt� Signmarkilta, niin vastaus on varmasti valtavasti. Signmarkin alias Marko Vuoriheimon levynikkari Kim Eiromalla ja Heikki Soinin perinteisemm�ll� mikkitaiteilulla varustettu setti, jota viittoen tulkittiin my�s v�lispiikkien osalta, n�ytti alusta loppuun niin iloiselta ja maestro itse eli juttuaan t�ydell� kymmenell� tuhannella, ett� yleis� oli nopeasti myyty. Perusviittomia opittiin, biitit pistiv�t jalkaa liikkeelle ja hetkitt�in todella raadolliset tarinat iskiv�t. Kyll� kuurot ovat yht� lailla sorrettu kansanryhm�, joka on taistellut asemansa parantamiseksi, siin� miss� mik� tahansa muu etninen ryhm�. Siit� ei vain hirve�sti julkisuudessa pidet� ��nt�.

Sin�ns� Signmarkin musiikki ei ollut mitenk��n ylivertaista muuhun tarjontaan verrattuna, jos kuunnellaan vain korvilla. Mutta koko homman kulttuurillinen arvo ja miehen itsens� palo touhuun ja tekemisen ilo nostivat sis�lavan aloituskeikan perusjutun yl�puolelle. Pisti kyll� miettim��n ja tarjosi my�s hyv�� viihdett�.

Hypnomenia ei ole tullut n�hty� aikoihin ja tihkusateessa soitettu ulkolavan keikka olikin eritt�in hieno oivallus Facesin j�rjest�jilt�. Kosketin-rumpu-kaksikko Niemisen ja Litmasen jazz-projekti on tainnut viime vuosina vied� hiukan emob�ndins� keikkamahdollisuuksia, mutta kyll� kaksikkoa on mukava n�hd� my�s Pekka Laineen ja kumppaneiden seurana. Eritt�in groove ja mukavasti muriseva instrumentaali-surffailu pisti toden teolla jalkoja liikkeelle ja setiss� oli luonnollisesti todellisia helmi� Watusi �99:st� l�htien. Ei paljon vesisade menoa h�irinnyt.

Vaikka portugalin ja ven�j�n kielet ovat molemmat melkoisen notkeita ja joidenkin korviin samankuuloisia, ei seuraavaa esiintyj�� voinut sekoittaa mihink��n halpaan brassikopioon. Kyseess� oli nimitt�in �aitoa� sambaa ja salsaa suoraa Ven�j�n maalta eli Markscheider Kunst.

Torvisektion ja ly�m�soittajien komppaamana b�ndin keulakuva Sergei Yefremenko lateli ven�j�nkielisi� latinobiisej��n toinen toisensa per��n, mutta tarttuvien melodioiden ja loistavan yleistunnelman ansioista kielimuurista ei ollut tietoakaan. Joraus oli huipussaan ja mielenkiintoisinta oli seurata mink� latinorytmin b�ndi ottaa seuraavaksi k�sittelyyns�. Illan aikana kuultiin nimitt�in salsaa, sambaa, cha-cha-chata ja vikana biisin� rento swing. Rentous ja kiireett�myys olivat keikan avainsanoja eik� kappale Zumu-Zumukaan pit�nyt tuttuun tapaan mink��nlaista kiirett�.

Facesin tummenevassa ulkoilmassa soitti Aiyekooto & His Afrobeat International joka paljastui n. 20 henkiseksi orkesteriksi. Ly�m�soittajat, komppaajat ja torvet kuulostivat hyv�lt� ja paikalle saavuttuani ilmassa oli jo todellisen soulgrooven merkit. Tilanne kehittyi lis�� kun 4 taustalaulajaa sai tuekseen odotetun solistinsa. Ensimm�iset laiskat lauseet mitk� solisti p��sti suustaan olivat kuitenkin melkoinen antikliimaksi. T�ydellisen flegmaattinen ja v�synyt solisti ei saanut mit��n eloa yleis��ns�. Lis�ksi Aiyekooton kansainv�lisen poppoon suurin synti tuli melko nopeasti tuskallisen selv�ksi. Hyv�st� meiningist� huolimatta yhtye ei koskaan irronnut maasta. Ensimm�inen vaikutelma oli, ett� kyseess� on kovaa vauhtia rinnett� alas vieriv� kivi joka kohta saavuttaa huipentumansa. Hieman enemm�n seurattuani k�vikin selv�ksi, ett� kyseess� on tasaisella maalla hitaasti eteenp�in rullaava pillerinpy�ritt�j�.

Tundramatiks on t�n� kes�n� pist�nyt ainakin Ilosaaressa sen verran mukaansatempaavasti, ett� kolmikko oli ehdoton must my�s Facesissa. Yll�tt�v�n paljon tuntui olevan teknisi� ongelmia setvitt�v�n� ennen kuin Kotia kohti p�r�hti k�yntiin. Tyynen parin biisin vahvistus oli tutusti mukana ja settilistakin tuntui olevan alkukeikan osalta ainakin melko samoilla linjoilla. Janne Masalinin akustinen kitara, harmonikka ja persoonallinen laulutyyli, Osku Laineen tym�kk� basso ja Ilja Juutilaisen polveileva ja tiukka rumpupaahto pistiv�t saliin todellisen meiningin, illan ensimm�inen todellinen tanssittaja. Kyll� edell� mainitutkin pistiv�t hyvin, mutta Tundralla oli jo sen verran tihe� v�kimassa, ett� hiki lensi tosissaan.

Miksaajamiehen trumpettiosuudet, taitava yleis�n huudatus, eritt�in tarttuva biisimateriaali ja psykedeelis-henkinen voimatrippailu oli ilman muuta yksi perjantain kohokohtia. Toinen samanmoinen olikin heti per��n samassa paikassa. Mutta ehti tuossa v�liss� k�yd� tarkkailemassa my�s jonkin sortin progerockia soittaneen Maywellin kohtuullisen toimivan tuntuista happoilua Ravintolan puolella. Hetken aikaa toimintaa seurattua tuli oikeasti harmiteltua, ettei keikkaa n�hnyt enemp��. Paljon harmittavia missauksia, kertoo vain festivaalin kovasta musiikillisesta tasosta.

Suomen letkein ja ehk� my�s paras ska-orkesteri The Valkyrians oli eritt�in hyv� lopettaja ja sis�tiloissa vallankin melkoisen riehakas tanssiakti. Valkyrian skasta I Don�t Wanna Go Homeen, viisikolla oli yleis� hyvin k�dess�. Valkyyrit pistiv�t aika monta alan klassikkoa samaan keitokseen, joka on toki hyv�� bilemeininki�, mutta silti olisi mukava joskus tarkastaa, kuinka hyvin homma toimii pelk�st��n b�ndin omilla s�vellyksill�. En usko ett� meininki hirve�sti hiipuisi silti, sill� Valkyriansin omat hitit ovat my�s pirun tykkej�. Ska-bileb�ndin�kin yhtye olisi loistava, sen takaa jo soiton monipuolisuus, meiningin yleinen rentous ja Angsterin valloittavan valoisa lavapersoona. Hienoo!

Jatka t�st� lauantaihin.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo ja Otto Kylm�l