Kurki, Circusfolk

Telakan perjantai-illan istumapaikat veti t�yteen kaksi kotimaista yhtyett�, joilla molemmilla on vahvat proge-vaikutteet soitannossaan. Tosin j�lkimm�inen esiintyj� k�ytt�� soitostaan mieluummin toisaalta yht� lailla osuvaa fuusiopop-sanaparia, mutta kyll� herrat l�htiv�t silti t�n� iltana keulimaan nimenomaan progella.

Aika harvakseen keikkaillut pirkanmaalainen Kurki oli noin livemuodossa t�ysi kysymysmerkki, vaikka yhtyeen muutaman vuoden takaisia ��nitteit� onkin tullut ruodittua. Min�h�n en oikeastaan ole mik��n progen ylin yst�v� ja tiluttelu ja hinkkaaminen ei ole oikein ikin� olleet niit� asioita joilla meik�l�isen syd�n voitetaan. Niinp� ennakko-odotukset tuli Kurjen osalta ylitetty� jo sill�, ett� keikka kuulosti hyv�lt�. Kauniin nais��nen tuoma leijaileva kauneus kohtasi hyvin miehisen soittajanelikon hetkitt�in aika raskaastikin junnaavan soiton. Soittotaitoa oli selv�sti hiottu hyvin, mutta homma ei miss��n kohtaa sortunut yksil�taidoilla elvistelyyn, vaan �hinkkaamisessa� oli ideaa. Itse asiassa leijailevasta junnauksesta tuli hivenen mieleen jopa ns. Porin skene � vaikkakaan ei Kurkea ihan Circleen tule sotkettua. Yksitt�isi� esiin nousevia koukutusbiisej� ei j��nyt korvaan, mutta ei Kurjen vahvuus taida sellaisissa ollakaan. Luotu kauneuden ja leijailevan junnauksen tasapaino oli avainjuttu ja se kantoi hyvin Telakan keikan verran. Teemu Markkulan vieraileva foni oli toimiva lis�mauste, jota kuultiin hetken viel� seuraavankin b�ndin setiss�.

Ennakkoasetelmissa vantaalainen nelikko Circusfolk oli se mit� olin tullut katsomaan. Jopa kohtuullisesta radiosoittoa Haven-biisill��n saaneet fuusiopopparit aloittivat todella hyvin. Progesti poukkoilevassa, aika lujaa soineessa ja iloisesti puskevassa soitossa oli hieno innokkaan tekemisen meininki, biisien pop-koukut tasapainottivat b�ndin vahvaa proge-ilmaisua ja mielikuvitukselliset mausteet jodlauksesta bossanova-komppiin toivat hommaan entisest��n s�vyj�. Ensimm�inen puolikas keikkaa olikin jopa erinomaista seurattavaa.

Mutta sitten tapahtui jotain. Yhtyeen aluksi kohtuullisen hyvin toiminut pikkun�pp�r� �kikkailu� l�hti keulimaan kohti ahdistavaa ja j�hmettynytt� proge-sooloilua. Biisien punaiset langat ja koukut katosivat turhan p��m��r�tt�mien sivuaskelien joukkoon � ainakin meik�l�inen ehti jo useammassa kohtaa kadottaa sen, ett� mit�s biisi� t�ss� nyt oikein soitetaan? My�s v�lispiikkien osalta aluksi aika sympaattinen huumori iski jossain kohtaa kiveen eik� sellaista alkupuolen lupaamaa hurmosta ikin� muodostunut. Varmasti Telakalta l�ytyi niit�kin joiden mielest� tiluttelu-n�yt�kset ja vinguttelut olivat keikan parasta antia, mutta itse�ni haahuilu k�vi suoraan sanottuna vituttamaan. Ja mit� helvetti� nelikko menee Telakan kaltaisessa paikassa soittelemaan yht�kki� jotain stadionsoundeilla ja �kaiuilla varustettua tyls�� aikuis-soft rockia? K�yr� k��ntyi viimeist��n siin� vaiheessa uhkaavaan sy�ksyyn� Pit�k�� kiinni siit� iloisesta ilmeest�, pop-melodioista ja kepe�st� kaahauksesta, niin varmasti saadaan yleis�kin nousemaan tuoleiltaan.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo