Fu Manchu (USA), Truckfighters (SWE)
20.11.2007
Tavastia/Helsinki
Tavastialle oli tiistai-iltana sulloutunut läjä stoner-diggareita ja meininki oli sen mukaista. Yleisö oli päissään ja sekaisin. Mutta mikäs siinä, tunnelma kohosi oitis ruotsalaisen Truckfightersin ottaessa lavan haltuun. Lämmittelijä riehui lauteilla tavalla, jota harvoin näkee tämän genren bändeillä. Myös yleisön nuorempi osasto riehui lavan edessä sellaisella innolla, että yksikin kyynärpää varsineen kopsahti allekirjoittaneen palleaan oikein makoisasti. Truckfighters edustaa naapurimaan stoner-eliittiä, eikä Suomen maalla ole tullut yhtä vakuuttavaa kotimaista alan bändiä vastaan. Näin ollen oli hienoa nähdä tämä nuori ja innokas bändi livenä jyräyttelemässä ilmoille sellaisia biisejä kuten Desert Cruiser.
Siinä missä ruotsalaiset edustivat nuorempaa polvea, Fu Manchu on sitä todellista vanhaa koulukuntaa ja bändin viime vierailusta on jo ehtinyt vierähtää tovi. Koska yhtyeellä on ikää parisenkymmentä vuotta, osasi odottaa, että hyvää biisimateriaalia löytyi. Tämä siitä huolimatta, etten bändiä minään planeetan kovimpana stoner-spektaakkelina pidä. Keikka alkoi painottaen uudempaa materiaalia ja yleisön kärsimättömämpi osa alkoi jo huutelemaan ennen Hung Out To Drytä vanhemman matskun perään. No, sitä sitten tulikin bändin parhaimmistoon kuuluvan Hell On Wheelsin muodossa. Samalta mainiolta, yleisön kovasta rakastamalta King Of The Road-albumilta kuultiin myös myöhemmin levyn nimikkobiisi ja Boogie Van. Muita ehdottomia kohokohtia olivat viimeisenä biisinä soitetttu Saturn III ja todella tarttuvan kertosäkeen omaava, encoren aikana runtattu Squash That Fly.
Vaikka kokonaispaketti oli kasassa ja ilta sinänsä oli onnistunut, niin vähän tavallistakin tavallisemman iltaman sivumaku jäi. Liikettä ja taitoa sinänsä löytyi, mutta magiaa ja hurmosta ei. Fiilis ei ollut kuin suuren avoauton kyydissä aavikolla, pikemminkin kehällä Corollalla kohti mökkiä sateisena päivänä. Niinpä Clutchin viime keikalle tämä ei pärjännyt, Kyuss-legendan 90-luvun visiitistä nyt puhumattakaan.
Teksti: Kari Koivistoinen, kuvat: Miia Martinpelto
