Reportterimme Provinssissa, sunnuntai
16.06.2002
Provinssirock/Seinäjoki
Sunnuntaiheräily tapahtui ähkien ja sääkin näytti uhkaavasti synkkenevän. Alueelle saavuimme Anssi Kelan tahtiin, ensimmäinen kohde oli kuitenkin vasta turun lahja maailman poppareille, The Crash. Saarilavan edusta oli tupaten täynnä. Juontajien väittämän tammiparketistaan Teemu Brunila korjasi heti ja kun yhtyettä ei voi syyttää ainakaan hittibiisien puutteesta, niin niitä myös kuultiin. Vaikka suurimmat hitit ovatkin Sugared ja Lauren Caught My Eye, niin rockaava New York oli tämän keikan helmiä. Fiilistelyyn riitti aineksia niin Comfort Deluxelta kuin Wildlifelta. Harmi, että Bob Log 3 oli päällekkäin. Varmasti kellekään ei jäänyt Crashin keikasta mitään hampaankoloon. Jos festareilla ei olisi aikatauluja, olisi bändi saanut olla lavalla kenties hyvin pitkään - kaikki tuntui kelpaavan. (IV & JJ)
The Motorhomes oli yksi harvoista kitarapoppia soittaneista esiintyjistä. Olinkin todella kaivannut kunnon brittiannosta, jota edellinen The Crash ja The Motorhomes vihdoin tarjosivat. Tarttuvat biisit ja vähäinen, mutta innostunut yleisö jaksoivat kiinnostaa väsynyttäkin festarieläintä. The Motorhomes soitti pitkän ja jopa intensiivisen keikan, vaikka lavana oli jälleen iso White Room. Encoreja tuli useampia ja Ruotsin pojat tuntuivat nauttivan esiintymisestä. Ihanaa ja kaunista poppailua olisi kuunnellut vähän useammankin bändin taholta. (NK)
Revolution Soul Band oli todella erikoista kuultavaa rankan puoleissa Provinssissa. Se kuitenkin sopi hyvin sunnuntain aloitukseksi rauhallisella soulillaan ja kiireettömällä menollaan. Radiomafialavan ohella parhaat keikat mielestäni nähtiin tällä White roomin teltalla, jonne yleisö ei vielä oikein ollut löytänyt. Auringossa oli mukava istuskella ja kuunnella tasokasta hippimeininkistä soulia eri solistien tähdittämänä. Viimeisenä lavan valloittanut Pelle Miljoona sai jo kunnolla kannustustakin ja edustalle kertyi enemmän jengiä elämään musiikin mukana. (NK)
Mielenkiinnolla odotimme myös Sergion keikkaa, mutta hivenen pettymykseksi se osoittautui. Liekö syynä jännitys, sunnuntai, yleisön puuttuminen, krapula vai mikä, mutta melkoista hermoilua taisi keikka olla. Lisäksi kolmen kitaran myllytys puuroutui tyhjässä Paviljongissa, mutta siitä ei bändiä ole syyttäminen. Jos Sergio olisi esiintynyt lauantai-iltana olisi meininkin ollut satavarmasti katossa, sen verran kovia rokkivedätyksiä jätkät ovat onnistuneet nuoresta iästään huolimatta loihtimaan. (JJ)
Takuuvarmaa tiukkaa rocksettiä oli päälavan ohjelmassa tarjolla. Ruotsin kukot Hellacopters olivat saapuneet soittamaan kotimaan kikkailijat suohon. Sama valitusvirsi jatkuu tässäkin – kyllä nämä rokkibändit kuuluvat aivan jollekin muulle päivälle kuin chillailluun ja edellisillan palapelin kokoamiseen luodulle sunnuntaille. Harva enää jaksaa mellastaa – kunnia toki heille. (JJ)
Suomen synkän ja raskaan osaston kermaa edustava Kotiteollisuus kokosi kansan syvät rivit. Ja kuin kutsuttuna täytti taivaan mustat pilvet, mutta onneksi sade ei lopulta hyökännytkään niskaan. Hynynen trioineen oli odotetusti tylyä kuin graniitti. Kotiteollisuus nauttii tällä hetkellä laajaa ja ehdottoman ansaittua suosiota, joka olisi Provinssissakin aistittavissa. Itseäni kiinnosti kuitenkin maassamme harvemmin nähty, Ed Harcourtia paikkaamaan saapunut stoner-rock-combo The Mustasch. Väkeä ei kyllä kiinnostanut alkuunkaan, mutta omapahan on häpeänsä. Mm. Black Sabbath ja Fu Manchu tulivat vahvasti mieleen ja vaikka matkaa heidän tasolle vielä onkin, voi bändiltä odottaa kelpo matskua jatkossa. Mainio poseeraaja tuo laulajahäiskä, kaiken lisäksi. (JJ)
Faithless sai kunnian olla viimeinen Provinssirock 2002 esiintyjä. Päälavan edessä oleva iso kenttä oli keikan alussa ääriään myöten täynnä. Tasokasta housea ja välillä hyvinkin bluesiin ja rappiin menevää musiikkia soittava Faithless yllätti monipuolisella esiintymisellään. Porukka bailasi mukana ja odotti tutumpia hittibiisejä. Varsinkin muutamien vuosien takainen Insomnia osoitti paikkansa bailubiisien aatelistossa. Rankan festarin väsymys ja kiire kotimatkalle vähensivät porukan puoleen jo ennen keikan loppua, mutta se ei varmaankaan johtunut itse Faithlessistä. Maaninen musiikki oli ehkä liian tanssimista vaativaa tässä vaiheessa festivaalia. Laulajat Maxi Jazz ja Sister Bliss, muun bändin ohella, ovat kuitenkin yksiä musiikkityylinsä arvostettavimpia esittäjiä. (NK)
Summa summarum: Provinssi 2002 oli tunnelmaltaan ihan mainio, erityisesti leirintäalueen valitettavan tragedian huomioon ottaen. Todelliset highlightit ja uudet bändilöydöt jäivät tällä kertaa väliin, mutta monia varteenotettavia keikkoja tuli katsastettua. Ensi vuonna uudestaan... (JJ)
Provinssissa Desiepelit Nelli Korpi, Jari Jokirinne ja kuvaamistöistä vastannut Ilkka Valpasvuo
