03.04.2008
�Piano yhdess� elektronisen taustan kanssa, kaiken pysyess� hallitun karsittuna�. Noilla sanoilla aloitin Leandran tuoreen Metamorphine albumin arvion, ja nuo sanat kuvaavat mielest�ni edelleen eritt�in osuvasti t�m�n jo kuusivuotiaana musiikillisen uransa aloittaneen neidon toista pitk�soittoa. T�m� haastattelu venyi koko lopputalven ajan, kunnes kysymykseni saavuttivat monikulttuurisen taustan omaavan neidon vasta jokunen aika sitten. Helmikuun lopulla julkaistu albumi ei ole kuitenkaan menett�nyt tippaakaan iskuvoimaansa kuluneiden viikkojen aikana, vaan l�hinn� vaikutus on ollut p�invastainen.
Kysymykseeni siit�, kuinka albumin synnytysprosessi luonnistui ja sujuiko kaikki studiossa kuten pitikin t�r�ht�� v�litt�m�sti lyhyt ja ytimek�s vastaus: �Olen perfektionisti�. Piste. En ep�ile lainkaan etteiv�tk� kaikki asianosaiset olisi joutuneet studiossa erityisen pr�ssin kohteeksi albumia ty�stett�ess�, kuten Leandra viel� �skeisen per��n toteaa, sill� Metamorphine on kaikin puolin tasavahva ja tekij�n itsens� n�k�inen teos. Ja viel� aivan kuin vahvistaakseen sit�, ett� olen takuulla ymm�rt�nyt asian laidan h�n toteaa, ettei olisi koskaan julkaissut t�t� albumia, jos olisi huomannut siin� olevan jotain vialla.
Onneksi albumi kuitenkin julkaistiin ja vaikka se on ehk� j��nyt musiikkimediassa hieman turhan pienelle huomiolle, on Metamorphine yht� kaikki huomioitava tapaus. Trip-hopin, klassisen musiikin ja l�hinn� akustisen goottirockin yhdistely on halki kiekon kekseli�st�, tyylirikasta ja sanalla sanoen raikasta. Mutta mik� albumin kappaleista kuvaa parhaiten Leandraa?
- Kaikki kappaleet. Leanda on kaikkein arkaluontoisin ja herkin osa minua, joten jokainen lauluun kanavoitu tunne on hyvin henkil�kohtainen ja intiimi, koko albumi on silkkaa puhdasta Leandraa.
Metamorphine soundit ja ��nimaailma ovat useilla raidoilla ��rimmilleen pelkistettyj�, voisi sanoa jopa minimalistisia. Monissa kappaleissa piano johtaa musiikin kulkua, kaiken ollessa puristavan kaunista ja seesteist�. Miten albumi on otettu vastaan, sill� ainakin allekirjoittaneen Leandran sooloilutyyli yll�tti t�ydellisesti?
- Suurin osa ihmisist� todenn�k�isesti kysyy itselt��n miten Jesus On Extasyn kosketinsoittajalla voi olla mit��n tekemist� sen tyylisen musiikin kanssa. Kriitikot jotka eiv�t pid� JoE:sta kirjoittavat, ett� he ovat positiivisesti yll�ttyneit�; JoE:n faneilla on valtavia kysymysmerkkej� p��ns� p��ll�, mutta he pit�v�t siit� jotenkin, vaikka oikeastaan odottivatkin jotain, joka kutsuisi tanssilattialle. No, he olivat v��r�ss�.
Leandran kappaleet syntyv�t yksitt�isist� ideoista, jotka kehittyv�t hiljalleen kokonaisiksi kappaleiksi. T�rke�� on kuitenkin tunnistaa ja olla uskollinen kunkin idean p��teemalle, jotta alkuper�inen idea ei p��sisi katoamaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta on my�s se, ett� levyn kuvissa on n�ht�viss� viittauksia Twin Peaks sarjaan. T�ll� ei silti kuuleman mukaan ole mit��n sen kummempaa David Lynch pohjaa, vaan tarkoitus on ainoastaan heijastaa muutoksen t�rkeytt� ja Leandran omaa �muutosriiippuvuutta�. Eli kuten Leandra lynchmaisesti toteaa;
- Rinnassani on monia sieluja ja ne taistelevat aina kesken��n.
