Saatanan punkkarit, Gargeblaster, Synthenic
20.10.2007
Hirvijoen NS/Kauhava
Kotikutoisissa tapahtumissa on aina oma lämminhenkinen tunnelmansa. Tai ehkä "lämminhenkinen" ei ole oikea sana, kun juontajakaksikko tervehti yleisöä lauseella "nyt joka saatanan apina ETEEN!" Kotikutoinen kuitenkin, sillä Hirvirock-nimeäkin kantanut bändi-ilta järjestettiin kotibile-periaatteella vanhalla Hirvijoen nuorisoseuralla kaukana Kauhavan keskustasta. Sana tapahtumasta näytti kuitenkin kiirineen ainakin muutamalle kymmenelle hengelle. Illan aikana lavalle vanhojen teatterilavasteiden eteen nousi kolme enemmän tai vähemmän paikkakuntaan sidoksissa olevaa nuorta yhtyettä.
Heistä ensimmäisenä soittovuorossa oli instrumentaaliryhmä Synthenic, jonka musiikilliseen linjaan vaikutti tulleen hieman rujompaa otetta sitten keväällä ilmestyneen, melko perinteistä melodista metallia sisältäneen Ruinous Dream -demon. Muihinkin tapahtuman bändeihin verrattuna nuorekkaan bändin soitto oli hyvää ja varmaa. Pääosassa musiikissa oli Jukka Niemisen pikkunäppärä soolokitarointi ja huomiota osakseen sai myös basistin soundcheckin aikana viisikielisestä nelikieliseksi modifioitunut instrumentti. Vuonna 2005 Rautalukko-nimellä perustettu bändi on edennyt tähän asti huimin harppauksin soitannallisesti ja musiikintajullisesti, ja nytkin biisikatraan uusimmat tulokkaat vaikuttivat lupaavilta tekeleiltä.
Isokyröläinen Gargeblaster veivasi metallia astetta rankemmalla kädellä. Heidän esiintymisensä kivijalka oli ehdottomasti ylienerginen ja kukkoileva laulaja-kitaristi, joka ei malttanut pitää paitaakaan päällä koko keikan ajan ja näyttivätpä myös valssin askeleet kappaleiden herkimmissä osuuksissa irtoavan. Sen lisäksi, että illan paras lavaesiintyjä oli löytynyt, huutolaulu irtosi livenä hienosti ja soittokin kulki, kuten muillakin bändin jäsenillä. Bändin musiikkityyli on vaikeasti lokeroitava sekoitus eri metallin alalajeja. Jo kylliksi omaperäiseen thrash-deathiin on sekoittunut jos jonkinlaista pomppumetallia ja grindcorea. Mielenkiintoinen tapaus, siksi bändi tuli aikoinaan nostettua valokeilaankin. Erikoista keikassa oli myös se, että harvoin näkee minkään bändin coveroivan toista samassa tapahtumassa esiintyvää bändiä. Näin kuitenkin tapahtui, kun Gargeblaster esitti oman versionsa seuraavana lavalle astuneen Saatanan punkkarit -yhtyeen kappaleesta Lentoon.
Muiden bändien hoitaessa keikkansa mallikkaasti, Saatanan punkkareiden soitto hajosi paikoin pahasti, erityisesti kesällä kokoonpanoon liittyneen rumpalin kohdalla. Kaikesta huolimatta keikka oli illan mieleenpainuvin. Omien, bändin nimestä huolimatta jonkinlaiseen nyrjähtäneeseen rockiin suuntautuvien kappaleiden vielä hakiessa linjaansa, cover-kappaleet SP hoiti tyylillä. Apulannan Odotus sujui mallikkaasti lavalla vierailleen kauniin naisäänen johdattamana ja hauskaakin yleisöllä oli, kun Hurriganesin My Only One oli onnistuneesti sovitettu muotoon Onnelaan. Biisinipusta mainittakoon vielä se, että vaikka tuoreella Jäkälämäen riistakeittoseuran viimeiset päivät maitolaitoksella -EP:llä on ikää tuskin viikkoa, setissä oli jo mukana pari levytyssession jälkeen tehtyä kappaletta. Trion esiintymisestä voi sanoa laulaja-basisti Matias Sepän paikanneen lavaliikkumisellaan hyvin hieman passiivista kitaristia ja nuori naisrumpali hakkasi rumpuja ronskimmin kuin monet miehet.
Rokki vanhalla nuopparilla alkoi SP:n encoren jälkeisten yhteisjamien jälkeen pikkuhiljaa vaieta. Vastaavia leppoisia underground-pippaloita voisi kyllä olla useamminkin.
Kuvat ja teksti: Jarmo Panula
