Aukustirock

Festarikes�n h�nt�p��t� pit�v� Jalasj�rven Aukustirock teki yhden t�m�n vuoden kunnioitettavimmista kulttuuriteoista. Sen lis�ksi, ett� perjantain rockantia v�ritti Pohjanmaan oma laadukas ja monipuolinen b�ndikavalkadi, oli illan p��esiintyj�ksi onnistuttu haalimaan viime kes�n� Ilosaarirockissa yleis�n taivaisiin singonnut tanskalainen Carpark North. Vaikka itse ehdin jo Oulun Qstockin j�lkeen vannoa, ettei yksik��n festivaali saa minua liikkeelle en�� t�n� kes�n�, ei itsens� l�yt�minen perjantaiaamuna Sein�joelle menev�st� junasta ollut edes kovin suuri yll�tys.

Portit urheilukent�n kokoiselle rockalueelle aukesivat klo. 19.00 ja saman tien alkoi teltan suojissa olevalla pienemm�ll� Jannu-stagella tapahtua. Yleis� oli tuskin ehtinyt sis��n, kun ensimm�inen b�ndi rymysi jo t�ydess� vauhdissa tyhj�lle teltalle. Toijalasta l�ht�isin oleva Micro oli soitossaan onnistunut saamaan ainakin soundinsa kohdalleen, mutta itse musiikki ei sitten kantanutkaan teltan takaosaa kauemmas.

Vaikka alta parikymppiset naisenalut ovatkin soittaneet yhdess� jo vuodesta 2001 ja esiintymiskokemustakin on kertynyt, puuttuu b�ndilt� silti viel� paljon vangitsevaa karismaa. Vokalisti Maikun heiluessa lavalla kuin veltoksi valahtanut s�tkynukke eiv�t kappaleetkaan saaneet mink��nlaista tuulta alleen. Lis�ksi jotkut v�lispiikit meniv�t sen verran mauttomuuden puolelle, ett� seurauksena oli vain liev�� pahoinvointia. En min� ainakaan halua kuulla 18-vuotiaan tyt�n sanovan: �T�m� el�in sujahtaa aukkoihinne.� Saati, ett� haluaisin edes kuulla kappaletta, jonka nimi on Limainen el�in.

Micron saatua settins� p��t�kseen paljastui oitis yksi suuri ep�kohta, joka varjosti Jannu-stagen esiintyji� koko illan. Seuraavan b�ndin soittoaika oli merkitty alkavaksi samalla lavalla klo. 19.45. Kuka musiikkibisneksen Copperfield on oikeasti kuvitellut, ett� b�ndit taikovat kamansa lavalle soittokuntoon alta viidess� minuutissa? Seuraavana esiintynyt Etel�-Pohjanmaalta per�isin oleva Nume sai kutistaa soittoaikaansa jonkin verran lavalla vallitsevan sekamelskan takia. Vaikka b�ndin musiikki sin�ns� olikin paikoin todella asiallista ja basisti Ulle aivan sanomattoman n�pp�r� kaveri, oli orkesterin imago musiikin kanssa l�hes samanlaisessa ristiriidassa kuin raavas hevi�ij� olisi karkkikaupan myyj�n�. Vokalisti Eeron vaeltaessa lavalla verkkareissa ja l�ys�ss� t-paidassa aktivistiponnari heiluen, tuli auttamatta sellainen olo kuin olisi tupsahtanut v��r�lle treenik�mp�lle ankeana sunnuntaip�iv�n�.

P��lavan vauhti saatiin k�yntiin 20.15, kun ihastuttavan pirte� ja hyv�ntuulinen Damn Seagulls kokosi soittajajoukkonsa estradille. B�ndi ei koskaan tunnu olevan huonolla tuulella, vaikka t�ll�kin kertaa suurin osa yleis�st� oli jossain muualla kuin alueen sis�puolella. Silti tuntui, ett� soittajat antoivat yleis�lle kaiken mink� kykeniv�t ja ihastuttavat torvisektioilla varustetut poplaulut ponnahtelivat ilmaan nostaen hymyn jokaisen yleis�ss� seisoneen huulille. Svengaavalla poljennolla varustettu Once Upon A Time sek� varmasti jokaiselle tuttu Human Torch saivat j�lleen muistamaan mink� takia Damn Seagulls on pett�m�tt�m�n toimiva liveb�ndi.

Hyv�ntuulisen keikan j�lkeen oli aika pit�� pieni heng�hdystauko ja tutustua rockpaikan ymp�rist��n. Syy alueen v�lj��n yleis�massaan selvisi heti porttien ulkopuolelle astellessa. Suurin joukoin l�heiselle nurmialueelle kokoontuneet nuoret olisivat varmasti t�ytt�neet alueen kokonaan, jos olisivat vaivautuneet porttien sis�puolelle. Sen sijaan alue sai j��d� v�lj�ksi, kun nuoriso s��sti rahojaan nauttimalla ilmaisesta musiikista aivan porttien toisella puolella.

Alueen sis�puolelle takaisin palatessa oli Jannu-stagella Novembersoundsbetter juuri lopettelemassa omaa setti��n ja j�lleen seurasi lavalla sama kaaos kuin edellisenkin viiden minuutin roudaustauon kohdalla. T�ll� kertaa huonoista j�rjestelyist� sai todenteolla k�rsi� Sein�joelta l�ht�isin oleva Fourpointsix, jonka soittoaika kutistui noin kahteenkymmeneen minuuttiin aikataulussa seisovan puolen tunnin sijaan. Ironista oli my�s se, ett� yhtye oli onnistunut ker��m��n Jannu-stagelle puolet enemm�n yleis�� kuin kukaan muu aikaisemmista esiintyjist�, eik� noin viiden biisin mittaiseksi j��nyt tykitys tuntunut kenenk��n mielest� olevan tarpeeksi.

Tyylikk��n hiuskavalkadin omaava yhtye oli treenannut kuntoon biisiens� lis�ksi my�s kaula-alueen lihaksensa, sill� tukkataiteilun vaikuttavuus oli vakuuttavien kappaleiden ohella jopa �llistytt�v��. Shelter -EP:ll��n paljon kehuja ker�nnyt G�teborg-vaikutteista melodista metallia tuuttaava kokoonpano ehti kuitenkin rys�ytt�� yleis�n p��lle ehk� laadullaan m��r�� korvaavan setin. Kovimpina vetoina mainittakoon mieleen tarttuva Form Of My Pain sek� yleis�� eniten vauhkoonnuttanut Turn To Dust, jonka voisi katsoa omaavan jo jonkinlaisia pienen mittakaavan hittibiisin piirteit�.

Seuraavaksi oli pimenev�ss� illassa vuorossa henkil�kohtaisesti yksi koko kes�n odotetuimmista keikoista. Carpark North onnistui vuosi sitten tekem��n live-esiintymisell��n niin l�htem�tt�m�n vaikutuksen, ett� odotukset olivat j�lleenn�kemisen my�t� asettuneet huomattavan korkealle. Tanskasta Jalasj�rvelle keikalle saapunut yhtye sai kylm�t v�reet juoksemaan pitkin selk�� heti toisena biisin� kuullun All Things To All People -levyn avausraidan Berlin my�t�. Yhtye soitti my�s paljon uusia tekeleit�, joiden saattoi helpotukseksi todeta olevan aivan samaa kaliiberia kuin edelt�j�ns�kin. Pimenev��n iltaan paiskautunut valoshow sai rauhallisen Fireworks -kappaleen siivitt�m�n� l�hes taianomaisia piirteit�. Toiseen ulottuvuuteen vei kuitenkin lopullisesti koko keikan p��tt�nyt mahtipontinen The Beasts. Hetken ajan tuntui, ett� kaikki el�m�n ep�kohdat vain poistuivat ja j�ljelle j�i ainoastaan taivaisiin asti kaikuva musiikki. Vaikkei yhtyeen livesoitto t�ysin virheet�nt� olekaan, j��v�t huolimattomuudet upean tunteen alla l�hes huomaamatta.

Omalta kohdaltani viimeiseksi esiintyj�ksi j�i suuren haasteen Jannu-stagella niskoilleen saanut Smokesuit, jonka teht�v� vangita yleis� Carpark Northin j�lkeen tuntui aluksi l�hes mahdottomalta. Kaksi biisi� jo ennest��n tuttua yhtyett� kuunneltuani t�ytyi n�yrty� toteamaan, ettei suhteellisen tuoreella kokoonpanolla ollut pienimpi�k��n vaikeuksia tehd� kuulijaansa vaikutusta. Vokalisti Marcus Hietasen rosoisella karismalla ja paikoin kovin kaoottisella k�ytt�ytymisell� varustettu ��rimm�isen taitava yhtye on liven� n�htyn� kerrassaan uskomaton. Progressiivisia vaikutteita musiikkiinsa upottava kokoonpano onnistuu saamaan levylle tallennetun tunnelman liven� jokainen kerta potenssiin kymmenen. P��h�n potkiva LEARN! sek� t�ysin k�sist� l�htev�n draivin omaava Cyanide Mindeye pist�v�t ihmettelem��n miss� yhtyeen pitk�soitto oikein piileksii, sill� ideat n�ilt� pojilta eiv�t ainakaan ole lopussa.

Kolmen loistavan keikan putken j�lkeen oli aika suunnata kulku takaisin kohti Sein�jokea, jotta ehtisi viel� aamuksi kotiin. Lapko, Knob ja Nicole j�iv�t t�ll� kertaa n�kem�tt�, mutta toivottavasti loistavien keikkojen putki onnistui jatkumaan illan loppuun saakka. Vaikka matka Jalasj�rvelle tuntui aluksi v�symyksen takia t�ydelt� hulluudelta, j�i k�teen kuitenkin paljon enemm�n kuin ennalta olisi osannut odottaa. Koskaan ei kannattaisi luovuttaa liian aikaisin, silloin saattaa j��d� paljon hyv�� kokematta. T�ll� kertaa niin ei onneksi k�ynyt.

Teksti ja kuvat: Nunnu Koskenniemi