Kuten edell� k�vi jo ilmi, Leandra soittaa koskettimia Jesus On Extasy nimisess� orkesterissa. Kysymyksiin jotka viist�v�t emoyhtyett�, h�n suhtautuu silti kautta linjan sangen v�lttelev�sti. Toisaalta t�m� on hyvin ymm�rrett�v��, sill� JoE:n elektroon ja industrialiin nojallaan oleva goottirock ei voisi olla juuri kauempana Leandran tuotannosta, joten annetaan tuon aiheen olla rauhassa. Jotain tulevaisuuden valinnoista kertoo kuitenkin se, ett� Leandran sooloura tulee jatkumaan suurella todenn�k�isyydell�...
- Ei ole realistista ajatella, ett� lopettaisin biisien kirjoittamisen tai kuolisin v�litt�m�sti. Siksi tulee olemaan musiikkia mit� julkaista.
Albumin materiaali on alusta loppuun saakka per�isin Leandran omasta p��st�, joten oli my�s hyvin luonnollista, ett� tuotantokin hoitui siin� samalla, etenkin kun kiekkoa ty�stettiin p��asiassa omassa kotistudiossa. Studiossa apuvoimista t�rkein oli Oli Schmidt, jota muistetaankin kiitt�� useaan otteeseen melko runsassanaisesti. Mutta miten ty� studiossa oikein sujui?
- Tuotin albumin itse omassa studiossani. Oli korjasi l�hinn� joitain ohjelmointeja ja lainasi korviaan miksatessa. Ja h�n suoriutui n�ist� vastuista erinomaisesti! Ty�skentelimme suurimmaksi osaksi erill��n, joten jouduin kirjoittamaan kuvauksia siit�, mink�laisia efektej� halusin kuhunkin kappaleeseen. T�st� johtuen p��dyin kirjoittamaan valtavia novelleja n�kemyksist�ni, sen sijaan ett� olisin ollut studiossa k��ntelem�ss� joitain nuppeja tai osoittelemassa sormella ruutua. Ja usko tai �l� � onnistuimmeko viel� t�ss�kin vaiheessa saamaan aikaiseksi joitain v��rinymm�rryksi�!
- N�it� t�rm�yksi� syntyi l�hinn� sen takia, ett� olen ty�ss�ni todellinen perfektionisti. Niinp� kidutin Olia aina niin kauan kunnes lopputulos oli lopulta briljantti. Olin hermot ovat ter�st�, ja olen h�nelle ��rett�m�n kiitollinen.
Loppua kohden Leandra tuntuu l�yt�v�n sanaisen arkkunsa avaimet ja loppuhuomiotkin venyv�t suoranaiseksi ihmisluonnon tutkiskeluksi.
- Musiikkini kuvaa hyvin harvoin esiintyvi� hetki�. Sen tosiasian takia, ett� me olemme liiallisen tiedon ymp�r�imin�, emme n�e �todellisia� asioita maailmassa. Joten avaa aistisi ja tarkkaile mit� salaisuuksia on piilossa jokaisessa asiassa, jonka ohi olet todenn�k�isesti t�h�n menness� kulkenut. Kuvasta itse�si ja sielusi syvyyksi� �l�k� ota itse�si liian vakavasti, niin olet tyrmistytt�v�, valtava ja h�ik�isev�. Unohda itsesi niin et pelk�� mit��n. Al�k� koskaan unohda miss� pyyhkeesi on!
Teksti: Mika Roth
Kuvat: Leandra
